Kirjoituksia ja puheita

Tältä sivulta löydät KD:n luottamushenkilöiden ja ehdokkaiden mielipidekirjoituksia, joita on julkaistu lähinnä Länsi-Uusimaa -lehdessä. 

Heikki Linnavirta: Aika paikalliselle lääkärille (LU 13.1.2022)

Nämä aluevaalit tulivat puskasta. Juuri, kun kuntavaalit saatiin viipeellä maaliin koronan keskellä, niin jo on sotevaalit heti tammikuussa. Maan hallinnolla on kaikki hakusessa.

Ensin tuumin jättää vaalit väliin, kun Espoo kuitenkin ahmii kaiken vallan läntiseltä Uudeltamaalta. Nyt olen ehtinyt tuumia ja lueskella paikallislehtiä (Länskäri ja Ilta-Sanomat). Kyllä se on sekä mahdollista, että hyödyllistä saada joku hyvä aluevaltuutettu Lohjan seudulta.

Kuka hallitsee sosiaalipuolen asiat? Kuka tietää terveydestä ja siitä, mitä hyvä sairaanhoito tarvitsee toimiakseen? Kuka on lähes palomies taidoiltaan? Kuka on minua nuorempi ja virkeämpi? Aloitin tuumimisen kaikkien puolueiden lohjalaisista kärkiehdokkaista. Lopulta päädyin tekemään arvovalinnan kahden hyvän välillä. Vihreä suosikkiope jäi toiseksi. Oman ehdokkaani löysin yllättäen KD:n riveistä.

Rakkaat ystävät. Suosikaa lohjalaisia ehdokkaita. Haetaan toimiva porukka tämän alueen ihmisiä päättämään tulevien vuosien hyvinvoinnista. Poliittisesti ei niin korrekti Aaro-vaarini stadista oli rengasyrittäjä ja maallikkosaarnaaja. Hän kuulutti saarnastuolista aina neljän vuoden välein: ”Tässä kristillisyydessä on tavattu äänestää kokoomusta”.

Minä ujona rovastina tuskin uskaltaisin sanoa: ”Tässä kristillisyydessä ja maallisissakin piireissä on tavattu äänestää Kristillisdemokraattien Ari Mönttistä. Sitä lääkäriä.”

Siunausta ja iloa vuoteen 2022

Heikki Linnavirta, rovasti, KD:n valtuustoryhmän pj.

Ari Mönttinen: Nyt on tärkeintä saada kaikki äänestämään (LU 9.1.2022)

Jussi Patinen (LU 6.1.) heitti haasteen johon ehdokkaan on pakko vastata. Koska painetussa lehdessä tila on rajallinen niin tässä ydinajatukset ja pidempi versio löytyy verkkosivulta www.arimonttinen.fi.

Lähtökohta on, että espoolaiset eivät tänäkään päivänä laita rahaa riittävästi edes oman kylänsä palveluihin vaan siellä on valtakunnan pisimmät jonot terveyskeskuksiin – noin 70 pv. Uusien leveämpien sotehartioiden tehtävä on huolehtia, että kaikkien alueen asukkaiden palvelut ovat tasalaatuisia ja samoin saatavilla.

470 000 asukkaan palveluiden tarpeista ja käytön tuloksista saadaan runsaasti käyttökelpoista tietoa, jonka avulla voidaan tietojärjestelmäpohjaisesti nopeasti ohjata resursseja sinne, mistä tutkimustiedon pohjalta voidaan eurosta saada paras terveyshyöty. Nurkkapatrioottinen osaoptimointi ei sotealueella ole mahdollista.

Päätökset mistä leikataan tehdään tieto- ja tutkimuspohjaisesti eikä niin, että vain paksulla lompsalla saa palveluita – oli niistä terveyshyötyä tai ei. Palvelut eivät ole itsetarkoitus vaan niiden tuloksellisuus ja tasapuolisuus. Ikävä kyllä kansalaiset – ja usein poliitikotkin – luulevat että vilkkuvat piipaa-autot ja päivystys ympäri vuorokauden pelastaa eniten ihmishenkiä.

Näissä toiminnoissa palaa suhteessa eniten euroja, mutta eniten eurolla saadaan tuottoa silloin kun on toimittu ajoissa ettei jouduta sairaalahoitoon. Ambulanssi ja sen osaava henkilökunta voi olla yksilölle hengen pelastava mutta mitä vähemmän niitä ja yleensäkään päivystystä tarvitaan sen parempi.

Veropäätökset tehdään valtion tasolla ja maakuntaverotus toteutuu aikaisintaan 5-10 vuoden kuluttua, mutta ei mahdollinen maakuntavero mikään setelipaino ole, samaa kakkua sillä jaetaan. Turha silläkään on pelotella, mutta verkkosivullani kerron, että sotealueet ovat lähtökohtaisesti noin 15 % alibudjetoituja nykytarpeeseen nähden.

Poliitikot päättävät ketä verotetaan, mutta henkilökohtaisesti toivoisin, että sairastamisen aiheuttamat henkilökohtaiset kulut oleellisesti vähenisivät, sillä tällä hetkellä ne ovat Suomessa korkeimpia EU:ssa – jopa niin, että monella ne muodostuvat välttämättömän hoidon esteeksi esimerkiksi lääkekustannusten vuoksi. Sen jälkeen yhteiskunta – eli me veronmaksajat – hoitaa pahenemaan päässeet ongelmat tosi kalliilla erikoissairaanhoidossa.

Tähän liittyy myös se, että palveluiden pääsyn oikea-aikaisuus on merkittävä lisäkustannuksia säästävä tekijä ja itse asiassa kaikki jonojen ylläpito on hukkatyötä ja turhia lisäkustannuksia. Tiedossa olevien ennaltaehkäisevien ja terveystaloudellisten toimenpiteiden hyötyjä ei todellakaan ole kattavasti otettu käyttöön.

Pyrkiminen hoidon jatkuvuuteen samalla lääkärillä norjalaisen tutkimuksen mukaan vähentään päivystyskäyntejä, sairaalahoitoja ja kuolleisuutta. Mitä pidempi on hoitosuhde sen parempi tulos. Mutta pidempi tarina löytyy verkkosivulta ja myös Patisen Lohjalaiset -ryhmässä aloittaneesta hyvästä keskustelusta. Nyt tärkeintä on saada maakunnan ihmiset äänestämään!

Ari Mönttinen, aluevaaliehdokas Lohjalta

Merja Eräpolku: Ääni lohjalaiselle kärkiehdokkaalle (28.12.2021)

Monien eduskuntavaalien jälkeen olen kuullut vantaalaisten valittavan: miksi espoolaiset onnistuvat saamaan aina niin paljon enemmän kansanedustajia läpi, vaikkei asukasmäärien ero ole kovin suuri. Uudenmaan 36 kansanedustajasta 13 on Espoosta ja kuusi Vantaalta, edelliskerralla vantaalaisia oli vain kolme. Joukossa on perinteisesti ollut myös yksi lohjalainen.

Keskeisin syy vantaalaisten vähempään edustukseen on laiskempi äänestäminen. Eduskuntavaaleissa espoolaisista 77,5 % riensi uurnille, kun taas vantaalaisista ja lohjalaisista vain 70 %.

Nyt tammikuussa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuustoon valitaan 79 jäsentä. Alueen väestöstä 62 % on espoolaisia. Asukasluvuissa kaukana kakkosena tulee Lohja. Lienee selvää, että espoolaiset onnistuvat kepeästi saamaan reippaan enemmistön aluevaltuustoon.

Onko aluevaalit luonteeltaan enemmän eduskuntavaalit? Vai kuntavaalit, koska kyse on tärkeistä lähipalveluista? Äänistä kilpaillaan rajusti paitsi puolueiden välillä, niin myös niiden sisällä.

Jaossa on myös hyvinvointialueiden lautakuntapaikkoja, joihin voidaan valita myös niitä, jotka eivät tule valtuustoon valituiksi. Mutta lautakuntapaikat eivät riitä: On saatava mahdollisimman monta lohjalaista aluevaltuustoon!

Joulupukille kirjoittanut Päivi Kuitunen (LU 14.12) toivoi, että Lohjan puolueet päättäisivät valita kärkiehdokkaansa, jotta saataisiin hyvinvointialueen valtuustoon useita lohjalaisia muun muassa puolustamaan Lohjan sairaalaa. Kuitusen ajatus on kannatettava. Tähän Lohjan seudun kristillisdemokraattien osasto päätyi yhteistuumin jo alkusyksystä. Totesimme, että vaikka osastollamme on äänestäjille tarjota kuusi luotettavaa ja hyvää KD-ehdokasta, osoitamme heistä yhden kärkiehdokkaaksemme – henkilön, jolla tiedämme olevan tukijoita myös lähikunnissa.

Kärkiehdokkaamme tuntee pitkän työkokemuksensa kautta alueemme asukkaiden sotepalvelujen tarpeet ja ratkaisut niihin. Hän tietää, että hyvin toimiva perusterveydenhuolto vähentää merkittävästi erikoissairaanhoidon tarvetta ja jonoja. Hän näkee sote-uudistuksen isona mahdollisuutena. Siksi oma ääneni menee lohjalaiselle kärkiehdokkaalle Ari Mönttiselle. Haluan saada osaavan ja aktiivisen puolustajan kotiseutumme hyvinvointipalveluille.

Merja Eräpolku, lohjalainen kaupunginvaltuutettu ja KD:n paikallisosaston puheenjohtaja

Ari Mönttinen: Miksi sote ja mihin sinua tarvitaan? (16.12.2021)

Mihin sitä sotea tarvitaan ja mitä se tarkoittaa? Sitä, että rakennetaan isommat maakunnalliset hartiat eli hyvinvointialueet terveydenhuollolle, sosiaalityölle ja pelastustoimelle, jotta avun saanti olisi nykyistä helpompaa ja että kansalaisten kohtelu olisi tasapuolista asuinpaikasta ja lompakon paksuudesta riippumatta.

Tähän ollaan tultu siksi, että vaikka koulutettua henkilökuntaa on aiempaa enemmän niin joissain kunnissa väestönkasvu ja kaikkialla ikääntyneen väestön lukumäärä ja siten peruspalveluiden tarve on vuosien kuluessa lisääntynyt, mutta kunnissa ei ole riittävästi sitä huomioitu.

Nyt kun meillä ei vielä ole sotealueita niin kunta saattaa tehdä säästöpäätöksiä itselle, mutta aiheuttaa kustannuksia sairaalalle. Samoin terveyskeskus saattaa säästää, mutta aiheuttaa siten lisäkustannuksia sosiaalitoimelle tai toisin päin. Sitä voi kutsua hölmöläisten peitonjatkoksi, mutta sitä tehdään nyky-Suomessa paljon.

Sotetulevaisuudessa paljon päällekkäistä hallintotyötä jää pois, kun isot päätökset tehdään kahdellakymmenellä yhdellä sotealueella yli kolmensadan kunnan sijaan.

Tiedämme terveydenhuollossa mitä potilaat haluavat. Suurin osa haluaa tavata vaivoissaan lääkärin kasvokkain. He haluavat hoitosuhteen jatkuvuutta ja hoitonsa kokonaisuuden hallintaa. Myös monet lääkärit ajattelevat, että potilas on tavattava hoidon määrittämistä, kuten lääkehoitoa, varten.

Kun olin aikanani Etelä-Pohjanmaalla niin potilaat tuumasivat, että terveysasemalle soittaessa pitää olla jo takki valmiiksi päällä, kun usein potilaalle ehdotettiin, että pääsetkö heti tulemaan. Terveyskeskustyöhön onkin kehitetty Hyvä vastaanotto -malli, jossa kaikki potilaat pyritään hoitamaan samana päivänä kun he ottavat yhteyttä kun asia kuitenkin pitää hoitaa. Siksi jonottaminen on turha välivaihe ja sen järjestely oikeasti hukkatyötä. Asia voi jopa hoitua puhelinsoitolla, jos puhelimeen vastaaja tuntee potilaan ennestään.

Terveyskeskuksessa parempaan tuntemiseen päästiin ennen väestövastuumallissa. Se tukehdutettiin päästämällä vastuuväestöt hallitsemattoman suuriksi. Lisäksi nuorten lääkärien kouluttamisen vuoksi heillä on uran alkuvaiheessa usein lyhyitä työsuhteita ja tarve monipuoliseen työkokemukseen eri työpaikoissa. Näillä reunaehdoilla hoidon nykyistä parempaan jatkuvuuteen voitaisiin päästä työryhmä- eli tiimimallilla. Ryhmä koostuisi yleislääketieteen erikoislääkäristä, toisesta kokeneesta tai yleislääketieteeseen erikoistuvasta lääkäristä sekä nuoresta lääkäristä. Lisäksi tiimiin tarvitaan sairaanhoitaja sekä avustava hoitaja. Jos listattujen potilaiden yhteydenotot ohjattaisiin aina omalle ryhmälle niin muodostuisi pitkäaikaisia kontakteja. Norjalaisen tutkimuksen mukaan mitä pidempi hoitosuhde potilaalla on sitä harvemmin hän joutuu päivystykseen tai sairaalahoitoon ja myös elää pidempään.

Sote- eli hyvinvointialueet ovat mahdollisuus eikä uhka. Vanhojen käytänteiden ravistelu antaa mahdollisuuden parempaan laatuun kun hyödynnetään tutkimustietoa. Siksi on tärkeää, että jokainen kansalainen on mukana äänestämässä osaavimmat päättäjän sote- eli aluevaltuustoihin. Hoidathan oman osuutesi.

Ari Mönttinen, KD aluevaltuustoehdokas, yleislääketieteen erikoislääkäri, Nummelan terveysasema

Ari Mönttinen: Rokottamisen parempi kattavuus on ainoa tapa vähentää koronataudin vaarallisuutta (LU 29.8.2021)

Ossi Tiihosen valtuustoaloite koronarokottamisen keskeyttämisestä perustuu puutteelliseen ymmärrykseen Fimean julkaisemista luvuista.

Kertaan ensin Fimean sivulla selvästi kerrotut haittavaikutusilmoituksiin liittyvät asiat. Neljäsosan ilmoituksista on tehnyt lääkäri, neljäsosan muu terveydenhoitohenkilöstö ja noin puolet tavalliset kansalaiset. On tärkeää ja kansalaisten oikeus tehdä ilmoituksia, että mikäli jotain outoa jälkivaikutusta alkaa esiintyä paljon niin siihen aletaan enemmän kiinnittää huomiota. Fimea kuitenkin kertoo tavallisimmat rokotusoireet (kuume, päänsärky, lihaskivut ym. heti rokotuksen jälkeisinä päivinä). Niistä saa mutta ei tarvitse tehdä ilmoitusta, koska ne jo tiedetään. Tähän liittyy sellainen ongelma, että ilmoittaja voi itse ilmoittaa haittavaikutuksen vakavaksi vaikka kyseessä olisi parin päivän ohimenevä kuume tai mikä tahansa lievä oire. Fimea ei voi muuttaa luokitusta lieväksi vaan se jää vakavana oireena tilastoon vaikka terveydenhuollon ammattilaisen mielestä kyseessä olisi hyvin lievä oire mikä ei tietenkään ole koko totuus.

Vaikka ilmoituksia on kertynyt paljon se ei siis tarkoita että vakavia sivuvaikutuksia olisi oikeasti paljon – vakavaksi luokiteltujen määrä kertoo vain ilmoittajien mielipiteistä eikä rokotteeseen liittyvistä todellisista riskeistä. Toisaalta koska ilmoituksia on tavallista enemmän niiden käsittely on ruuhkautunut ja siinä Tiihonen on oikeassa, että 75 % ilmoituksista on vielä tutkimatta. Fimean ammattilaiset ovat kuitenkin poimineet kasasta ensin tutkintaan ne, jotka ilmoitettu vakaviksi. Siksi nyt ilmoitetaan selvitetyiksi yli 3300 ilmoitusta, joista yli 2200 on ilmoittaja kertonut vakaviksi. Vielä tutkimattomat 8000 ilmoitusta on siis ilmoittajankin mielestä lieväoireisia ja suuri osa aiheettomia (kuume, päänsärky yms.).

Haittavaikutusilmoituksilla ei siis ole tarkoituksena selvittää ilmenneiden oireiden yleisyyttä kaikista rokotetuista vaikka moni ilmoittaja sen siten ymmärtää.

110 ilmoituksessa on raportoitu rokotetun kuolemasta jollakin aikavälillä rokottamisen jälkeen. Heistä ¾ on ollut yli 70-vuotiaita ja monet huonokuntoisia muiden sairauksiensa tähden ja he todennäköisesti olisivat olleet yhtä suuressa vaarassa menehtyä jos he olisivat saaneet koronataudin. Todellisuus on se, että hyvin suuri osa heidän ikäryhmästään on välttynyt sairastumasta ja jopa kuolemanvaarasta saatuaan ajoissa rokotteen. Noin 30 on ollut alle 70-vuotiaita ja monen menehtymisen todellista syytä vielä selvitellään – se ei välttämättä ole ollut rokotteeseen liittyvä.

Suomessa alle 17-vuotiaista 186 000 on saanut vähintään ensimmäisen rokotteen. Viisi heistä saanut haittavaikutuksia, jotka ovat vaatineet sairaalaseurantaa, mutta kukaan ei ole menehtynyt. Sen sijaan muualla maailmassa lapsiakin on menehtynyt koronasairauteen ja monet ovat joutuneet tehohoitoon. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa 300 lasta päivässä joutuu koronan vuoksi sairaalahoitoon, lähes kaikki rokottamattomia.

Maailmalla yli viisi miljoonaa ihmistä on puolentoista vuoden aikana menehtynyt koronasairauteen – kyseessä ei siis ole mikään tavallinen räkätauti. Joka kymmenes on saanut sairastettuaan kuukausia kestäviä jälkioireita ja ollut pitkään työkyvytön. Meillä ei ole aikaa katsella vuotta kädet taskussa taudin leviämistä ja tuhoa kymmenestä vuodesta puhumattakaan kun meillä on käytettävissä muutamia kymmeniä euroja maksava rokote, joka suojaa meidät ainakin taudin vakavalta sairaalahoitoa vaativalta muodolta.

Siksi suosittelen pikaista rokottamista kaikille jotka haluavat huolehtia omasta ja läheistensä turvallisuudesta.

Tiihosen vihjailu kaupungin henkilöstön riskistä joutua oikeusprosesseihin rokottamiseen liittyen perustuu tietämättömyyteen ja on vastuutonta pelottelua. Kaikki kansalaiset on vakuutettu lääkkeiden ja rokotteiden toteen näytettyjen haittavaikutusten osalta Lääkevahinkovakuutusyhtiössä eikä henkilöstöllä ole mahdollisista sivuvaikutuksista vastuuta.

Ari Mönttinen, yleislääketieteen erikoislääkäri. Lohjan sosiaali- ja terveyslautakunta, varapuheenjohtaja (KD)

Merja Eräpolku: Kotipuutarhurien pörriäiset viestivät toivoa (LU 14.8.2021)

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimmat tiedot ilmaston muuttumisesta julkaistiin juuri, ja pilvet maapallon taivaalla ovat synkkiä.

Satojen tiedemiesten työn tuloksiin on syytä luottaa: ilmastonmuutos on nopeaa, ja sillä on valtavia vaikutuksia. Valtioiden, yhtiöiden ja kansalaisten on mietittävä valintojaan tarkkaan, eikä aikaa ole hukattavaksi.

”Ei niin tarpeellisista” lento- ja automatkoista on pitkälti luovuttu koronan myötä. Etätyöhön siirtyminen on ollut monelle matkakulujen säästön lisäksi ilmastoteko.

Sen sijaan esimerkiksi asumisen remontit maksavat. Koin sen, kun uudistimme talon ikkunat, siirryimme avotakasta varaavaan takkaan ja öljystä maalämpöön. Tällaisiin investointeihin ei ikääntyvässä talossa asuvalla ole välttämättä varaa, vaikka muutokset ajan mittaan maksavatkin itsensä takaisin.

Auto on useille välttämättömyys. Biokaasu- tai sähköautoon siirtyminen saa monella odottaa seuraavaan vaihtokertaan.

Puutarhaharrastus tuottaa terveellistä ja luomua kasvisruokaa: oman maan perunoita, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen kotipuutarhurien niksein on edullista ja paljon iloa tuottavaa huvia. Siitä onkin moni innostunut.

Omassa puutarhassani olen huomannut pörriäisten määrän selkeän lisääntymisen kukkapenkkien uudistamisen, kukkakedon kylvämisen sekä lahoavien ”hyönteishotellien” myötä. Toivosta viestiviä pölyttäjiä on riittänyt! Pihapiirimme kymmenessä linnunpöntössä on ollut kiitettävästi asukkaita ja perheenlisäystä. Parhaillaankin kymmenkunta pikkuvarpusta temmeltää syreenipuskassa.

Oma luontosuhteemme on tärkeä sen kannalta, miten innostumme tekemään valintoja kestävän elämäntavan puolesta. Isossa kuvassa tärkeimpiä ovat suurten organisaatioiden toimintatavat: kuinka kunta panostaa luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan tai miten yrityksissä toimitaan. Parempien teknologioiden kautta voimme vaikuttaa ilmastokaasujen syntymiseen paljonkin.

Suomen vahvuus on ollut innovaatiokyky, jolla noustiin 90-luvun lamasta. Siihen on todella paljon aihetta panostaa myös nyt. On oltava kehitystyön, osaamisen ja uusien tekniikoiden hyödyntämisen eturintamassa, takamatkalle jääminen tulisi monella tavoin kalliiksi.

Merja Eräpolku on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kd) ja innokas kotipuutarhuri.

Matti Junnila: Rohkeasti kohti tulevaisuutta ylioppilaat (LU 29.5.2021)

Monet nuoret painavat päähänsä kohta valkolakin. Itse olin samassa riemullisessa tilanteessa 50v sitten. Maailma on muuttunut käsittämättömän paljon näiden vuosien aikana ja muutoksia on edelleenkin odotettavissa jopa aiempaa nopeammalla tahdilla.

Totta on edelleen sekin, kuten Anssi Kela eräässä laulussaan toteaa: ”Kun lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin. Mitä vanhemmiksi vartutaan, sen tyhmemmiksi muututaan.”.

Tieteen historia on myös osoittanut, että monissa keskeisissä asioissa on oltu täysin väärässä. Tuskin tilanne on tältä osin muuttunut. Esimerkiksi elämän synnystä opetettiin ja ilmeisesti yhä vielä opetetaan kaiken syntyneen itsestään ajan, materian ja sattuman tuloksena. Koulutukseni perusteella olen kiinnostuneena seurannut näitä tutkimuksia pitkään. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana mm. molekyylibiologiassa solujen toiminnasta ja niiden erittäin monimutkaisista rakenteista saatujen tulosten perusteella totean, ettei minun uskoni siihen oppiin riitä.

Monet teistä jatkavat opintoja yliopistoissa. Kun yliopistoja ryhdyttiin aikanaan perustamaan niiden tehtävänä oli selvittää, mikä on totta ja mihin voimme ajattelumme perustaa. Tänään tilanne on erityisesti länsimaissa hyvin toisenlainen – näkökulmat ovat ohittamassa faktatiedon. Vaikuttaa joskus jopa siltä, että elämme totuuden jälkeistä aikaa – vaihtoehtoista faktaa ja erilaisia ideologisesti valittuja tosiasioita tulee kaikista ilmansuunnista median kautta päivittäin. Kun lisäksi teknologia mahdollistaa trollauksen, deepfake-videot ja minkä tahansa näennäistiedon julkaisun somessa, on entistä vaikeampaa tietää, mikä pitää paikkansa, mikä ei. Tämä edellyttää entistä kriittisempää suhtautumista siihen, mitä nk. tietona levitetään. Onneksi luotettaviakin tiedonlähteitä on halukkaille saatavilla. Siihen kehotan tämän päivän nuoria erityisesti keskittymään.

Viime vuonna olin lukiolaisten edessä vastailemassa kysymyksiinne. Monista kysymyksistä kävi ilmi huoli tulevaisuudesta. Taivaalla toki on monia pilviä, mutta erilaisia uhkia on ihmiskunnalla aina ollut. Myös meillä ihmisillä on tapana yliarvioida negatiivisia ja aliarvioida positiivisia kehityskulkuja. Nuorena ylioppilaana elimme kylmän sodan aikaa, jossa ydinsotaa pelättiin ja sen toteutuminenkin oli varsin lähellä. Tänään huolenaiheina ovat aseellisten uhkien lisäksi mm. ilmaston muutos, väestönkasvu, ympäristön biodiversiteetin oheneminen sekä kulkutaudit, joista corona on vaivannut maailmaa jo yli vuoden ajan. Tämän keskellä saattaa unohtua, että erilaiset uhkat myös toimivat katalyytteinä uusille innovaatioille – tästä on selviä merkkejä nytkin.

Te nuoret olette erityisessä asemassa saatuanne syntyä tähän ”onnellisten maahan”. Hyvinvointimme ei kuitenkaan perustu pelkästään meidän erinomaisuuteemme, vaan sen takana on satojen vuosien uurastus, johon mm. Mikael Agricola lukutaitoa edistäessään keskeisesti vaikutti. Tulevaisuudenkin haasteet voidaan samalla työteon asenteella voittaa. Voimme ajatella arvostamani presidentti Koiviston tavoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Toivon, että jokainen teistä löytää sen tehtävän, jossa voi parhaiten osaamisellaan palvella yhteiskuntaa. Toivon, että kohtaatte tulevaisuuden uhkakuvista huolimatta rohkeasti. Jumalan siunausta matkallenne!

Matti Junnila, Varavaltuutettu, KD

Esa Erävalo, Ari Piippo: Huumeiden käyttö kolminkertaistunut (LU 27.5.2021)

THL:n tilastot ovat Lohjan osalta karua luettavaa. Joukko nuoria voi pahoin. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa oli 8. ja 9. luokan oppilaista 8%, kun maan keskiarvo on 5,5%. Tosi humalassa samasta ryhmästä vähintään kerran kuukaudessa oli 12%, kun koko maan keskiarvo oli 9,6%.

Lohjalla avohoitokäynnit nuorisopsykiatriassa ja käynnit päihdehuollon avopalveluissa ovat merkittävästi muuta maata korkeammalla. On hyvä, että palveluja käytetään, mutta samalla käyttötarve kertoo ongelmasta.

Poliisin tietoon tulleet huumausaineiden käyttörikokset ja kaikki huumausainerikokset ovat Lohjalla kaksin- tai kolminkertaistuneet. Tämä pitää yhtä jätevesitutkimusten kanssa. Amfetamiinin, metamfetamiinin, ekstaasin ja kokaiinin yhteenlasketut käyttömäärät ovat maassamme yli kolminkertaiset verrattuna jätevesitutkimuksen aloitusvuoteen 2012. Huumerattijuopumukset ovat nelinkertaistuneet.

Lohja ei ole jätevesitutkimusten piirissä, mutta otos kattaa 60% Suomen väestöstä ja Lohja on pääkaupunkiseudun läheisyydessä saman kehityksen kourissa.

Merja Eräpolku (KD) ehdotti valtuustossa, että Lohjan kaupunki toteuttaisi näkyvän ja laajan huumeiden käyttöä ehkäisevän kampanjan, joka antaisi mm. ohjeita huumeiden käytön tunnistamiseen aivan alkuvaiheessa sekä siihen, miten huume-epäilyn kohdalla kannattaa toimia.

Pitää vahvistaa myös nuorten kykyä selvitä paineista, jotka altistavat kokeiluihin. Apu ja tuki ovat parhaimmillaan estäessään ennalta huumeisiin ajautumisen. Tarvitaan tukea toisilta vastuullisilta nuorilta yhteisissä liikunta- ja kulttuuriharrastuksissa ja apua vanhemmilta.

Päihdeongelmista kärsiville toisten ihmisten apu ja tuki on välttämätön. Läheisetkin tarvitsevat apua. Toipuminen alkaa, kun ongelmiin joutunut alkaa ymmärtää, ettei yksin pärjää, että toiset voivat ja haluavat auttaa. Että elämä on edessä ja sillä on paljon hyvää tarjottavana. Mitä oikeasti haluan tulevaisuudelta?

Jokaisella pitää olla mahdollisuus vieroitushoitoon ja kuntoutukseen iästä ja varallisuudesta riippumatta. Pidetään kaikki mukana.

Esa Erävalo, KD Lohja, ehdokas
Ari Piippo, KD Lohja, ehdokas

Raimo Rissanen: AVI, työilmapiirin pelastaja (LU 27.5.2021)

Länsi-Uusimaa lehdestä saimme kaikki lukea to 13.5.2021, että aluehallintovirasto (AVI) on tehnyt löydöksen: Kaupungin Elinvoiman johtoportaaseen on kasattu liikaa töitä esimiesporukalle. Samaa ilmiötä on havaittavissa muuallakin. Nykyisellä tarkoituksella on suuri mahdollisuus sairastuttaa. Pistäkää organisaatio jouluun mennessä kuntoon.

Piiskaa saivat valtuusto, kaupunginhallitus ja virkamieskoneisto.

Eniten minua hämmästytti eri vastuutahojen antamat kommentit. Tuotiin esille, että miksi ei organisaatiomuutoksen esittelyvaiheessa kerrottu sitä ja tätä. Esitettiinpä vihjailua työsuojeluorganisaation suhteen tahallisesta asioiden mutkistamisesta (ikävä heitto!).

Monessa Lohjan organisaatiosaneerauksessa eläneenä tahdon lausua kaupungin työsuojeluorganisaatiolle mitä lämpimimmän kiitoksen. Teitte sen taas. Yksityinen työntekijä ei aina saa ääntään kunnolla ilmoille siten, että sillä olisi kipupisteissä aidosti vaikutusta. Silloin on ollut mahdollista kääntyä työsuojelun puoleen ja heilläpä onkin erilaisia ”paukkuja” käytettävissä. Muistan useita tilanteita, missä nämä paukut ovat ohjanneet tilanteet oikeaan suuntaan. Kullan arvoisia ovat ne työsuojelun (ja luottamusmiesorganisaation) henkilöt, jotka pystyvät käyttämään ”paukut” jääpadon purkuun rakentavalla ja kaikkia hyödyttävällä tavalla.

Muistan, kuinka oman yksikkömme työnjohtajien joukolla yritimme muutaman perättäisen organisaatiomuutoksen ja sitä seuranneiden esimiehiin vaikuttaneiden leikkausten jälkeen viestittää ylemmille tahoille, että näin ei voi jatkua. Liikaa tekemättömiä töitä tippuu pöydältä. Omana kommenttinani sanoin mm. vuosittaisessa kehityskeskustelussa, että tavoitteenani on säilyä hengissä seuraava vuosi. Viestimme ei saanut vastakaikua. Vasta kun nykyäänkin esimiehenä toimiva johtaja pysähtyi ongelmamme äärelle, alkoi tapahtua.

Valtuuston ja kaupunginhallituksen läsnäolo oli aina selviö muutosten tuulien liehuessa. Niin pitää ollakin. Yhdessä yritettiin vastata talouskurimusten haasteisiin. Virkamiesjohdon toimenpiteet oli vahvasti ohjeistettu korkeimmalta taholta. Kaiken keskellä piti muistaa, että arjen työt oli jokaisen hoidettava. Puun ja kuoren väliin puristettu työntekijä ei ole paras hoitamaan kaupunkilaisten asioita.

Toivon viisautta ja rehellisyyttä AVI:n perustellun nuhtelun kääntämiseksi yhteiseksi voimavaraksi.

Raimo Rissanen, Tekninen isännöitsijä, Lohja, KD:n kuntavaaliehdokas, sitoutumaton

Merja Eräpolku: Hallituksen verolinja petollinen (LU 26.5.2021)

Marinin hallitus ajaa suomalaisille neljää verotuksen tasoa. EU:n elvytyspaketin ja integraation syvenemisen myötä on tulossa EU-tasoista verotusta. Hallituksen sote-esityksen myötä ajetaan maakuntaveroa. Kristillisdemokraatit eivät ole EU- ja maakuntaveroja kannattaneet. Myös maakuntaverotusta pohtineen parlamentaarisen komitean enemmistö tyrmäsi maakuntaveron, ja huomautti, ettei se sovellu soteuudistuksen rahoituspohjaksi. Kuitenkin vasemmisto ja vihreät ajavat sitä ponnekkaasti.

Pääministeri Marin (sd.) totesi YLE:n puheenjohtajatentissä, että suurituloiset voisivat maksaa enemmän kuntaveroa, ja että pääomatuloista pitäisi ohjata kunnille enemmän veroa. Voi kuulostaa hyvältä (ainakin vasemmistolaiselta), mutta käytännössä nämä veroideat eriarvoistaisivat kuntia entistä enemmän ja myös vähentäisivät työnteon kannustavuutta. Se olisi petollista.

Progressiivinen kuntavero kiristäisi ennen kaikkea keskituloisten verotusta. Nykyisin kuntaverosta tehtävät vähennykset keventävät suhteellisesti eniten pienituloisimpien verotusta. Soteuudistuksen toteutuessa nykyistä selvästi suurempi osa tuloverotuksesta siirtyy pois kuntaveron piiristä.

Progressiivisella valtion tuloverotuksella suurituloisilta kerätään verot valtionverotuksella, ja tuotot jaetaan valtionosuusjärjestelmän kautta koko maahan Marinin ehdotusta selvästi oikeudenmukaisemmin.

Nykyisen valtionosuusjärjestelmän kautta kunnat, joissa on enemmän pienituloisia ja esimerkiksi eläkeläisväestöä ovat toistaiseksi saaneet kuitenkin hoidettua tärkeitä peruspalvelujaan. Jos kaikki kunnat aiotaan pitää mukana kehityksessä ja ihmisiä kannustaa työn tekemiseen, on syytä unohtaa Marinin veroideat.

Merja Eräpolku (kd.)

Heikki Linnavirta: Eespäin eläkeläiset! (LU 25.5.2021)

Karjalohjalla pappeillessani kävin useita vuosia pitämässä luentoja eläkeläisille paikallisessa Lohjan Spa ja Resort kylpylässä. Lähes kaikilla eläkkeelle siirtyneillä oli yksi yhteinen kokemus. ”He olivat tarpeettomia. Heitä katsottiin vähän alaviistoon. He eivät olleet enää tuottavia työntekijöitä”. Näin he itse kokivat uuden elämänvaiheensa.

Keskusteluissa minulla oli etuoikeus ja ilo välittää kristillistä ihmiskuvaa. Kaikki ovat ihmisinä samanarvoisia: Pieni lapsi äidin kohdussa, työelämässä oleva, eläkeläinen, kuoleva viimeisinä hetkinään maan päällä, kaikki samanarvoisia. Ihmisarvo on aina suurempi, kuin työn arvo.

Kaupunginvaltuustossa puhutaan paljon taloudesta, niin kuin pitääkin. Näissä keskusteluissa nousee usein esiin se, kuinka vanhusvoittoinen kaupunki Lohja on. Eläke-ikäiset, työstä syrjässä olevat, tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Hoitopaikat, terveyskeskukset, kuljetukset…kaikki maksavat. Ja kaiken lisäksi ihmiset elävät nykyään hyvin vanhoiksi. Ainakin naiset.

Mutta, kun oikein oivaltaa, niin eläkeläiset, vanhukset, ovat jotain vuosikymmenten aikana yhteiskunnalle tuoneetkin? Heidän eläkkeensä on ansaittu aikoja sitten. Ja eläkeläisiä verotetaan reippaasti. Seniori-ikäiset työllistävät hyviä hoitajia ja lääkäreitä, takseja, kauppojen työntekijöitä ja apteekkihenkilökuntaa. Aika hyvää porukkaa sittenkin nuo eläkeläiset.

Olen miettinyt meidän eläkeläisten oikeutta olla ehdokkaina Lohjan kaupunginvaltuustoon. Kolme hyvää syytä: Olemme kasvattaneet työikäisen sukupolven. Emme ole kaupungin palkkalistoilla. Olemme elämän asiantuntijoita. Haluamme kantaa vastuuta yhteisestä kotikaupungistamme. Meissä löytyy taitoa toimia yli puoluerajojen. Meidän laskutaitomme on opettajien tasoa.

Siunausta kaikille ja kaikenikäisille. Tasapuolisesti.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu, KD:n ehdokas

Esa Erävalo: Elvytyspaketin vaiettu salaisuus (LU 20.5.2021)

EU:n elvytyspaketin kertaluonteisuuteen liittyy salaisuus, josta ei ole kerrottu julkisuudessa. Vihreät, Sdp, Kokoomus, Rkp ovat meppiensa toimesta jo 16.2.2017 äänestäneet sen puolesta, että tarvitaan Euroopan valtiovarainministeriö ja -ministeri, euroalueelle ”riittävän suuri” oma budjetti, jolla olisi ”aidot omat varat” ja kyky ”lainanottoon”. EVM pitää heidän mielestään muuttaa Euroopan valuuttarahastoksi ja neuvoston pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksiin yksimielisyysvaatimuksen sijasta. Vero- ja talouspolitiikan he haluavat jaettuun toimivaltaan.

Taustalla oli neljän puheenjohtajan raportti vuodelta 2012, jonka laativat komission, neuvoston, euroryhmän, ja EKP:n puheenjohtajat. Vuonna 2015 viiden puheenjohtajan raporttiin saatiin mukaan myös Euroopan parlamentin puheenjohtaja. Eli esitysten takana on ollut EU:n korkein johto.

Nyt Vihreiden, Sdp:n, Kokoomuksen ja Rkp:n edustajat puhuvat paketin kertaluonteisuudesta, mutta vaikenevat siitä, että heidän kattopuolueensa Euroopan parlamentissa ja heidän meppinsä ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että EU:lla pitää olla isot ”omat varat”, verotusoikeus, kyky lainanottoon ja mahdollisuudet näin pysyväisjärjestelyin auttaa niitä maita, joilla menee muita heikommin.

EU:n syventämispyrkimys on jatkuva vuosikymmeniä kestänyt projekti, jossa tämä ”kertaluonteinen” ratkaisu avaa ovia seuraaville ratkaisuille. Tässä projektissa Vihreät, Sdp, Rkp ja Kokoomus ovat mukana tarkoituksenaan luoda pysyväisjärjestelyt.

13.5.2020 Euroopan parlamentin äänestäessä elvytyspaketista ja siinä ”EU:n omien varojen lisäämisestä” käytännössä verotusoikeudella ja peräti 2000 miljardin euron elvytysrahastosta, näiden puolesta äänesti mainittujen puolueiden meppien lisäksi myös Vasemmistoliiton meppi.

Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ohjelmajulistuksen mukaan ”meidän on siirryttävä kohti Euroopan parlamentin täyttä yhteispäätösvaltaa ja luovuttava yksimielisyyden vaatimuksesta ilmasto-, energia-, sosiaali- ja veropolitiikassa.” Tähän suuntaan Euroopan unionia määrätietoisesti kehitetään ja tällaisen pysyvän prosessin osina ”kertaluonteisia” ratkaisuja tehdään.

Esa Erävalo, KD

Raimo Rissanen: Sananvapaus – perustavanlaatuinen ihmisoikeutemme? (LU 11.5.2021)

Olen ilolla seurannut Länsi-Uusimaa -lehdessä käytäviä keskusteluja. Välillä harmittaa: ”Miten joku voi ajatella noin?” Toisinaan huomaan samaistuvani kirjoittajan tekstiin: ”Olipa osuvasti sanottu!

”Olemme tottuneet, että näin meillä toimitaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Samaan aikaan olen huomannut kansanedustaja Päivi Räsäsen joutuneen käsittämättömän viharikossyytteen kohteeksi valtakunnansyyttäjän toimesta. Oma oikeustajuni ei voi mitenkään ymmärtää käynnissä olevan prosessin mielekkyyttä. Nostan asian esiin, koska kyse on laajemmasta, kaikkia suomalaisia koskevasta oikeudesta tuoda turvallisin mielin näkökulmansa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ymmärrän hyvin julkisuudessa ilmoitetun poliisin kannan, että koska esi-tutkinnassa ei ole löytynyt syytä syytteen nostamiseen, ei sitä tule myöskään tehdä.

Minun täytyy käsi sydämellä todeta, että Räsäsestä saamani käsityksen mukaan – perustuen henkilökohtaisen vaikutelmani lisäksi hänen kannanottoihinsa, toimimiseensa sisäministerinä, heikkojen auttamiseensa lääkrinä ja myös asialliseen Raamatun lainaamisen tyyliinsä – hän on ihminen, johon kohdistettuna viharikossyyte on täysi pannukakku. Oikein on joku poliisin edustaja sanonut, että mikäli Päivi Räsänen tuomitaan väitetyistä rikoksista, pitää koko Raamattu kieltää Suomesta.

Alun perin hyvää tarkoittava laki pitää pikimmiten muuttaa sellaiseksi, että sillä suojellaan suomalaisia erilaisilta ääri-ilmiöiltä, mutta annetaan aito mahdollisuus meille jokaiselle edelleenkin kirjoittaa mielipiteemme ja tuoda se puheessa rakentavasti esille. Sellaisessa Suomessa ja sellaisessa Lohjan kaupungissa tahdon elää.

Keskinäinen luottamus perustuu rehelliseen kanssakäymiseen ja toisen kunnioittamiseen omana itsenään. Painostamalla toinen hiljaiseksi ja vaikenemaan luodaan tukahduttava pelon ilmapiiri. Kuka sellaisessa tahtoo elää? Elämänläheinen tasa-arvo mahdollistaa erilaisten ihmisten saumattoman yhteistyön. Sitähän me Lohjallakin tarvitsemme. Tällaisen elämän puolesta tahdon taistella, jotta Suomi olisi edelleen maailman onnellisin maa.

Raimo Rissanen
Tekninen isännöitsijä, Lohja, toutumatKD:n kuntavaaliehdokas, sit.

Merja Eräpolku: Kotimainen rokotetuotanto osaksi huoltovarmuutta (LU 29.4.2021)

Tammikuussa Intiassa luultiin, että koronaepidemia on jo ohi: rajoituksia purettiin ja rokotteita valmistettiin lähinnä muulle maailmalle. Nyt tautimuunnos leviää maassa kulovalkean tavoin. Suurin osa sairastuneista jää kirjaamatta ja hoitamatta. Krematoriot eivät ehdi tuhkata vainajia riittävällä nopeudella. Nyt yksi maailman suurimmista rokotevalmistajista tarvitsee apua muilta. EU harkitsee alueellaan karsastettujen AstraZenecan rokotteiden lähettämistä maahan.

Kriisiaikoina korostuu kansallisen valmiuden ja huoltovarmuuden merkitys. Kristillisdemokraatit ovat vaatineet 2003 kustannussyistä lopetetun kotimaisen rokotetuotannon uudelleen käynnistämistä. Suomalaisten terveys ei saa kriisitilanteissa olla riippuvainen vain EU-hankinnoista ja kansainvälisistä toimintaketjuista. Nyt olemme kansainvälisten lääkejättien armoilla.

Suomessa on kehitteillä kaksi pitkälle tutkimuksissa edennyttä rokotehanketta. Rokote Laboratories Finlandin adenoviruskuljettimeen perustuva nenäsumuterokote olisi valmis ihmiskokeisiin. Toinen viruksen pintaproteiineihin perustuva rokote on kehitteillä Tampereen yliopistossa. Paremmilla resursseilla oltaisiin pidemmällä. Yksityistä pääomaa on kuitenkin vaikea saada, jos valtion osuus ei ole varmistunut. Hallituksen olisi nyt nopeasti viisasta tukea Suomen omaa rokotetutkimusta ja -tuotantoa.

Maaliskuussa Tanska, Itävalta ja Israel ilmoittivat yhdistävänsä voimansa rokotetutkimuksessa ja perustavansa yhteisen tuotekehitysrahaston, koska pienten edistyneiden mutta resursseiltaan rajallisten maiden kannattaa tehdä yhteistyötä. Kenties Suomikin voisi olla mukana.

Työ kotimaisen koronarokotteen kehittämiseksi tähtää erityisesti tuleviin virusmuunnoksiin ja pandemioihin. Suomalaistutkijoiden työ ei saa valua hukkaan, emmekä saa menettää rokotetutkimusta ulkomaille.

Kansainväliset tuotanto- ja toimitusketjut ovat alttiita häiriöille, mikä luo vakavan haasteen kansalliseen kriisinkestävyyteen ja huoltovarmuuteen. Suomessa onneksi saatiin jo aloitettua uudelleen suojavarusteiden tuotanto. Kotimaisessa huoltovarmuustoiminnassa, kuten lääkkeiden ja sairaalatarvikkeiden kansallisessa tuotannossa ja varmuusvarastoinnissa, ei saa mokailla.

Merja Eräpolku, kaupunginvaltuutettu

Merja Eräpolku: Pidetään koko Lohja mukana (LU 5.3.2021)

Kuntalainen soitti ja kertoi useammasta valtatie 25:llä Virkkalan ST1:n liepeillä hänelle äskettäin tapahtuneesta läheltä piti -tilanteesta. Pitkässä kaarteessa ohitellaan varomattomasti, eikä yksi peltipoliisi riitä. Hän toivoi, että kunnassa herättäisiin huomaamaan vaarapaikka ja vaadittaisiin tiehallinnolta toimia.

Yritin saada kohtaa mieleeni, mutta en onnistunut. Virkkalassa on tullut käytyä Maksjoentietä, ja ajosta Tammisaareen on aikaa. Taas kerran itse hyvin tajusin, kuinka laaja kotikuntamme onkaan.

Lohjan pohjoinen portti ei ole Hiidensalmen alue, vaan raja Tammelaan – kaupungintalolta Monkolasta tunnin ajomatkan päässä. Sieltä ei käydä asioimassa Laurinkadulla kuin vahingossa tai pakosta: Karkkilassa ja Forssassa sijaitsevat alueen ”lähikaupat”.

Kuitenkin kovin usein tuntuu, että Lohjaa kehitetään vain kaupunkialueelta, jonka voisi piirtää harpilla Monkolasta muutamien kilometrien säteellä lisäten siihen 10 kilometrin nauhamaisen kaistaleen VT25:tä Helsinkiin päin. Tällainen Lohjan typistäminen ei ole viisasta eikä oikein.

Lohja mainostaa itseään järvikaupunkina. Monille ei Uudenmaan isoimmalla järvellä ole mitään erityistä merkitystä yli sadan muun järven joukossa. Onhan jokainen kirkonkylistämme rakennettu jonkun järven kylkeen. Niiden rannoilla ovat myös tuhannet vapaa-ajanasunnot lomalaisineen ja etätyöläisineen, jotka toivottavasti entistä useammin vakiintuvat pysyvästi Lohjalle.

Itse muutin nuorena äitinä pääkaupunkiseudun levottomasta kerrostalolähiöstä pieneen kylään maalle kaikkien katuvalojen ulottumattomiin. Myöhemmin perheemme lähti nummipusulalaisina Brysseliin. Viiden vuoden jälkeen palasimme takaisin samaan kylään ”kaupunkilaisiksi”. Ensin itsensä lohjalaiseksi mieltäminen oli haastavaa.

Kaupunginvaltuuston työskentelyssä olen liian usein kokenut, että edelleen nyky-Lohjan laajuus ja arjen realiteetit sen eri puolilla ovat monille vaikeita hahmottaa ja helppo myös sivuuttaa. Siksi haluan jälleen muistuttaa: Lohjan laajat maaseutualueet kirkonkylineen eivät saa muuttua kauriiden ja supikoirien reservaateiksi; ne ovat potentiaalia, joka on syytä muistaa kaikissa kehittämissuunnitelmissa.

Pidetään koko Lohja mukana Monkolasta Muijalaan ja Kärkölästä Karkaliin.

Merja Eräpolku, kaupunginvaltuutettu

Kuinka paljon betonijärkäleeseen on jo käytetty rahaa? (20.2.2021)

Kuntalaisena haluan tietää: Paljonko betonijärkäleen kohtalon käsittely on tullut kaikkinensa jo maksamaan? Asian valmisteluun ja käsittelyyn on käytetty paljon virkamiesten työtunteja ja luottamushenkilöiden kokouspalkkioita – paljonko? Tuliko webropol-kyselystä erillisiä kustannuksia?

Mielestäni betonijärkäleen käsittely on saanut aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Herää kysymys, eikö olisi paljon tärkeämpiä ja kiireellisempiä asioita, joita pitäisi valmistella ja viedä päätökseen koskien koko kaupungin asukkaiden hyvinvointia.

Lohjalla on saatava päätöksentekoon pontta, puhtia ja rutkasti maalaisjärkeä – vaikka kaupunkilaisia olemmekin. Asioiden vellominen ja moninkertainen päätöksenteko varmasti uuvuttaa ja turhauttaa sekä virkamiehiä että luottamushenkilöitä.

Johanna Haapalehto, KD

Esa Erävalo: Demokratian toteutumiseksi reilut pelisäännöt (19.2.2021)

Vielä on puolueilla aikaa sopia, miten kuntavaalien jälkeen oikeudenmukaisella tavalla jaetaan lautakunta- ja yhtiöiden hallituspaikat, niiden puheenjohtajuudet ja varapuheenjohtajuudet.

Viime kerralla ainakin Lohjalla nähtiin arvoton näytelmä, kun osa puolueista liittoutui enemmistöksi, joka pyrki saamaan epäoikeudenmukaisen suuren osuuden kaikista luottamuspaikoista.

Demokratian, siis äänestäjien tahdon, pitää toteutua niin, että kaikki puolueet saavat sen osuuden, joka niille kuuluu kannatuksensa perusteella. Siksi kaikki jaossa olevat paikat pitää pisteyttää: onhan esimerkiksi jonkin lautakunnan jäsenyys tai puheenjohtajuus arvokkaampi kuin toisen.

Tämä pisteytys ja jakoperusteet on hyvä sopia ennen vaaleja. Vaalien jälkeen suurilla puolueilla on houkutus jälleen yrittää maksimoida oma vaikutusvaltansa ja unohtaa se, että kaikkia tarvitaan yhteisen hyvän edistämisessä. Hyvään yhteishenkeen pitää pyrkiä heti valtuustokauden alusta lähtien. Se edellyttää sitoutumista jakamaan vastuupaikat oikeudenmukaisella tavalla.

Esa Erävalo

Raimo Rissanen: Sisäilmasta sairastuneiden palvelutarpeet (LU 16.2.2021)

”Julkisten rakennusten sisäilmaongelmat aiheuttavat tutkimusten mukaan monelle ongelmia. Moninainen oirekirjo ja syy-seuraussuhteiden vaikea todentaminen voivat johtaa tilanteeseen, että oireileva ei kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua”. Näin kirjoittaa Diakonia-ammattikorkeakoulun terveysalan lehtori Mari Pulkkinen tuoreessa tutkimusartikkelissaan ’Sisäilmasta sairastuneiden palvelutarpeet’. (https://dialogi.diak.fi/2021/02/03/sisailmasta-sairastuneiden-palvelutarpeet/)

Moni lohjalainenkin lapsi, nuori ja aikuinen on joutunut tekemisiin niiden rakkaiden läheistensä kanssa, jotka ovat sairastuneet kiinteistön sisäilmasta. Monet meistä ovat olleet kerta toisensa jälkeen hämmentyneitä tilanteesta ja siitä, miten siihen suhtaudutaan.

Itse olen joutunut kohtaamaan tämän tilanteen toimiessani teknisenä isännöitsijänä sekä isänä. Kun ihmisen elämää kosketetaan tarpeeksi läheltä, ei kukaan meistä voi olla hiljaa – eikä tarvitsekaan. Ne, joilla on riittävästi toimintakykyä jäljellä, saattavat pystyä löytämään mitä kekseliäimpiä ratkaisuja tilanteensa korjaamiseksi. Ne, jotka ovat tulleet liian heikoiksi ja sairaiksi, tuskin pystyvät inahtamaan punkkansa pohjalta.

On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella olisi edes joku tukemassa oman sairautensa kanssa kamppailevaa ihmistä. Eräs heistä oli saanut tuttavan kautta tilapäisen ja siistin asunnon, joka sijaitsi meikäläisittäin korvessa, n.30 km:n päässä kodistani. Lähellä asuva perhe oli lupautunut tuomaan kaupasta tarpeellisia elintarpeita. Jonkun ajan kuluttua tämä perhe joutui kuitenkin muuttamaan pois omasta kodistaan kosteusvaurioiden tähden. Kuka nyt toisi niitä ruokakasseja? Mutkien kautta sain tiedon tilanteesta ja pari kassia heitin autolla sinne korpeen. Entäs jatko – siinäpä kysymys.

Kummassakin tapauksessa altistuminen oli kestänyt aivan liian kauan, joten ihmisten sairastuminen oli edennyt liian pitkälle.

On helppo kysyä, miksi he eivät aiemmin toimineet oman terveytensä hyväksi. Omahan on syynsä. Varmaan monelle on selkeä tosiasia, että vaikeasti sisäilmasta sairastuneen ei ole helppo löytää sellaista asuntoa, jossa pystyisi asumaan. Joten silloin voi jäädä asunnottomuuskierteeseen ja löytää itsensä tuttavien nurkista.

Meillä Lohjalla on kunnioitettavan paljon satsattu lukuisten kiinteistöjen sisäilman parantamiseen. Olemme jokainen lukeneet niistä miljoonista euroista, joilla tilannetta on pyritty kohentamaan. Siitä kiitos kaupungin päättäjille. Vieläkin miljoonat eurot odottavat uusia kohteita. Yksi niistä on Järnefeltin koulu. Itsekin kohteen kuntoselvityksissä mukana olleena tiedän, että pikaiselle korjaus- ja uudisrakentamiselle on selkeä tarve. Ymmärtääkseni tästä on laaja yhteisymmärrys koulun käyttäjien ja päättäjien keskuudessa.

Kokemuksesta ja tutkimuksista tiedämme, että meillä ihmisillä on erilainen tausta eri altistumisille ja niiden sietämiselle. Yksi saa pieniä oireita tai ei ollenkaan, toinen selkeästi vakavampia. Sairastuneiden on saatava apua riittävän ajoissa.

Mielestäni olisi perusteltua harkita, olisiko nyt oikea aika laajentaa etäopetusta sairastuneiden osalta. Samalla tuo koronaviruskin pysyisi paremmin loitolla.

Tässä tilanteessa sopii hyvin tarkastella yllä mainittua artikkelia, josta ilmenee selkeästi, että maamme terveydenhuollosta vastaavilla on vielä paljon tehtävää. Pian olisi syytä koittaa ajan, jolloin sisäilmasta sairastuneet tunnustetaan sairaiksi ja heille annetaan tasavertainen hoito kuten muillekin. Hoitamattomuuden perusteeksi ei tule hyväksyä sitä, ettei lopullista syytä sairastumiseen tiedetä tai että sen epäillään olevan vain toiminnallinen häiriö. Onhan monia muitakin sairauksia, joiden alkuperä on epäselvä.

Loppuyhteenvedossaan Mari Pulkkinen jatkaa: ”Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistä, jotka eivät siihen itse pysty. Sisäilmasta oireilevien tai sairastuneiden potilaiden kokemuksia terveydenhuollosta saadusta avusta tulisi tutkia. Tutkimuksen kohteena tulisi olla myös tämän hetken hoitolinjojen vaikuttavuus. Tulisiko toiminnallisten häiriöiden poliklinikoiden sijaan kehittää ympäristösairauksien poliklinikoita?”

Toivon oikeita ratkaisuja Järnefeltin koulun kunnostamiseksi ja henkilöstön sekä oppilaiden tervehtymiseksi. Vuodet 2021 ja 2022 näyttäisivät tuovan uutta toivoa pitkän odottamisen jälkeen.

Raimo Rissanen, Tekninen isännöitsijä, Lohja

Ari Mönttinen: Oliko Paloniemiratkaisu kuntalaisten parhaaksi? (LU 12.2.2021)

Kun seuraa tämän palstan kommentteja niin moni kirjoittaja iloitsee, että ahneet maailmanluokan sijoittajat sai näpeilleen ja luonto ja kaupunkilaiset lopulta jotenkin voittivat nyt kun Intercol-sopimus saatiin rikki. En ymmärrä mitä tässä on voitettu?

Muutaman talon rakentaneena rakentamisuutiset aina kiinnostaa. Linkkini Paloniemeen on se, että olen ollut siellä töissä yli kymmenen vuoden ajan. Olen saunonut siinä rantasaunassa muutamia kertoja ja kulkenut niissä metsissä – kieltämättä upea rakennuspaikka – ja lähtenyt melomaan siitä hiekkarannasta.

Ei tunnuta ymmärtävän, että Intercol-yrittäjät olivat tosissaan. He ovat käyttäneet suunnitteluun, rahoituksen järjestämiseen ja erinäisiin neuvotteluin käsittämättömän paljon aikaa ja myös varojaan. Kaupungillekin on maksettu noin 350 000 €. Ei kukaan täysjärkinen yrittäjä tee sellaisia investointeja, jos ei usko liikeideaansa ja pyri pääsemään maaliin.

Viime vaiheen tapahtumissa ei voi yrittäjiä syyttää tarkoituksellisesta sumuttamisesta, jos kaupungin sisällä tieto ei kulje. Ei kukaan yrittäjä kulje palavereissa kertomassa ensisijaisena asianaan, että tämä ja tämä ja tämä on vielä viimeistä silausta vaille. Kyllä he antavat vastauksia kun kysytään, koska tietävät, että valheista jää kiinni.

Mitä kaupungille oikeasti jäi ”voitoksi” kun sopimus purkaantui? No vanha Kartanonmäkirakennus. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan se on käyttökelpoinen, mutta valtavan iso menoerä nyt kun se on tyhjillään ja lämmittää ja huoltaakin pitää. Riittääköhän 100 000 € vuosikulut? Olisi ollut kiva kun joku yrittäjä olisi ottanut ne hoitaakseen.

Entä Paloniemen vanha sairaalarakennus? Viimeisinä kuukausina kun rakenteita oli perusteellisemmin tarkastettu niin alaovista sisään mennessä meinasi taju lähteä kankaalle kun oven avasi. Koko alaosa on ilmeisen mätä isosta osasta. Matala hallinto- ja toimintasiipi taitaa olla käyttökelpoista. Sekä ne että Kartanonmäki ovat sellaisia, että jos joku ottaa ne yrityskäyttöön niin 500 000 € ei riitä, että ne remontoidaan nykyaikaiseen käyttökuntoon. Kaikki tietävät, että ne ovat sen ikäisiä rakennuksia, että remontti tulee 1,5 kertaa kalliimmaksi kuin uuden vastaavan rakentaminen.

Jos kaupunki pitää vanhaa sairaalaa lämpöisenä niin riittääköhän 100 000 € vuodessa käyttökuluihin. Ehkä 150 000 € kun koko rakennuskannan huomioi.

Sitten se vanha mätä ranta-sauna? Lämpimänä kesäpäivänä siellä on kiva olla kun ei tarvi olla sisällä ja saunassa voi saunoa sateellakin. Mutta mitään rahallista arvoa sillä rakennuksella ei ole.

Todennäköisesti kaupunki joutuu purkamaan koko vanhan sairaalan ja saunan, ennen kuin joku kiinteistöjä suostuu ostamaan. Jos asuntomessurannan möhkäleen purku maksaisi 30 000 € niin Paloniemessä ei riitä, että laittaa nollan perään. Vanhassa sairaalassa on varmaan myös asbestia niin että riittäisiköhän 500 000 € sairaalan ja saunan purku-urakkaan? Intercolin kanssa neuvoteltiin yli kolme vuotta. Sinä aikana on siis pidetty rakennuksia lämpimänä ja jonkinlaisessa kunnossa reilusti yli puolella miljoonalla eurolla. Kun siihen lisätään purkukustannukset niin ollaan menohaarukassa 1–2 milj euroa seuraavan kolmen vuoden aikana. Nyt vain ihme voi kaupungin siltä pelastaa.

Näiden kalliisti ylläpidettävien rakennusten lisäksi nyt sitten kaupunkilaisille säästyi se kuuluisa uimaranta. Siitä ehkä nauttii 50–100 kaupunkilaista kesän mittaan. Jos miljoonan kulut/3 v toteutuu niin noilta jokaiselta kävijältä voisi periä perustellusti noin 3500–5000 € vuodessa rannan käyttömaksua. Löytyyköhän maksuhaluisia?

Niinpä niin. Näillä alueilla on siis tonttiarvo ja vanhat rakennukset ovat huomattava rasite ja niistä rasitteista olisi päästy eroon kun yrittäjä olisi ne huolinut vaivoikseen. Myönnän että kaikkea ei voi rahassa mitata. Mutta aika paljon voi ja köyhän on pakko. Lohjalla onneksi vettä ja rantaa riittää. Jos ei olisi noita rakennusmassoja niin voisi olla järkevää pitää alueet puistona ja säästää luontoa. Mutta näköpiirissä olevien kulujen vuoksi voisi perustella vaikka pois antamista, että kuluista päästäisiin. Lohjaa eikä mitään muutakaan kuntaa voi hoitaa niin, että ei anneta minkään muuttua.

Ari Mönttinen, Lohja

Merja Eräpolku: KD:n esitys omaishoidon tuen verottomuudesta kaatui budjettiäänestyksissä (LU 30.1.2020)

Vasemmistoliiton kunnallisneuvos Matti Pajuoja peräänkuuluttaa (LU 29.1.) puolueita yhteistuumin edistämään omaishoitajien ”palkan” verottomuutta. Minä ja muut Kristillisdemokraatit olemme samaa mieltä siitä, että omaishoitajien tärkeästä työstään saama pieni tuki pitäisi olla verotonta tuloa.

Parhaillaan eduskunnassa on asiasta KD:n kansanedustajien tekemä lakialoite (LA76/2020). Sama esitys oli KD:n vaihtoehtobudjetissa ja budjettivastalauseessa.

Ennen joulua KD äänestytti asiasta eduskuntaa, mutta hallitusryhmät mukaan lukien Vasemmistoliiton edustajat, eivät sitä tukeneet. KD:n äänestyksessä torjuttu esitys kuului: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle esityksen tuloverolain muuttamisesta siten, että omaishoidon tuesta annetun lain nojalla omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio ei olisi jatkossa veronalaista tuloa.” Tätä eivät siis Pajuojan puoluetoverit tukeneet. Hänen on syytä siis aloittaa asian edistäminen omasta puolueestaan.

Omaishoidon tuen säätäminen verovapaaksi vähentäisi ansiotulokertymää noin 65 miljoonalla eurolla. Omaishoito on yhteiskunnallisesti taloudellisin ja usein sekä hoidettavalle että hoitajalle inhimillisin ja paras hoitomuoto. Hoitajalle maksettava vähimmäispalkkio on alhainen, eikä vastaa työn vaativuutta. Palkkion alhaisuus on joissakin tilanteissa este omaishoidon toteuttamiselle, sillä se ei riitä perustoimeentuloon.

Merja Eräpolku, Kaupunginvaltuutettu

Ari Mönttinen: Sain koronarokotteen – kiitos! (LU 27.1.2020)

Olen elämäni aikana saanut, halunnut, pyytänyt ja ostanut varmaan ainakin 50-60 eri rokotusta. Syynä on ollut se, että se on muuten terveiden elämäntapojen lisäksi halvin ja turvallisin tapa välttää sairastumasta. Kun olen lähtenyt työskentelemään kehitysmaihin niin jokainen työryhmän jäsen on välttämätön omassa tehtävässään ja siksi riskien minimoimiseksi itsensä rokotuttaminen on itsestään selvyys, ettei kenenkään turha sairastuminen vaaranna koko ryhmän työtä ja tavoitetta. Rokottamalla on voinut muutamalla kymmenellä eurolla suojautua koleralta, maksatulehdukselta, japanin aivokuumeelta, vesikauhulta, aivokalvontulehdukselta, punkkiaivokuumeelta ja monelta muulta kuolettavalta taudilta, joihin ei ole olemassa mitään parannuskeinoa. Siksi rokotus on hyvin edullinen ja äärimmäisen turvallinen keino välttää riskejä.

Koronaviruksen suhteen yksi testi maksaa yhteiskunnalle noin kaksi sataa euroa kun taas rokottaminen vain muutaman kympin henkeä kohden. On vaikeaa ymmärtää rokottamista vastustavien perusteita toiminnalleen kun maailmassa on jo paljon yli kaksi miljoonaa sairauteen menehtynyttä. Kuinka paljon enemmän heitä pitäisi olla ennen kuin vastustajat vakuuttuisivat rokotteen välttämättömyydestä? Vakavimman allergisen rokotusreaktion on saanut yksi sadasta tuhannesta rokotetusta ja sekin on ensiapulääkityksellä hoidettavissa. Sen sijaan koronatautiin menehtyy jopa kaksi ihmistä sadasta sairastuneesta – kaksi kertaa enemmän kuin tavalliseen influenssaan. Nämä ovat aivan turhia menetyksiä silloin kun rokote on saatavilla.

Saamme iloita siitä, että maassamme on osattu ohjeistaa ja hoitaa epidemiaa niin, että sairastuvuus on ollut pienintä maailmassa. Nyt vaan tarvitaan vielä kärsivällisyyttä, että urakka viedään mallikkaasti maaliin sitä mukaa kuin rokotteita saapuu. Saatavuuteen liittyvissä ongelmissa on aivan tarpeetonta etsiä syyllisiä Suomen virkamiehistä ja asiantuntijoista sillä hyvät tulokset puhuvat jo nyt puolestaan. Toivon, että kansalaiset turvallisin mielin käyvät rokotuksissa heti kun se on mahdollista sillä siten saa parasta vastinetta verorahoilleen.

Ari Mönttinen, terveyskeskuslääkäri

Raimo Rissanen: Pentinkulma – tuleva kotimme? (LU 22.1.2020)

Jokainen mennyt päivä kertoo, että maallinen elämämme on yhden päivän lyhyempi kuin eilen. Näin on riippumatta siitä, onko se meille mieluista vai ei.

Itselleni tulee mieleen nuoren miehenalun ensimmäinen muisto vieraan ikäihmisen kohtaamisesta seurakuntatalon naapurissa omakotitalossaan asuvan mummon kanssa. Juttelin hänen kanssaan ja taisinpa toivottaa Jumalan siunausta mummon tuleviin hetkiin. Hänen mielestään olin ilmeisesti liian innokas ”noissa Jeesus-asioissa” ja loppusanoiksi hän totesi: ”Kyllä se siitä rauhoittuu”. Eipä mummotkaan kaikkea tiedä.

Sain tutustua ensi kerran Pentinkulman, silloisen vanhainkodin, elämään syksyllä 1984. Minut oli valittu kaupungin ensimmäiseksi kokoaikaiseksi isännöitsijäksi ja tämä kiinteistö oli yksi työkohteistani. Vuosien aikana tapasin monia vanhuksia ja hoitajia. Vaikka työni pääasiallinen sisältö koski kiinteistön teknisiä asioita, kohtasin samalla hyvin kirjavan elämän arjen kolmen vuosikymmenen kuluessa.

Sykähdyttävimpiä hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa suomalaisena miehenä huomaan, kuinka käytävällä kesken työpäivää hoitaja pysähtyy vanhuksen kohdalle ja ”tiputtaa rukkaset lattialle”, antaa hänelle pienen aidon hymyn ja halauksen tai posken silityksen sekä muutaman sanasen. Sitten taas rukkaset heilumaan. Eikä näin käynyt vain yhden kerran.

Muistan Pentinkulmasta myös erään yli 100-vuotiaan elämässä tiukasti kiinni olevan mummon, jonka pää toimi kuin partaveitsi. Hän oli hiljattain siirtynyt omakotitalosta vanhainkodin hoiviin. Mummo totesi, että on tainnut Jumala unohtaa lapsensa tänne.

Tapasin häntä usein käydessäni kohteessa. Kerran hän piti minulle pienen ”puhuttelun”. Hän sanoi, että puhu sinä noille hoitajille, etteivät siirrä hänen huonekalujansa, koska hänen näkökykynsä on heikentynyt ja hän voi kompastua. Olihan minun uskottava.

Lisäksi hän jatkoi: ”Insinööri-poikani asuu ulkomailla ja on erityisasiantuntija ilmanvaihtoasioissa. Koska viima saa kehoni vapisemaan, pitää huoneeni ilmanvaihtoa pienentää. Poikani mukaan tämän talon muu ilmanvaihto ei siitä mene sekaisin.” Tomera toimeksianto oli: ”Tee se”. Lupasin hänelle ja hoitajille, että yli 100-vuotiaille poiketaan normaalista säädöstä.

Pentinkulma ei ole epämääräinen joukko ihmisiä, vaan he ovat yksilöitä, jotka ansaitsevat henkilökohtaisen kohtaamisen. On hienoa, että kullekin asukkaalle laaditaan oma hoitosuunnitelmansa.

Kaupungin hallinnon eri tahoilla näyttää vallitsevan laaja yhteisymmärrys ajanmukaisten ja sisäilmaltaan terveellisten tilojen tarpeesta vanhusten asumiseen nykyisen Pentinkulman miljöössä.

Vanhan osan purkamisella ja hyvin suunnitellulla sekä valvotulla sisäilmaesteettömällä uudisrakentamisella mahdollistettaisiin se, että sydämellään ja monesti voimavarojensa äärirajoilla työskentelevä kaupungin oma hoito- ja kunnossapitohenkilöstö saisi pitkään kaivatut ulkoiset puitteet työympäristöönsä. Sisäilmaesteetön rakentaminen, jossa huomioidaan kosteudenhallinta, materiaalipäästöt, allergeenit, LVIS-ratkaisut ja muu esteettömyys, edistää rakennuksen käyttäjien hyvinvointia ja toimintakykyä laajemmin kuin pelkkä rakennusmääräysten mukainen esteettömyys tai ns. terve rakentaminen.

Hyvinvoiva henkilöstö on ehdoton edellytys laadukkaalle ikäihmisen kohtaamiselle kaikilla tasoilla. Hienoa, että nyt on toivoa paremmasta. Menestystä hankkeen suunnitteluryhmän työlle.

Hupsista – kohtahan sitä itsekin on tuon laadukkaan hoidon tarpeessa, vaikka juurihan tässä eläkkeelle pääsin.

Raimo Rissanen, tekninen isännöitsijä Lohja

Ari Mönttinen: Yrittäjän riskit toteutuivat (LU 21.1.2020)

Länsi-Uusimaa kertoi, että Cafe Laurin ja rantakahvilan tuoreet yrittäjät päätyivät konkurssiin vuoden yrittäjyyden jälkeen ja vaivan palkaksi jäi 150 000 € velat. On totta, että ravitsemusalan yritykselle kulunut vuosi on ollut äärimmäisen poikkeuksellinen ja haasteellinen ja kohtalaisista näkymistä huolimatta koronaepidemia romutti kaikki ennusteet kaikille yllätyksellisellä tavalla.

Tarina kertoo myös äärimmäisellä tavalla miten yrittäjyyden riskit voivat toteutua ja tilanne voi päätyä katastrofiin ja velkataakkaan huolimatta jo koetellusta hyvästä liikeideasta perinteisessä yrityksessä, hyvästä alkupääomasta ja edelleen huolimatta siitä, että yrittäjä tekee yötä päivää töitä liikevaihdon eteen.

Itse olen turvallisessa palkkatyössä, mutta toivon, että tämä tarina pysyisi mielessä niillä jotka kadehtivat yrittäjän leasingautoa ja satunnaisia lomamatkoja – ulkomaanmatka kun on ainoa tapa irrottautua työmaasta. Se, että hänen asunnostaan paistaa valot vielä puolen yön jälkeen ei tarkoita sitä, että hänellä olisi rento hetki elokuvan ääressä puolisonsa kanssa vaan yleensä sitä, että hän yrittää saada firman paperityöt ja laskutuksen pysymään ajan tasalla, että saisi ensi kuussakin maksettua työntekijöille palkat ja sosiaalikulut ja pankille lainanlyhennykset.

Tavallisesti yrittäjän tuntipalkka ympärivuorokautisesta työstä jää pienemmäksi kuin hänen työntekijöillään. Palkkansa hän saa vasta silloin kun myy yrityksensä mikäli on saanut rakennettua jotain myytävää.

Toivottavasti entisten yrittäjien silmät jaksavat taas hymyillä kunhan unettomista öistä ja alkushokista toipuvat. Onneksi entiset – konkurssinkin koulimat – yrittäjät ovat todellisia moniosaajia ja joku fiksu yrittäjä heidät työllistää. Terveiset yrittäjän isältä.

Ari Mönttinen, Kiviniemi

Merja Eräpolku: Puheenvuoro hyvinvointikertomuksen vuosiraportista valtuuston kokouksessa (16.12.2020)

Hyvinvointikertomuksesta välittyy hyvien tavoitteiden ja toteutuneen kehityksen välinen ristiriita. Monessa kohdin tilastot osoittavat pahoinvoinnin lisääntymistä, vain harvat mittarit ovat parempaan päin. Keskityn tässä yhteen osa-alueeseen ja teen myös suullisesti toimenpidealoitteen, koska säästösyistä en virallisia aloitteita halua tehdä.

Vaikka iso osa nuorista voi hyvin, kertoo uusin kouluterveyskysely monista ongelmista. Lohjan tulokset ovat useilla nuorten hyvinvoinnin osa-alueilla moniin lähikuntiin ja Uudenmaan keskiarvoon verrattuna heikompia. Nuorten päihteiden käytön osalta suunta on huonompaan, ja käyttö suurempaa kuin keskimäärin Uudellamaalla.

Lisääntyvästä pahoinvoinnista kertoo sekin, että tänä vuonna lastensuojelun kustannukset ovat jälleen selvässä kasvussa. Budjetoituihin menoihin on tulossa jopa lähemmäs miljoonan ylitys.

Kouluterveyskyselyn mukaan tupakointi on edelleen vähentynyt, mutta nuuskaaminen sen sijaan merkittävästi yleistynyt, eli nikotiiniriippuvuus muuttaa muotoaan. Erilaiset nuuskatuotteet houkuttavat jopa alakoululaisia, eivätkä vanhemmat välttämättä huomaa käyttöä. Kuitenkin heidän pitäisi olla selvillä tilanteesta ja tarttua asiaan.

Toinen vielä paljon vakavampi asia on, että huumekokeilujen määrä on kasvanut. Joka kahdeksas yläkoululainen on kokeillut huumeita: keskimäärin kolme tai neljä joka luokalta. Huumeiden käytön lisääntyminen näkyy myös poliisin tilastoissa. Myös humalajuominen on lisääntynyt.

Huumausaineiden käyttö ja välittäminen ovat muuttuneet paljon entisestä, ja käytöstä on tullut hyväksytympää. Puolet nuorista ei usko, että kannabiksen käyttämisessä on riskejä. Esimerkiksi amfetamiinia on saatavilla helposti ja edullisesti. Paikoin nuorten on helpompi hankkia huumeita kuin alkoholia. Edes koronapandemia ei ole olennaisesti muuttanut tilannetta. Jollain paikkakunnilla huumepäissä tehdään enemmän rikoksia kuin humalapäissä.

Huumeita ja kolmiolääkkeitä voi saada viikkorahoilla kaverilta, ja niitä tyrkytetään somessa. Yhteydet luodaan esimerkiksi snap-chatissa tai TORverkossa, ja ostokset maksetaan mobiililla. Jos kaveripiiristä joku kasvattaa kannabista, sitä kokeillaan helposti – eikä koulussa tai kotona helposti huomata mitään. Huumeet eivät houkuttele vain jo syrjäytyneitä nuoria, vaan myös hyvin pärjääviä.

Kuten tiedämme, huumeet ajavat nopeasti itseään ruokkivaan ongelmakierteeseen, jonka seuraukset ovat usein laajoja ja traagisia. Veronmaksajille ne aiheuttavat suuren laskun ja turvallisuusuhkia.

Alkuvuodesta moni meistä allekirjoitti Jaana Silanderin aloitteen Lasten ja nuorten ehkäisevän päihdetyön ohjelman ja strategian laatimisesta. Nyt raporttitekstin mukaan lasten ja nuorten ennaltaehkäisevää päihdestrategiaa päivitetään.

Sitä odotellessa ehdotan, että Lohjan kaupunki toteuttaa ensi vuonna näkyvän ja laajan huumeiden käyttöä ehkäisevän kampanjan, jonka yksi keskeinen tarkoitus on valmentaa nuorten kanssa työskenteleviä ja heidän huoltajiaan puuttumaan päihteiden käyttöön: on tärkeää antaa ohjeita huumeiden käytön tunnistamiseen aivan alkuvaiheessa sekä siihen, miten huume-epäilyn kohdalla tulee toimia. Usein vanhempi ei yksinkertaisesti tajua mitä on tapahtumassa. Helposti uskotaan, että ”eihän minun nuoreni”…

Välttämättä murrosikäisten huoltajien tavoittaminen huumeinfoilla ei ole helppoa, mutta sitä on eri keinoin yritettävä. Uskon, että niin myös madalletaan kynnystä hakea tukea, jos on tarve.

Tietoa tarvitaan laajemmin paitsi yläkouluun ja toisen asteen oppilaitoksiin myös jo 5-6 -luokkalaisille, jotka kyllä osaavat löytää käyttöä boostaavat nettivideotkin. Huumeiden käyttö on sosiaalista toimintaa, johon altistavat kaupungilla maleksivat kaveriporukat, joilla ei ole mielekästä tekemistä. Näille itsenäistymisprosessissa oleville saarnaaminen voi olla turhaa, mutta kynnystä kokeiluihin nostaisi se, jos he saavat kuulla huumehelvetistä selvinneiltä, millaisesta tripistä todella on kyse. Ennen muuta nuoret tarvitsevat turvallisia tiloja ja järkevää tekemistä kaupungilla laahustamisen sijaan.

Tarvitsemme vahvaa yhteistä tahtoa tehdä Lohjasta no-drug-zone, jossa huumeidenkäyttöön suhtaudutaan aina vakavasti ja pyrkimyksellä nollatoleranssiin. Ylipäätään jos nämä hyvinvointikertomuksen surulliset käyrät saadaan kääntymään, tulee se myös näkymään kaupungin kukkarossa.

Merja Eräpolku (puheenvuoro valtuuston kokouksessa)

Matti Junnila: Kenen edusta on kyse varhaisessa päiväkotihoidossa? (LU 19.11.2020)

Vietämme lapsen oikeuksien viikkoa. Lasten päivähoito on ollut mediassa toistuvasti esillä HS:n kirjoitettua pääkirjoituksessaan (9.11.20), että liian varhainen päivähoidon aloitus lisää riskiä aggressiiviseen käytökseen. Keskustelua on käyty puolesta ja vastaan.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että varhaista päivähoitoa puoltavien asiantuntijoiden mielipiteet ja arkitodellisuus eivät kohtaa. Sinänsä toimiva varhaiskasvatus on rakennettu aikuisten ehdoilla. Äidit on haluttu nopeasti takaisin työelämään kehittämään uraansa ja maksamaan veroja. Siksi pikkulasten päiväkotihoitoa on tuettu lisääntyvässä määrin. Miten lasten edun on tässä käynyt?

Pohjoismainen antologia ”För våra barns bästa” siteeraa monia kansainvälisiä tutkimuksia, jotka valottavat varhaisen päiväkotihoidon riskejä lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Lapsi muodostaa ensimmäisen elinvuotensa aikana hyvin kiinteän suhteen ensisijaisesti äitiinsä. Neurofysiologisesti 1-2 vuotiaan aivot ovat keskeneräiset eikä hän kykene ymmärtämään pitkää eroa läheisestään. Ensimmäisten 2-3 vuoden aikana lapsi myös muodostaa käsityksen itsestään ja siitä, onko elämä turvallista. Jos lapsi näinä ensimmäisinä vuosinaan joutuu elämään turvattomiksi kokemissaan olosuhteissa, hänen stressinsäätelykykynsä jää heikoksi.

Pohjoismaissa lapset ohjataan päivähoitoon muita Euroopan maita aikaisemmin. Mm. Ruotsissa näin on toimittu jo pitkään. Siellä 1-vuotiaista lähes 90% on jo päiväkodeissa. Samaan aikaan lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat lisääntyneet voimakkaasti. Alle 2-vuotiaat lapset voivat Suomessa, muista Euroopan maista poiketen, viettää päiväkodissa jopa 40-50 t viikossa. Voidaan kysyä saako lapsi tällöin riittävästi turvallisen vanhemman huomiota. Näin pitkät hoitopäivät ovat harvinaisia muissa maissa, joissa lapsi voi olla päiväkodissa esim. 10 t viikossa.

Antologian yhteenveto varhaiskasvatuksesta oli: ”Liian varhainen aloitus, liian isot ryhmät, liian pitkät päivät.” Erään suomalaistutkijan mukaan ongelmia ei synny, jos hoitopaikassa on lapselle turvallinen aikuinen. Todellisuudessa lasten hoitajat päiväkodeissa vaihtuvat monista syistä usein.

Lohjallakin alle 3-vuotiaiden päivähoito on lisääntynyt. Perheet ovat erilaisia ja siksi on selvää, että kaikille kotihoito 2-3-vuotiaaksi asti ei ole mahdollista. On myös perheitä, joissa lapsen päiväkotihoito on parempi vaihtoehto kuin kotihoito. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että monien tutkimusten mukaan kotihoito antaa lapselle paremmat lähtökohdat elämään kuin liian varhainen hoitoon vienti. Sosiaalisen kehityksen aika on myöhemmin.

Kristillisdemokraatit ovat jo vuosia tuoneet esiin kotihoidon etuja pienille lapsille. Heidän hoitonsa maksaa Lohjallakin yli 10.000€/v/lapsi. Kannattaisiko Lohjalla harkita sitä, että alle 2-vuotiaiden kotihoidosta maksettaisiin halukkaille lisätukea? Näin tehden kaupunki luultavasti säästäisi rahaa henkilöresursseissa ja todennäköisesti vaikuttaisi siihen, että myös lastensuojelusta ja psyykkisten häiriöiden hoidosta aiheutuvat kustannukset myöhemmin pienenisivät.

Matti Junnila
Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen, KD

Ari Mönttinen: Betonimöykky pala historiaa (17.10.2020)

Olen viisi vuotta vanha lohjalainen ja kävelylenkilläni varmaan pari sataa kertaa ohittanut asuntomessualueen rannassa olevan betonimöykyn. Tiedän, että alue on entistä kaivosaluetta ja kun historia kiinnostaa olen miettinyt mistä kokonaisuudesta tuo rakennelma on ollut osa. On se sen verran iso, että ei sitä muualtakaan siihen ole tuotu.

Kieltämättä itsekin kohotin kulmakarvojani kun kuulin paljonko on möykyn ”remontin” kustannusarvio niin että siitä voidaan tehdä nykyaikainen taideteos.

Silti ihmettelin, että valtuutettu Lackmanin ensimmäinen reaktio oli, että se pitäisi räjäyttää, tekstari-Jarin mielestä purkaa ja tekstari-Möhkäleen mielestä maalata. Miksi ensimmäinen ajatus on, että pala historiaa pitää tuhota tai maalata moderniksi kun se ei ole siinä rannassa kenenkään tiellä? En kyllä oikein ymmärrä miksi se pitää muuttaakaan nykyaikaiseksi – eihän se sitten enää muistuttaisi muusta kuin asuntomessuista?

Ne pari aukkoa vaan umpeen niin ettei sinne sisälle enää pääse kuseksijat ja joku metallinen laatta kylkeen joka tekstin ja kuvan kanssa kertoisi mitä sillä paikalla on tehty joskus lähes sata vuotta sitten niin saataisiin koko alueen historiallinen perspektiivi kaikkien kulkijoiden tietoon.

Ari Mönttinen: Omaishoitajan korvaus on 60 senttiä tunnissa – voisiko sitä vielä pienentää? (LU 27.8.2020)

Ikäihmisen omaishoitajaksi päädytään yleensä silloin, kun haluaa ottaa puolisostaan vastuun ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Toinen tapa on ne aikuiset lapset, jotka haluavat kantaa vastuun vanhemmistaan niin kauan kuin heidän jalat kantavat – ja joskus pidempäänkin. Ennen kuin omaishoitajan ruhtinaalliset edut myönnetään – 440 € korvaus kuukaudessa verollisena ja kolme vapaapäivää – niin seula on tiukka.

Käytännössä omaishoitajaksi hyväksyttävän pitää ottaa vastuu hoidettavasta ja olla läsnä koko valveillaoloaika. Kun itse ilmoitin, että hoidan päivittäin äitiäni matkoineen 20 h viikossa ja isääni 6 h viikossa niin sitä ei katsottu riittäväksi mutta sen enempään ei juuri normaalisti töissä käyvä pysty oman perhe-elämänsä rinnalla.

Omaishoidettavalla on aina jokin vakava sairaus, joka ikääntymisen lisäksi heikentää hänen toimintakykyään. Käytännössä heillä on myös merkittävää satunnaista avun tarvetta, josta ei pystytä kunnallisen kotihoidon säännöllisillä käynneillä huolehtimaan. Usein tämä tarkoittaa öisiä wc-käyntejä, kyvyttömyyttä liikkua itsenäisesti, ympärivuorokautista valvonnantarvetta, suurta kaatumis- ja karkailuriskiä tai vastaavaa.

Työskentelen Vihdissä terveyskeskuslääkärinä ja ajoittain hoidan myös vuodeosastoa sekä muistipoliklinikkaa. Usein tulee ilmi, että myös hoitajalla itsellään saattaa olla toimintakykyä heikentävä sairaus. Jos hoitaja sairastuu äkisti ollaan tilanteessa, jolloin välittömästi osastohoitoon täytyy sijoittaa sekä omaishoitaja että hänen hoidettavansa. Usein omaishoitaja ei enää pysty sairastumisensa jälkeen selviytymään hoitovastuusta pidempään. Osastolle joudutaan ottamaan myös potilaita, joiden omaishoitajan taakka on tullut kohtuuttomaksi, hän ei enää jaksa valvoa öitä tai hänen oma romahtamisensa on nopeutunut hoitovastuun vuoksi vaikka vielä olisikin halua hoitaa omaista kotona. Tämä kertoo siitä kuinka kriittisen tärkeää omaishoitajan työpanos on ja kuinka se pitkittää hoidettavan joutumista ympärivuorokautiseen tehostettuun palvelutaloasumiseen. Heti kun hoitaja sairastuu hoidettavan hoitokustannukset yhteiskunnalle moninkertaistuvat.

Kun ollaan tilanteessa, että omaishoitajuus ei enää onnistu eikä kotihoito pysty ottamaan kattavaa vastuuta potilaasta joudutaan tekemään päätös sijoittamisesta tuettuun palveluasumiseen eli palvelutaloon. Sen jälkeen kuluu yhdestä kuuteen kuukautta, kunnes palvelutalopaikka järjestyy.

Tutkimusten mukaan suurimmat kustannukset kunnille syntyy viimeisistä kuukausista ennen palvelutalopaikan järjestymistä. Merkittävä syy on se, että kotihoito tai väsyneet omaiset joutuvat lähettämään potilaan toistuvasti päivystykseen, jossa varsinkin muistisairas potilas menee yleensä enemmän sekaisin. Sieltä vanhus joutuu ehkä sairaalaan muutamiksi päiviksi ja taas päiviksi tai pariksi viikoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hänet saadaan juuri ja juuri sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan kotiuttaa. Pahimmassa tapauksessa hän on kaatunut, murtanut lonkkansa ja tarvitsee pidemmän kuntoutuksen. Tämä kierto saattaa toistua useita kertoja ennen kuin pavelutalopaikka lopulta järjestyy.

Tilanteesta voi tehdä myös sen analyysin, että palvelutalopaikan järjestymistä on lykätty liian pitkään ja potilas on päässyt liian huonoon kuntoon tai että omaishoitajan jaksamista ei ole ajoissa tuettu riittävästi. Tai että kotihoidon resurssit ovat olleet riittämättömät potilaan tarpeisiin nähden. Tavallisin syy siihen, että potilas ei ole oikea-aikaisesti tarkoituksenmukaisten palvelujen piirissä on määrärahojen puute. Se taas johtuu siitä, että rahat ovat kuluneet päivystyksellisiin toimiin, jotka eivät tue kotona pärjäämistä.

Siksi en voi ymmärtää millä matematiikalla on tultu johtopäätökseen, että omaishoitajaresursseja pienentämällä voidaan saavuttaa pienemmät hoitokulut. Yllämainituin perustein asia on juuri päinvastoin. Jos halutaan säästää vanhusväestön kalliista ja epätarkoituksenmukaisista päivystyksellisistä sairaalakustannuksista tulisi omaishoitajuuteen investoida, omaishoitajien tukeen panostaa ja omaishoitajuuden kynnystä huomattavasti alentaa. Omaishoitajuuteen sijoitetulle eurolle saadaan paras mahdollinen eli nelinkertainen tuotto verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Ari Mönttinen, terveyskeskuslääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri

Esa Erävalo: Puolueiden EU-politiikassa selkeät erot (LU 4.4.2019)

On outoa, että eduskuntavaaleissa ja vaalikoneissa eivät tule näkyviin puolueiden EU-politiikan erot. Eduskunnan suuri valiokunta kuitenkin päättää Suomen EU-politiikasta ja heinäkuussa Suomen tuleva hallitus alkaa puheenjohtajamaana vetää EU-rekeä tärkeimmällä puolivuotiskaudella.

Talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisen suhteen suomalaiset puolueet jakautuvat kahteen leiriin. Sdp, Kokoomus, Vihreät ja Rkp kannattavat EMU:n syventämisehdotuksia. Keskusta, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit vastustavat yhteisvastuun lisäämistä.

Tämä jako näkyi selkeästi meppien äänestyskäyttäytymisessä, kun parlamentin enemmistö asettui 16.3.2017 päätöslauselmissaan kannattamaan yhteisvastuun kasvattamista mm. siirtämällä Euroopan vakausmekanismi määräenemmistöpäätösten alaiseksi Euroopan valuuttarahastoksi, määräenemmistöpäätösten lisäämistä muutoinkin neuvoston päätöksenteossa, toivomalla suurempaa EU-budjettia, sekä euroalueelle omaa talousarviota, valtiovarainministeriä ja -ministeriötä ja yhteistä talletussuojaa. Toiset suomalaismepit (Sdp, Kok, Vihr., Rkp) äänestivät puolesta, toiset (Kesk.,Ps.) vastaan, Vasemmistoliiton meppi äänesti tyhjää.

Näillä esityksillä on merkittäviä huonoja puolia. Euroopan valuuttarahastossa tukipäätökset eivät enää vaatisi yksimielisyyttä, jolloin päätöksiä voitaisiin tehdä Suomen vastustuksesta riippumatta. Yhteisvastuu kasvaisi, kun rahastoa käytettäisiin heikosti kehittyvien maiden auttamiseen. Suurempi EU-budjetti ja euroalueen oma budjetti lisäisivät Suomen nettomaksuosuutta sadoilla miljoonilla euroilla. Euroalueen valtiovarainministeri kontrolloisi entistä tiukemmin Suomenkin budjettia. Yhteisessä talletussuojassa pohjoismaiset pankit maksaisivat esimerkiksi Italian pankkien kaatumisesta ja keräisivät tähän rahat asiakkailtaan.

Eduskunnan suuren valiokunnan lausunnot SuVL 9/2017 vp, 4/2018 ja 2/2018 olivat esitysten suhteen kriittisiä. Toki esimerkiksi lausuntoon 2/2018 liitettiin viisi eriävää mielipidettä. KD ja PS vaativat vielä selkeämmin kielteistä suhtautumista komission esityksiin. Vihreiden mukaan ”Valiokunnan pitäisi ottaa myönteisempi kanta yhteisvastuun ja talletussuojan kehittämiseen”, ja Sdp ja vasemmistoliitto toivoivat Euroopan valuuttarahastoa.

EU-politiikassa on siis merkittäviä eroja. Miksi ne eivät näy eduskuntavaaleissa?

Esa Erävalo
Ph.D., DI, BA(Div.), KD:n ehdokas Euroopan parlamentin vaaleissa
(Mielipidekirjoitus on julkaistu 4.4.2019 Länsi-Uusimaa -lehdessä)

Matti Junnila: Pitäisikö ihmisiä alkaa tappaa? (LU 1.4.2019)

Länskärissä kirjoitettiin 25.3. eutanasiasta. Puolueille esitettyyn kyselyyn oikeudesta eutanasiaan on ilmeisesti ollut vastaamassa eri ikäisiä ehdokkaita. Ajatus kuolemasta ei ehkä kuitenkaan ole nuorten elämässä päällimmäisenä. Kyselyssä vastanneille mielikuva vuoteenomana olevasta, parantumattomasti sairaasta voi tuntua ahdistavalta ja hänen elämänsä tarkoituksettomalta. Vanhuksilta itseltään kysyttäessä vastaukset ovat monesti toisenlaisia. Surullista on, jos vakavasti asiaa harkittaessa Suomessa eutanasian sallimiseen päädyttäisiin.

Eläinlääkärinä toimiessani työhöni kuului eläinten lopettaminen silloin, kun lääketieteelliset parantamiskeinot olivat lopussa. Tällöin jouduin havaitsemaan, että usein kyse oli siitä, että omistajat olivat väsyneet hoitamaan parantumattomasti sairasta lemmikkiään ja pyysivät siksi eläimen lopettamista. Saattaisi käydä niin, että myös parantumattomasti sairaan tai vaikeasti vammautuneen ihmisen eutanasiaa toivovat ja edistävät muut tahot kuin potilas itse. Heikossa tilassa olevan potilaan omaan tahtoon on myös helppo vaikuttaa. Siksi olen esitettyä ajatusta vastaan.

Hollannissa 2002 tuli voimaan laki, joka sallii eutanasian. Vuonna 2003 siellä tehtiin 1626 ”terminaalihoitoa” ja vuonna 2017 jo 6585. Hämmästyttävän nopealle nousulle ei ole Hollannissa keksitty syytä. ”Tottumus on toinen luonto” sanoo suomalainen sananlasku.

Osa elämänsä loppuvaiheessa olevista, jotka eutanasiaa itselleen haluavat, voivat olla myös elämänhalunsa menettäneitä tai masentuneita. Tilanne voi olla ohimenevä, ja näin kokevaa voidaan auttaa. Ajatus elämän lopettamisesta voi muuttua, jos ihmisen elämänhalu palaa. Tästä on mm. edesmennyt Kalle Könkkölä omakohtaisen kokemuksen pohjalta kirjoittanut. Näissä tapauksissa tarvitaan usein muutakin kuin pelkkää lääketieteellistä apua.

Natsi-Saksassa kehitysvammaisia, mielisairaita, vanhuksia ja kroonisesti sairaita tapettiin suurin joukoin. Kehitettyjä menetelmiä käytettiin sitten myöhemmin laajamittaisesti juutalaisten kansanmurhassa. Opimmeko historiastamme mitään? Ovatko tällaiset ihmisryhmät ainoastaan yhteiskunnallinen menoerä, joista pitäisi ”siististi” päästä eroon?

Suomessa potilas voi kieltäytyä hoidoista, mutta ei voi olla vaatimassa niitä. Lääkärien tehtävänä on arvioida hoitoja ja niiden tarpeellisuutta. Lääkärit koulutetaan puolustamaan elämää, ei tuhoamaan sitä. Pitäisikö heitä vaatia toimimaan ”lahtareina”?

Oireenmukainen (palliatiivinen) hoito on todettu tehokkaaksi ja toimivaksi avuksi saattohoidossa. Yleisiä oireita elämän lopulla (esim. kivut ja hengenahdistus) voidaan hallita lääketieteellisin keinoin. Ongelmana on se, että tähän erikoistuneiden lääkärien osaamista on saatavana lähinnä sairaaloissa. Sen sijaan potilaat, jotka sitä tarvitsisivat ovat usein terveyskeskuksissa tai kotihoidossa. Tässä tarvitaan yhteiskunnan toimia. Saattohoitolaki on eutanasialain sijasta tarpeen.

Omassa ajattelussani elämä on arvokasta ensi hetkestä viimeiseen henkäykseen. Pyrin vaikuttamaan siihen, että Suomi on jatkossakin maailman paras maa syntyä ja kuolla!

Matti Junnila, Eduskuntavaaliehdokas (KD), Lohja

Matti Junnila: Sosiaaliturvajärjestelmä uudistettava kannustavammaksi (LU 5.3.2019)

Suomen monimutkainen ja byrokraattinen sosiaaliturvamalli tulee uudistaa. Nykyinen järjestelmä on anteliaisuudessaan OECD-maiden kärkeä, muttei kannusta työntekoon. Se päinvastoin tekee lyhytkestoiset työjaksot tuen saajalle taloudellisesti epäedullisiksi.

Nykyiseen ”tukihimmeliin” kuuluvat ansiopäiväraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki, elatustuki, lapsilisät, toimeentulotuen perusosa, täydentävä toimeentulotuki, ehkäisevä toimeentulotuki, yleinen asumistuki ja toimeentulotuen asumisosa.

Asumistukina annettu summa on noussut vuodesta 2008 lähes miljardilla eurolla. Sen seurauksena asuntojen vuokrat ovat nousseet. Pääkaupunkiseudulla työssäkäyvällä ympäristökunnan asukkaalla ei kenties ole varaa vuokrata asuntoa kantakaupungista, mutta monilla tukien varassa olevilla ihmisillä on.

Ruotsissa, Britanniassa ja Saksassa on pyritty ”kannustinloukuista” eroon. Vaikutukset ovat olleet hyviä paitsi taloudellisesti niin myös sosiaalisesti. Näissä maissa tuetaan työttömän työllistymistä aktiivisemmin kuin meillä, ja haluttomuudesta osallistua työllistämistoimiin seuraa rajoitteita.

Viranomaisen ja työttömän kasvokkain tapahtuvalla yhteistyöllä etsitään ratkaisua työllistymisen helpottamiseksi. Ruotsissa on työvoimatoimistoissa moninkertainen määrä virkailijoita Suomeen verrattuna. Meillä Suomessakin tulee päästä ”yhden-luukun malliin” ja panostaa siihen, että työnhakijaa voidaan säännöllisissä tapaamisissa kasvokkain auttaa löytämään työtä.

Tarvitsemme sosiaaliturvaa, jossa tuen – silloin kun siihen on tarvetta – ja työnteon yhdistelmällä voi jokainen työkykyinen ja -ikäinen hankkia toimeentulonsa. Kaikki työ on arvokasta ja velvollisuutemme on omalla työpanoksellamme edistää yhteistä hyvää.

Taloudelliset näkymät ovat Suomen kannalta huolestuttavat. Julkinen velka on jo nykyisellään nelihenkistä perhettä kohti lähes 100.000 euroa. Verotuloja tulee kaikkine sivuvaikutuksineen vientiteollisuuden kautta noin puolet valtion budjetista. Maailmankauppa on arvaamattomassa tilassa, kun esimerkiksi Saksan kasvu on laskenut yhteen prosenttiin, Italia on taantumassa ja Brexit osaltaan heikentää mahdollisuuksiamme.

Hyvinvointimme on rakennettu työnteolla ja jatkossakin työllisyysastetta on nostettava. Siksi nykyinen tukijärjestelmä on uusittava työllistymiseen kannustavaksi.

Matti Junnila

Matti Junnila: Hedelmä- ja vihannestuotteet edullisemmiksi arvonlisäveroa laskemalla

Me suomalaiset syömme kasviksia, marjoja ja hedelmiä liian vähän. Suositus on noin puoli kiloa päivässä, mutta keskikulutus jää kolmeen sataan grammaan. Saamme kasvituotteista vitamiineja, kuituja ja muita hyödyllisiä ravintoaineita, mutta energiaa vain vähän. Näiden terveyttä edistävien ruoka-aineiden lisääminen vähentäisi lihavuutta ja monia muita yksipuolisesta ruuasta aiheutuvia terveysongelmia (esim. 2. tyypin diabetes).

Kasvisten, hedelmien ja marjojen osuuden kasvattamista rajoittaa varsinkin talvisaikaan niiden korkea hinta. Tämä on ongelma erityisesti eläkeläisille ja lapsiperheille. Eläkeläisille siksi, että terveellinen ruoka on pienellä eläkkeellä elävälle kallista. Vähävaraisissa lapsiperheissä ruokaa taas kuluu paljon ja korkea hinta rajoittaa terveellisten ruokien valitsemista.

Suomalaiset arvostavat terveellistä ravintoa – teollisuuskin on sen huomannut. Meille on tarjolla monenlaisia ”terveellisiä” tuotteita (esim. vitaminoituja juomia). Tällaiset erityistuotteet ovat usein kalliita ja niiden ravitsemuksellinen hyöty on kyseenalainen. Terve ihminen ei erityistuotteita tarvitse.

Ruokavalinnoillamme on vaikutusta myös ympäristön tilaan. Tutkitusti kasvisten tuotanto rasittaa ympäristöä lihantuotantoa vähemmän. Kotimaisen lähiruoan ja erityisesti kasvisten syönnin lisäys on siten myös ekologista.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitettiin hedelmä- ja vihannestuotteiden arvonlisäveron alentamista. Toivottavasti tämä hanke saisi tukea myös muilta puolueilta. Tarvittava raha voitaisiin hyvinkin kerätä esitetyn sokeriveron käyttöönotolla. Karkkien ja limujen kulutus on erityisesti lapsilla ja nuorilla tarpeettoman runsasta. Tämä olisi keino ohjata kulutustottumuksiamme terveelliseen suuntaan ja samalla vähentää ympäristön kuormitusta.

Matti Junnila ELT, ETL Lohja

Merja Eräpolku: Eletäänkö yksin vai yhdessä (LU 18.2.2019)

Meistä jokainen kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäisyys on usein kipeää ulkopuoliseksi jäämisen kokemusta ja tärkeiden ihmissuhteiden puutetta.
Yksinäisyydestä on vähitellen tullut yksi suomalaisten pahimmista ”kansantaudeista”. Se heikentää elämänlaatua ja sairastuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Yksinasuva, joita Suomessa on peräti 1,2 miljoonaa, ei ole sama asia kuin yksinäinen, mutta jossain määrin nämä kulkevat käsi kädessä. Yksinelävistä miehistä lähes puolet ja naisistakin kolmasosa tuntee itsensä melko usein yksinäiseksi. Pienituloisten ja ikääntyneiden kohdalla yksinäisyyden kokemus korostuu. Kaupunginvaltuuston juuri käsittelemän hyvinvointikertomuksen mukaan joka kymmenes lohjalaisnuori kokee itsensä yksinäiseksi.

Yhteisöllisyyden lisääminen ja yksinäisyyden torjuminen ovat keskeisiä hyvinvointitavoitteita. Yhteiskunta voi luoda rakenteita, jotka joko vaikeuttavat tai helpottavat ihmissuhteiden syntymistä. Esimerkiksi perinteisen viikkoryhmin vähittäinen rikkoutuminen on heikentänyt ihmisten mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä. Perheet päätyvät yhä harvemmin yhteiseen ruokapöytään. Erilaisten sukujuhlien merkitys on vähentynyt: synttäreitä juhlitaan matkoilla ja hautajaisetkin vietetään entistä useammin vain lähipiirin kesken. Perhe- ja työelämän sirpaloituminen heikentää edellytyksiä pitkiin ystävyyssuhteisiin.

Yksinäisyyden juuret ovat usein lapsuudessa, joten panostaminen varhaisvuosiin ja kestäviin ihmissuhteisiin on tärkeää. Kouluissa tulisi OAJ:n suosituksen mukaisesti pyrkiä lisäämään oman ryhmän tuntien osuutta, eikä yksilöllisestä opintopolusta saa muodostua ”yksinäistä opintopolkua.” Tärkeimmät ihmissuhdetaidot opitaan perhepiirissä, mutta myös koulujen opetussuunnitelmissa ihmissuhde- ja parisuhdetaitojen oppia olla enemmän.

Uudenlaisen yhteisöllisyyden luomiseen tulee pureutua kaukokatseisesti, sillä irrallisuus ja yksinäisyys tulevat lisääntymään perhesuhteiden ja työelämän pirstoutuessa entisestään. Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä ei synny ilman sitä, että laitamme oman lusikkamme yhteiseen soppaan ja olemme itse aloitteellisia. Vietämmekö ystävänpäivää kerran vuodessa vai arjessa joka päivä?

(Kirjoittajavieras kolumni Länsi-Uusimaassa 18.2.2019)

Matti Junnila: Näin meitä vedätetään

Lehdistö pyrkii aktiivisesti muokkaamaan meidän lukijoidemme ajatuksia. Lehtien (ja toimittajien) omat arvot ohjaavat kirjoittelua (poliittisissa lehdissä ymmärrettävääkin). Itse kuitenkin toivoisin, että johtavat lehdet pyrkisivät antamaan luotettavaa, asenteellisesti neutraalia tietoa lukijoilleen niissäkin tapauksissa, joissa toimittajien omat arvot ja ajatukset joutuvat uudelleen arvioitaviksi ja omat mielipiteet eroavat kulloinkin esillä olevasta asiasta. Mielipiteet ovat sinänsä kiinnostavia ja toivottavia, mutta tosiasioilla on arvo sinänsä. Näiden kahden ero tulisi näkyä kirjoituksissa.

Yksi esimerkki lukijoiden ”vedättämisestä”. Maamme laajalevikkisimmässä lehdessä oli 13.11. kanadalaisen psykologian professori Jordan Petersonin haastattelu. Otsikoinnissa häntä kuvattiin ”vaarallisena älykkönä, koska hän ryttää feministit”. Petersonia seurataan Youtuben kautta runsaasti, ja hänen tilaisuutensa Helsingin Kulttuuritalolla olivat loppuunmyydyt.

En kuulu hänen ajatustensa aktiivisiin seuraajiin, enkä erityisesti edes kannata kaikkia Petersonin ajatuksia, mutta en myöskään hyväksy asenteellista leimaamista, jota artikkeli sisälsi. Jokaisella meistä on oikeus ajatuksiinsa ja Peterson lisäksi perustelee käsityksensä varsin hyvin. Lukijoiden tehtävä puolestaan on arvioida ajatusten merkittävyyttä ja sisältöä.

Artikkelin kirjoittaja halusi antaa kuvan, että Petersonin ajatukset eivät pitäisi paikkaansa. Haastattelussa käsiteltiin lyhyesti Petersonin ajatuksia feminismistä, jossa hän ei sen nykyisessä muodossaan näe mitään kannatettavaa. Professori Peterson väitti Britanniassa olevan 7% itseään feministeinä pitäviä. Artikkelin kirjoittaja viittasi tehneensä ”faktan tarkistuksen” ja vetosi markkinointiyrityksen selvitykseen, jonka mukaan tämä luku olisi huomattavasti korkeampi (37%). Kuitenkin pikaisella selvityksellä löysin The Telegraph-lehden (15.1.2016) tekemän haastattelun (8000 ihmistä), jonka tulos osoitti, että juuri Petersonin ilmoittama luku piti paikkansa.

Peterson viittasi ideologisin perustein itsensä feministeiksi lukevien naisten määrään ja toimittajan esittämä luku taas koski brittinaisia, jotka katsoivat asiaa tasa-arvon näkökulmasta. Toimittaja ei joko ymmärtänyt eroa tai harkitusti halusi sekoittaa asioita tehdäkseen Petersonin ajatukset kyseenalaisiksi. Samassa The Telegraphin artikkelissa todettiin, että 2/3 brittinaisista katsoi, etteivät he kuitenkaan ole miesten kanssa tasa-arvoisia. Toimittajalta taisi jäädä ”faktan tarkistus” puolitiehen.

Samassa lehdessä oli artikkeli, jonka mukaan ”some nostaa naisvihaa”. Luultavasti jutun kirjoittaja kuului juuri näihin, jotka määrittävät itsensä ideologisin perustein feministeiksi. En ole kokenut, että maassamme naisviha (misogynia) olisi kovinkaan suuri ongelma (entä miesviha?), joten taustalla lienee joko lehden tai yksittäisen toimittajan pyrkimys luoda asiasta ongelmaa. Naisten ja miesten tasa-arvo on tavoiteltava asia, ja sen kannattajaksi itseni toki luen – saman arvoisiksi, mutta kuitenkin myös erilaisiksi meidät on luotu.

Esiin nostamani Petersonin haastattelu on vain yksi pieni esimerkki ”vedättämisestä”. Sitä tapahtuu paljon isommissakin asioissa, mutta niistä kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää.

Toivottavasti LU ei lankea samaan kuin johtava lehtemme em. haastattelussa teki ja erottelee tosiasiat mielipiteistä, eikä anna lukijoille harkitusti virheellistä tietoa tai perustele ajamiaan asioita perustein, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.

Matti Junnila

 

Matti Junnila: Onnellisuudesta

Jani Meling kirjoitti Onnellisesta kansasta. Onnellisuutta mitataan usein, siitä Suomenkin ykkössija, hyvin ulkoisilla tekijöillä kuten eliniän pituus, korruption määrä, kansantulo ym., jotka sinänsä ovat arvokkaita ja hyviä mittareita. Onnellisuuteen ovat historian aikana pyrkineet useat poliittiset liikkeet, kuten kommunismi, sosialismi ja kapitalismi.

Lohjalla keskustelua käydään erityisesti orkesterin tarpeellisuudesta (mihin teatteri on unohtunut?) ja sen kalleudesta veronmaksajille. On selvää, että taiteet ja musiikki lisäävät ihmisen hyvinvointia, samoin kuin hyvä ateria tai illanvietto ystävien seurassa. Itsekin olen useasti nauttinut Lohjan orkesterin esityksistä. Niiden kautta saamme helpotusta ”arjen harmauteen”.

Onko kuitenkin niin, että syvempään onnellisuuteen tarvitaan jotakin muuta? Jäin pohtimaan, kyselevätkö ihmiset onnellisuuden tavoittelussa suurempia kysymyksiä kuin vain hetken helpotusta arkielämäänsä: mikä on oman elämäni tarkoitus, miksi olen olemassa, onko kuolema kaiken loppu?

On vanha kristillinen ajatus, että ”Ihminen ei elä pelkästään leivästä”. Lohjalainen runoilija Anna-Mari Kaskinen sanoittamassaan virressä toteaa ”Onneni on olla Herraa lähellä.” Lohjan talous on melkoisissa vaikeuksissa ja kulttuurimenojen leikkaukset ovat siksi taas kerran esillä. Mihin ratkaisuun päädytäänkin, on mielestäni hyvä muistaa, että onnellisuutemme ei riipu pelkästään kaupunkimme tuottamista kulttuuripalveluista.

Matti Junnila, Lohja

 

Vastaisku huuhaalle HeSa 9.1.2019

Matti Junnila: Tieteen itseään korjaavuudessa puutteita

Sinänsä mielenkiintoiseen artikkeliin muutamia huomioita. Ihamuotila toteaa tieteen kriteereiksi objektiivisuuden, kriittisyyden, itseään korjaavuuden ja autonomisuuden. Sen lisäksi hän pitää tiedeyhteisön laajaa yhteisymmärrystä asioissa merkittävänä kriteerinä.

Itseään korjaavuuden ja tiedeyhteisön laajan yhteisymmärryksen pitämistä luotettavina kriteereinä voi helposti kyseenalaistaa. Erilaiset, usein ideologisesti värittyneet, tulkinnat estävät tai vinouttavat totuuteen pyrkimistä, mistä on tieteenhistoriassa useita esimerkkejä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa tiedeyhteisöllä oli kyllä yhteisymmärrys asioista, mutta samalla kyvyttömyys korjata itseään. Vastaavia ideologis-perusteisia tulkintoja, kuten haastattelussakin todetaan, on muitakin. Valitettavasti yhä edelleenkin. Ehkä siihen liittyy Vuorelman toteamus ”korruptiivisten rakenteiden vaikutuksesta”.

Ihamuotila otti yhdeksi esimerkikseen Galileo Galilein. Kirkko, joka häntä vastusti, perusti ajattelunsa sen aikaiseen tieteeseen ja oli sovittanut oppinsa sen mukaisesti. Galilei kristittynä asetti totuuden instituution edustaman kannan edelle, mutta kuten tiedämme, instituutio voitti ottelun.

Enqvist oli huolissaan siitä, jos maamme pääministeri olisi Luojaan uskova poliitikko. Huolellisesti tehdyt tutkimukset, joiden tulokset kyseenalaistavat vallitsevia totuuksia juuri vievät tiedettä eteenpäin. Tiedemaailmassa on merkittäviä huippututkijoita (mm. Thomas Nagel, James Tour, C.S. Lennox), jotka esittävät selkeitä, kriittisiä argumentteja siitä, että tiedeyhteisön laajaan yhteisymmärrykseen perustuva evoluutioteoria on virheellinen. Heitä ei kai kukaan haastattelussa mukana olleista voi väittää ”huuhaa”-tutkijoiksi.

Tiedeyhteisön suuri ongelma on se, etteivät kriittiset hyvää tutkimusta tehneet tutkijat saa ajatuksiaan esiin, jos tulokset kyseenalaistavat vakiintuneen, Luojan olemassaolon poissulkevan totuuskäsityksen. Olemmeko taas palaneet Galilein tilanteeseen, jossa vilpittömät totuuden etsijät leimataan ”huuhaa”-tutkijoiksi, kun eivät tue ”vallitsevan tiedeyhteisön käsitystä” elämän synnystä ja heidän edustamaansa maailmankuvaa.

Pohdittaessa tosiasioiden erottamista puolitotuuksista ja valheista ”keskustelua ei pidä lietsoa vihaisemmaksi vaan rauhallisemmaksi”, kuten Vuorelma toteaa. Totuus tulee aina esiin ennemmin tai myöhemmin, kun objektiivisuutta ja kriittisyyttä noudatetaan tiedettä tehtäessä.

Matti Junnila, ELT ETL, Lohja

Merja Eräpolku: Luottamus on tärkein! (LU 17.12.2018)

Ruotsin kielen aineen kirjoitin yo-kirjoituksissa otsikolla ”Kan man lita på politiker?”, voiko poliitikkoihin luottaa. En muista, mihin johtopäätökseen päädyin. Mutta sen tiedän, että nykyisin moni ei luota poliitikkoihin. Ja että moni kieltäytyy ehdokkuudesta vaaleissa säilyttääkseen ”kunniallisen ihmisen” maineensa.

Miksi näin on? Varmasti vastaus piilee siinä yleistetyssä kokemuksessa, että poliitikkojen ajatellaan huijaavan katteettomilla lupauksilla ääniä, siis varastavan ihmisten luottamuksen.

Syksyllä Almamedia julkaisi kyselytuloksen, jonka mukaan KD:n puheenjohtaja Sari Essayah on luotettavin puoluejohtaja. KD:n näkökulmasta tulos on aarre. (Tosin vastaavia kyselyitä hieman eri tuloksin on muillakin medioilla.) Mielestäni mikään muu kuin luottamus ei ole yhtä tärkeä poliitikon ominaisuus ja voimavara. Luottamus on tärkein kaikissa ihmissuhteissa – myös äänestäjän ja päättäjän välillä.

Myös luottamus tiedonvälitykseen on koetuksella. Asiantuntijat arvioivat, että Suomenkin vaaleja tullaan häiritsemään informaatiovaikuttamisen keinoin. Etenkin silloin koetellaan suomalaisten medialukutaitoa ja kykyä erottaa valeuutiset ja trollaukset.

Moni kyseenalaistaa vakiintuneita isoja medioita, kuten Yleä, luotettavina ja laaja-alaisesti eri kantoja edustavina tiedonvälittäjänä. Varmasti kritiikkiin on toisinaan myös aihetta. Ongelma on, että valtamediaan kriittisesti suhtautuvia houkuttelee kirjava joukko niin sanottuja vaihtoehtoisia medioita, jotka väittävät tuovansa esiin peiteltyä totuutta. Niiden sisällöissä usein kärjistetään ristiriitoja ja lietsotaan epäluottamusta.

Nämä ”mediat” eivät ole sitoutuneet journalismin eettisiin sääntöihin ja niiden sisältö on monesti sen mukaista. Ne luovat kuvaa kansalaisten puolella olevasta, vallanpitäjiä ja eliittiä kumartelemattomasta viestinnästä, ja onnistuvat usein tavoittamaan innokkaan jakelijakunnan somessa.

Algoritmit vahvistavat valittujen klikkausten mukaista tarjontaa ja viestit somekäyttäjän ruudulla yksipuolistuvat. Helposti myös haluamme uskoa uutisiin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme.

Kuitenkin se, että voimme ja haluamme rakentaa käsityksemme totuudellisen tiedon pohjalta, on välttämättömyys, jotta voimme valita oikein.

Merja Eräpolku: Suomi ilmastonmuutokseen liittyvän kehitystyön kärkeen (LU 11.12.2018)

Jussi Patinen (LU 3.12. ja 10.12) on oikeassa korostaessaan ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyen koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistyön merkitystä. Suomi huipputeknologiaa kehittävien yritysten ja tutkimuslaitosten kautta voi olla ”teknologian suurvalta” ilmastomuutokseen sopeutumiseen ja sen lieventämiseen liittyvän teknologian kehittämisessä – jos vain siihen panostamme.

Suomalaiset ovat esimerkiksi kehittämässä synteettisen biologian ja rakennebiologian keksintöjen kautta korvaavia ravintoraaka-aineita. Puuta ja muita uusiutuvia voidaan hyödyntää muiden raaka-aineiden korvaamisessa. Muun muassa nanoteknologiaa voidaan hyödyntää materiaalitekniikassa entistä enemmän.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyön (tki) voimistamisella suomalainen elinkeinoelämä saisi globaalissa taloudessa laajasti uusia mahdollisuuksia selviytyä. Hallituksen suurimpia virheitä oli kautensa alussa vähentää tki-määrärahoja.

Merja Eräpolku: Pullaa vai ruisleipää kirkosta? (LU 23.10.2018)

”Pappi puhui niin kauniisti”, kommentoi mummini kirkkoreissun jälkeen. Mieleeni tuo kehuksi tarkoitettu maininta nousee silloin, kun viesti maistuu enemmän kirkkokahvien kilopitkolta kuin ruisleivältä, jonka pureskeleminen vie aikaa, mutta tarjoaa paljon hyviä ravintoaineita.

Yhä harvempi käy seurakunnan tilaisuuksissa. Ei ole ihme, sillä neljäsosa suomalaisista ei usko lainkaan Jumalan olemassaoloon ja lähes saman verran epäilee sitä. Moni kirkon jäsenistä sanoo uskovansa johonkin, mutta eri tavoin kuin kirkko opettaa.

Väitän, että kirkon sanoma ei ole vanhentunut. Vaikka elämän- ja ajattelutapamme ovatkin paljon muuttuneet, on ihminen sisimmässään samanlainen. Syntisyys ja syyllisyys aiheuttavat monenlaista pahoinvointia – puhuttiinpa siitä tai ei. Yhtä paljon meitä yhdistää tarve saada kokea ehdotonta rakkautta ja armahtavaa anteeksiantoa.

Mutta miten kristinusko tulee merkitykselliseksi nykyihmiselle, jonka elämä sujuu pääosin hyvin ja terveyttäkin piisaa? Tai ihmiselle joka pohtii, miten joku jumala voisi olla hyvä, kun maailma on niin täynnä pahaa ja omakin elämä menee päin helvettiä?

Arjessa elävää uskoa ei omaksuta Isä meidän -rukousta tai käskyjä opettelemalla, vaan syvällisen oivaltamisen ja vähitellen kasvavan luottamuksen kautta. Siinä kohtaamiset ja kokemukset ovat tärkeitä.

Evankeliumin viestiminen on kirkon tärkein tehtävä. Siksi toimintaa on arvioitava siitä näkökulmasta, miten se palvelee tätä tarkoitusta. Aiheen pitäisi olla keskeinen myös seurakuntavaaleissa, minkä vuoksi haluan itse sitä seurakunnan luottamushenkilönä nostaa esille.

Vaikka kirkkovaltuutetut ovat mukana valitsemassa edustajia kirkolliskokoukseen, eivät he päätä kirkkolaista tai muista yleisohjeista. He kantavat vastuuta kotiseurakuntansa toiminnasta. Esimerkiksi siitä, miten tavoitetaan seurakunnasta etääntyneitä tai kuinka päästään eroon liiasta työntekijäkeskeisyydestä.

Jos ”elämän leipää” tarjoillaan pyrkimällä yleiseen miellyttämiseen ydinsanoman kustannuksella, on seurakunnalla suuri vaara muuttua perinne- ja hyväntekeväisyysyhdistykseksi. Siksi haluan olla rakentamassa seurakuntaa, joka on rohkeasti hengellinen ja sellaisena ainutlaatuinen yhteisö. Rukiista sen olla pitää!

Merja Eräpolku: Hullua olla hakematta apua (LU 23.08.2018)

80-luvun lopulla tein kesätöitä mielisairaalassa, jossa oli kroonikkopotilaita. Potilaskertomukset paljastivat lohduttomia ihmiskohtaloita. Monille oli jo nuorena kirjoitettu ”hullun paperit” ja elinikäinen paikka laitoksessa.

Nykyisenä avohoidon aikana psykiatriselle osastolle pääsemiseen tarvitaan jopa kohtuuttoman vakavat oireet. Tahdonvastaiseen hoitoon on vaikea saada läheistään silloinkin, kun olisi pakko.

Erilaiset mielenterveyden häiriöt koskettavat lähes jokaista. Niistä kärsii elämänsä aikana joka toinen itse ja loputkin lähipiirinsä kautta – usein erilaisiin elämän kriiseihin tai päihdeongelmiin kytkeytyneenä.

Kesällä mediassa kerrottiin kokemuksista, joissa mielenterveyden ongelmiin apua saaneet olivat joutuneet hankaluuksiin esimerkiksi vakuutuksen tai työn hakijoina. Kokemuksista saattoi vetää johtopäätöksen, ettei psyykkisiin oireisiin, kuten masennukseen tai ahdistukseen, kannata hakea apua lisävaikeuksien ja leimautumisen pelossa. Tällainen tilanne on niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta järjetön ja kohtuuton.

Nykyaikainen hoito tepsii usein erinomaisen hyvin psyykkisiin ongelmiin ja sitä paremmin, mitä nopeammin apua saa. Siksi ongelmien kanssa ei pidä sinnitellä hiljakseen, vaan päinvastoin etsiä apua ajoissa – aivan kuten mihin tahansa vaivaansa.

Vuosikymmeniä on monissa perheissä eletty hoitamattomien masennusten, ahdistusten, kaksisuuntaisten mielialahäiriöiden ja adhd-oireiden varjossa. Kuinka monia ihmissuhteita ja työuria ne ovatkaan rikkoneet!

Niin monen vaille tarvitsemaansa tukea tai psykiatrista hoitoa jääneen ihmisen elämä on lähtenyt aivan turhaan luisuun, josta ovat kärsineet avuntarvitsijan ohella hänen lähipiirinsä ja koko yhteiskunta.

Onneksi on alettu ymmärtää, että esimerkiksi depressio on hoidettavissa oleva sairaus siinä missä muutkin kansansairautemme. Ihmisen itsensä, hänen lähipiirinsä ja työnantajansa onkin huolehdittava, että apua haetaan. Typerintä on, jos mielenterveysongelmiin liitettyjen vanhakantaisten stigmojen vuoksi niin ei tehdä.

Ihmisen aloitteellisuutta psyykkisen hyvinvoinnin hoidossa pitää rohkaista, eikä avun hakemista pidä käyttää syrjinnän tai leimaamisen perusteena. Pelottavia eivät ole mielenterveysoireiden vuoksi hoitoon hakeutuneet, vaan hoitoon hakeutumattomat avun tarvitsijat.

Merja Eräpolku: Yksi ’oikea’ mielipide (LU 28.6.2018)

Tapaus Aki Ruotsala ja JazzGate oli pelottava ja opettava kokemus. Se kertoi, miten sähköisen median aikana voidaan hetkessä nostattaa osatotuuksilla tunteet ja raivo pintaan. Se kertoi uudenlaisesta, jopa fanaattisesta suvaitsemattomuudesta, jota harrastetaan usein suvaitsevaisuuden naamarien takaa.

Alle kuudessa tunnissa some-ajan toverituomioistuin pääsi tavoitteeseensa ja pää putosi. Some-sylkäisyjen ja -solvausten kohteeksi joutuivat myös monet pikatuomitun puolustajat.

Toimitusjohtajaksi valitun pikapotkut lähtivät liikkeelle ivallisesta verkkokolumnista, sen pohjalta tehdystä tarkoitushakuisesta haastattelusta ja väärinymmärtämisestä. Älykkään, hyväntahtoisen ja sosiaalisen Aki Ruotsalan leimaaminen todellisuuden vastaisilla mielikuvilla on tuntunut meistä hänet tuntevista täysin kohtuuttomalta. Ihmisten lokeroiminen, leimaaminen ja tuomitseminen jonkin taustan perusteella on niin kovin helppoa.

Moni kokee, että Suomi on muuttunut. Ei ole sellaista turvallista ilmapiiriä, jossa aidosti voisi esittää mielipiteensä ja kertoa vakaumuksestaan. Mielipiteitä, joita vielä äskettäin valtaosa väestöstä piti täysin luonnollisina, ei saisi enää olla olemassakaan – ei ainakaan ääneen lausuttuina.

Erilaisten eettisten näkemysten vapaa esittäminen on yksi keskeinen edellytys vapaalle yhteiskunnalle. Tuomitseminen ja leimaaminen sen sijaan johtaa keskustelun tukahtumiseen sekä sanan- ja vakaumuksen vapauden kaventumiseen. Emme saa alistua siihen, että päivä päivältä siirtyisimme enemmän kohti Suomea, jossa tietyistä asioista on vain yksi ”oikea” mielipide. Sellaisen vaarat on historia jo moneen kertaan näyttänyt.

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi äskettäin viisaasti: ”Aidon vuoropuhelun lähtökohtana on eräänlainen luottamuksen minimi, jossa minun on voitava luottaa, että se, mitä sanon, otetaan vastaan sellaisella tulkinnalla, joka edes suurin piirtein vastaa omaa käsitystäni siitä, mitä olen halunnut sanoa. Tietoisesti pahantahtoiset tulkinnat eivät kannusta luottamukseen.”

Suvaitsevaisuus on sydämen sivistystä, jossa ei vain siedetä erilaisia mielipiteitä, vaan myös arvostetaan sellaisten olemassaoloa. Pidetään kiinni valistusfilosofi Voltairen periaatteesta: ”Olen kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä”.

Merja Eräpolku: Nuorten nuuskaamistrendi taltutettava (LU 28.5.2018)

Tupakointi vähenee. Kuitenkin nuuskaaminen lisääntyy ja nikotiiniriippuvuus muuttaa muotoaan. Nuorten kasvava nuuskaamistrendi on saatava taltutettua.

Ammattioppilaitoksissa joka viides poika nuuskaa päivittäin. Tietyissä porukoissa nuuskan käyttäminen saattaa olla pääsääntö: ryhmäpaine kouluissa, urheiluharrastuksissa ja armeija-aikana ajaa aloittamaan ja koukuttaa. Erilaiset nuuskatuotteet houkuttelevat jopa alakouluikäisiä.

Nuuska sisältää lukuisia syöpää aiheuttavaa yhdisteitä ja sen nikotiinimäärät ovat tupakkaa korkeampia. Etenkin syöpäjärjestöt ovat huolissaan siitä, etteivät suomalaiset tunnu tietävän tarpeeksi nuuskan käytön monista haitoista ja terveysvaaroista.

On tärkeää herätä ongelman laajuuteen. Tupakoinnin tavoin myös nuuskan käyttö tulee kieltää kouluissa ja alaikäisten harrastuksissa. Vanhempien ja muiden nuorten parissa toimivien pitäisi olla selvillä siitä, nuuskaavatko omat nuoret ja tarttua asiaan, jos niin on.

Nuuskan myyminen Suomessa on laitonta, mutta sitä tuodaan Ruotsista Haaparannan kautta ja matkustajalaivoilta omaan käyttöön, laittomasti kavereille ja välitykseen. Tulli on arvioinut laittoman nuuskakaupan jopa 50 miljoonan euron arvoiseksi liiketoiminnaksi.

Tulli ja poliisi ovat keskittyneet valvonnassa kovempiin ”aineisiin” ja laiton toiminta on päässyt kasvamaan. Viranomaisvalvonnan tehostamisella pitäisi laittaa entistä useammat nuuskakuriirit vastuuseen, kuten lainsäädäntö edellyttää. Lisääntyvillä tuomioilla olisi epäilemättä ennaltaehkäisevä vaikutus.

Laivayhtiöt on helppo velvoittaa valvomaan, ettei matkustajalle myydä enempää nuuskaa kuin, minkä saa tuoda säännösten mukaisesti maahan. Sallittuja tuontimääriäkin tulisi pienentää. Pidetään nikotiiniton tulevaisuus edelleenkin kirkkaana tavoitteena.

Merja Eräpolku: Tasa-arvotyöhön päivitys (LU 5.4.2018)

Nuorena päädyin ajatukseen, että feministit ovat kitiseviä naisia, jotka kuvittelevat olevansa miehiä heikommassa asemassa. Myönnän, että edelleenkin feminismi ärsyttää ja näyttäytyy eräänlaisena heikkouden merkkinä. Itse kun olen aina kokenut olevani ikäisiini miehiin nähden ennemminkin paremmassa asemassa.

Sen tunnustan, että liian usein itse huomaan kaavamaisesti ajattelevani, millaisia miehet ovat. Yleensä ne ajatukset eivät ole miessukupuolta mairittelevia, vaan ärsyyntyneitä ja vähätteleviä. Kovin usein myös vääriä.

Uskoakseni useimmissa kodeissa työnjohto – niin valta kuin vastuukin – on naisen käsissä. Kuitenkaan tuo rooli ei suomalaisilla naisilla ole jäänyt vain kodin piiriin.

Tasa-arvoajattelu on lähtöisin yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa miehet kiistatta dominoivat. Vaikka nykyisin useimmat asiat ovat aivan toisin kuin naisasialiikkeen syntyvuosina, painottuu edelleen tasa-arvosta puhuttaessa naisten näkökulma. Miesten kokema epätasa-arvo ja kaltoinkohtelu ovat jokseenkin vaiettu asia.

Koulupudokkaista valtaosa on poikia. Useimmilla nuorilla miehillä menee asevelvollisuuden vuoksi vähintään yksi, usein kaksikin opiskeluvuotta ohi. Miehillä on aliedustus korkeakouluissa, mikä on johtamassa pahenevaan koulutuksen sukupuolivääristymään.

Sairauksien, mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmien keskellä naiset osaavat keskimäärin paremmin etsiä ja löytää apua. Huoltajuuskiistoissa miehet ovat helpommin altavastaajia sukupuolensa vuoksi.

Väkivaltaisesti kohdelluksi tai kiusatuksi tullut mies ei helpolla kerro kokemuksistaan kavereilleen, viranomaisille eikä varsinkaan julkisuuteen. Ottaisiko kukaan häntä edes vakavasti?

Miehillä on huomattava yliedustus asunnottomien ja päihdeongelmaisten joukossa. He joutuvat naisia useimmin väkivaltarikosten uhriksi. Vangeista yli 90% miehiä, mikä sekin kertoo miesten ongelmien kasautumisesta. Itsemurhista miehet tekevät valtaosan.

Olisi viisautta pysähtyä pohtimaan, millaiset rakenteelliset syyt ovat johtaneet näihin tilastoihin. Professori Saaren työryhmän tavoin voi päätellä, että tarvitsemme määrätietoista eriarvoisuuden vähentämispolitiikkaa.

Tasa-arvon edistämiseksi on erilaisia syrjiviä rakenteita purettava ja unohdettava stereotyyppiset olettamukset epätasa-arvoisuudesta erityisesti naisten ongelmana.

Merja Eräpolku: Tarvitaan sotu-uudistus, jotta työ kannattaa aina (LU 6.3.2018)

Kristillisdemokraateissa on viime vuodet kehitetty kannustavan perusturvan mallia Ison-Britannian Universal Credit -järjestelmän pohjalta. Se korvaisi nykyisen monimutkaisen perusturvan ja lisäisi työnteon kannustimia. Ideana on yhdistää erit…yyppiset perusturvaetuudet yhdeksi ja panostaa työttömien palveluihin. KD:n puoluesihteeri Asmo Maanselän tästä mallista kirjoittama kirjanen ”Kannustava perusturva” on saanut hyviä arvosteluja alan professoreilta ja innostanut myös muiden puolueiden poliitikkoja.

Viime viikolla OECD ryhtyi suosittamaan samankaltaista mallia Suomelle. OECD:n laskelmien mukaan se nostaisi jopa 90 000 ihmistä köyhyydestä. Sen sijaan hallituksen meneillään olevan kokeilun mukainen perustulo, jota mm. Vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, vain lisäisi köyhyyttä.

Nykyisessä järjestelmässä on kannattavaa työllistyä pääosin työttömyyttä edeltäneelle palkkatasolle. KD:n vuodesta 2015 esittämä kannustava perusturva -malli, joka rakentuu ensi vuonna käyttöön otettavan tulorekisterin pohjalle, tekisi työnteosta aina kannattavaa. Tällöin nykyisen kaltaiset kannustinloukut vähenevät ja työllistymisveroasteet laskevat.

Byrokratialoukut vähenevät, kun etuudet yhdistetään yhdeksi. Näin työmarkkinoille hakeutumista ei estä paperisota tai muut hallinnon luomat esteet. Olosuhdemuutokset on helppoa tehdä netissä, eikä luukulta toiselle ei tarvitse juosta. Harmilliseen takaisinperintään ei jouduta, kun kaikki tuet ja palkat maksetaan samalle kansalaistilille tulorekisterissä.

Työttömyyden suurin syy on työpaikkojen puute ja työelämän rakenteelliset ongelmat. Toinen ongelma on työnteon heikko kannattavuus: liian usein työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Se on järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet enemmän palkkatyötä, ei pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kipeästi sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenrakentamista, sotu-uudistusta.

Merja Eräpolku: Protestien sijaan harkintaa (LU 25.1.2018)

Parissa edellisissä presidentinvaaleissa olin tiiviisti tekemässä KD:n oman ehdokkaan kampanjaa. Tällä kertaa olen seurannut kisaa osallistuen SN-kansanliikkeeseen, joka on koonnut Niinistön jatkokautta toivovia.

Äänestäjien samanlaista voimakasta jakautumista kuin monissa edellisissä presidentinvaaleissa ei olla nyt näkemässä. Kuitenkin negatiivinen kampanjointi on saanut sijaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Mitä oudoimmat väitteet leviävät kaverilta toiselle, kun faktantarkistusta ei haluta eikä osatakaan tehdä. Myös somelle tyypillinen kasvottoman töykeä kommunikointitapa tekee ruohonjuuritason kampanjoinnista rumempaa.

Länsimaissa protestiäänestäminen yleistyy. Monet kanavoivat turhautumistaan kannattamalla vaihtoehtoja, jotka horjuttavat vakiintuneita vallanpitäjiä. Kovat vaatimukset ja keinot houkuttavat. On nähty, kuinka valta voidaan antaa karismaattiseksi koetun muutosjohtajan käsiin, vaikka tämän koko olemus ja henkilöhistoria huutaisivat epäluotettavuutta ja tasapainottomuutta.

Yllättävän helposti kannatusta saavat mustavalkoinen todellisuudentulkinta sekä monimutkaisia asioita ja riippuvuussuhteita yksioikoistavat väitteet. Onko tämä kenties yksi syy siihen, miksi nykyisin varsin vähän politiikassa nähdään perinteisen älymystön, kuten yliopistomaailman edustajia?

Itse politiikassa parikymppisestä asti työskennelleenä olen todennut, ettei politiikka ole läheskään aina reilu laji. Monesti hyvin ääniä saavat osaavimpien puurtajien sijaan räväkimmät ja röyhkeimmät vaatijat, jotka osaavat vetää huomion itseensä.

Demokratian hyvä toimivuus on pitkälti kiinni siitä, millaista työtä ja tyyliä äänestäjät arvostavat. Pätevimmät ja sopivimmat tulevat todennäköisimmin valituiksi, kun punnitaan huolella, millaiseen päätöksentekoelimeen kulloinkin ihmisiä valitaan. Sitä avittaa, jos jokainen argumentoi somessa toisia kunnioittavasti, eikä lähde levittämään kyseenalaisia ”vaihtoehtoisia totuuksia”, jotka ovat usein äänestäjien höynäyttämiseen tarkoitettua silkkaa propagandaa.

Vastakkainasettelu ei johda Suomen menestykseen – ei sata vuotta sitten eikä nykypäivänä. Yhteishengen ja -ymmärryksen rakentaminen sen sijaan koituu parhaaksemme.

Merja Eräpolku: Sukujemme tuntemattomat sotilaat (LU 30.11.2017)

Sankarihaudoissa lepää jälkipolville kovin tuntemattomiksi jääneitä sotilaita. Heitä, joiden haudoille myös Lohjalla valmistellaan kunniavartioita.

Louhimiehen Tuntematon sotilas –elokuva on tuonut sodan (mielettömyyden) koskettavalla tavalla etenkin monen nuoremman tietoisuuteen. Itse havahduin kyselemään perhepiirimme sotakohtaloita.

En ollut tiennyt, että talvisodan viimeisen päivän viimeisenä tuntina oli räjähtänyt taivaan tuuliin isosetäni. Hän oli vapaaehtoisena lähtenyt korsusta viemään haavoittunutta joukkuekaveriaan sidontapaikalle. Mitään haudattavaa ei jäänyt. Tästä jälkipolville tuntemattomaksi jääneestä, perheettömästä sotilaasta kertoo vain muistolaatta sankarihautausmaalla.

Isoisäni oli talvisodassa Kannaksella. Pääsi takaisin ja avioitui. Jatkosodan alussa hän oli Petroskoita valtaamassa ja jälleen Venäjän suurhyökkäyksen aikaan passitettiin rintamalle. Kotiin timpuri tuli ilman vasemman käden nimetöntä. Kotirintamalla parikymppinen mummoni menetti esikoisensa. Myöhemmin sodan keskellä syntyi isäni. Mummon veli jäi vangiksi, mutta pääsi takaisin. Toinen veli oli sodassa autonkuljettajana.

Talvisodan paukkupakkasissa Kannaksella jäätyivät pappani varpaat. Hän ei suostunut ehdotettuun amputointiin – miten olisi sitten viljellyt kotitilaa. Jatkosodassa luoti rikkoi ranteen ja teki hänestä sotainvalidin. Hän avioitui lottana olleen mummini kanssa, sitkeydellä hoidettiin tilan työt. Äitini syntyi heti sodan päätyttyä.

Aion viedä kynttilän kaikkien heidän haudoille. Heidän kokemastaan on jäljellä paljon kysymyksiä, muttei enää vastauksia. Ajoissa emme ymmärtäneet kummemmin kysellä.

Niin Suomen itsenäistymisen kuin talvi- ja jatkosotien aikaan vapautemme puolesta taistelleet eivät saa unohtua, kun veteraanisukupolvi on pian poissa. Sotien tuskallisia muistoja ja jälkipolville kertautuvia traumoja on monissa perheissä käsitelty vaikenemalla ja keskittyen hyvinvoinnin rakentamiseen. Mutta nuo kokemukset ja kohtalot vaikuttavat edelleen eri tavoin, vaiettuinakin. Vielä on mahdollista kysyä ja jopa saada vastauksia.

Suomi 100 -juhla tarjoaa meille hyvän mahdollisuuden etsiä – ja löytää – sukujemme tuntemattomia sotilaita. Niitä nuoria ja myös perheellisiä, jotka menettivät tulevaisuutensa meidän hyväksemme.

Merja Eräpolku: Visio Lohjasta (puheenvuoro valtuustossa 15.11.2017)

Kiitos hyvähenkisestä ja antoisasta työskentelystä strategiaryhmässä. Käsissämme on kelpo kompromissiehdotus Lohjan kaupunkistrategiasta, tiivistelmä eri puolueiden näkemyksistä.

Kaupunki voi yhtä hyvin kuin sen asukkaat. KD:ssa haluamme rakentaa hyvinvoivaa Lohjaa, jossa me kuntalaiset kannamme vastuuta itsestämme ja välitämme naapureista. Olemme yritteliäitä ja aktiivisia.

Koska lapsissa on tulevaisuus, haluamme aidosti lapsiystävällisen Lohjan, joka näkyy hyvinvoivina perheinä ja syntyvyyden paranemisena ilman kunnallisia peitonheilutuspäiviä ja synnytyspalkkioitakin.

Työttömyys, etenkin nuorten osalta, on yksi keskeisistä syistä, miksi väestömäärä on ollut laskussa. Lohjan työpaikkaomavaraisuus tulee saada kasvuun. Päätöksenteon on oltava ehdottoman notkeaa ja ripeää, jotta yritysten investointitarpeisiin voidaan vastata ja uusia hankkeita voitetaan kuntien välisissä kisoissa.

Yhteistyötä tulee kehittää oppilaitosten, yritysten ja kaupungin välillä mm koulutuksen räätälöinnissä. On rakennettava yhteyksiä innovaatio- ja kehitystyötä tekevien organisaatioiden, kuten VTT:n ja Business Finlandin kanssa. Tarvitsemme yrityksiä, jotka ovat teknisen kehityksen eturintamassa tulevaisuuden aloilla – kuten biotekniikassa.

Tunninrata-hanke etenee ja on keskeinen Lohjan tulevaisuuden kannalta. Se on pidettävä mielessä kaikessa infra- ja palvelutuotannon suunnittelussa.

Asuntotuotantoon tarvitaan lisää pieniä ja esteettömiä omistus- ja vuokra-asuntoja. Tämä toivon mukaan muistetaan Hiidensalmen alueen suunnittelussa.

Lohjan laajat maaseutualueet eivät saa muuttua kauriiden ja supikoirien reservaateiksi, joissa kouluja suljetaan oppilaiden loppuessa ja rakentamatta jääneistä, mutta jo kunnallistekniikan piirissä olevista tonteista, kertovat rupuset mainoskyltit.

Maaseututaajamien keskeisimmät peruspalvelut on kyettävä turvaamaan, kuten Ylä-Lohjan ainut terveysasema. Olemattomia julkisen liikenteen vuoroja on kyettävä paikkaamaan kaupungin toimenpitein mm kohtuullisten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi.

Itse muutin nuorena äitinä pääkaupunkiseudun levottomasta kerrostalolähiöstä maalle kaikkien katuvalojen ulottumattomiin. Kaupunkilaiseksi itsensä mieltäminen on ollut haastavaa. Eikä identiteettiongelmaa ole vain meillä maalaisilla, vaan epäilemättä myös täällä keskustassa asuvilla, kun nyky-Lohjan laajuus ja arjen realiteetit haja-asutusalueella voivat olla vaikea hahmottaa.

Lohja tunnetaan järvikaupunkina. Monille ei Uudenmaan isoimmalla järvellä ole mitään erityistä merkitystä yli sadan muun järven joukossa. Onhan jokainen kirkonkylistämme rakennettu jonkun järven kylkeen.

Lohjan pohjoinen portti ei ole Hiidensalmen alue, vaan raja Tammelaan ja Liesjärven kansallispuisto – täältä tunnin ajomatkan päässä. Esimerkiksi Pohjois-Pusulan Keräkankareen upeat suppamaastot voisivat houkutella nykyistä useampia paikallisia ja niitä kaiken maailman kiinalaisia. Ehdottaisinkin siihen suuntaan luottamushenkilöiden yhteistä tutustumisretkeä.

Kaupunki haluaa houkutella vapaa-ajan asukkaita viettämään yhä enemmän aikaa mökillä. Hyvä tavoite, mutta miten tämä tehdään, jää strategiassa pitkälti auki.

Hyvät ystävät, Lohja on monelle maailman paras paikka asua. Lohja on maailman paras Lohja, aivan kuten minä olen maailman kiinnostavin ja kehityskelpoisin Merja Eräpolku.

Valitettavasti strategiaehdotuksen viimeiseen versioon ilmestynyt visio ”Suomen mielenkiintoisin ja kehittyvin kaupunki” tuntuu liian superlatiiviselta, sellaiselta pikkuisen naiivisti uhoavalta – eikä siksi houkuttelevalta.

Kristillisdemokraattien visiossa Lohja vuonna 2025 on houkutteleva ja yritteliäs hyvinvointikaupunki. Se houkuttelee uusia asukkaita välittämisen kulttuuriin ja kelpo palveluiden piiriin. Hyvinvoiva Lohja houkuttelee myös ennakkoluulottomia yrittäjiä ja uteliaita matkailijoita.

Esitänkin, että hyväksymme esityksen strategiaksi yhdellä muutoksella. Ehdotan Lohjan visioksi: Lohja – houkutteleva hyvinvointikaupunki.

KD valtuustoryhmän ryhmäpuhe Lohjan kaupunginvaltuuston käsitellessä Lohjan kaupunkistrategiaa 2017-2025

Merja Eräpolku: Sukupuolettomuuden kampanjointi menossa överiksi (28.10.)

LU 23.10. uutisoi, kuinka Vantaan varhaiskasvatuksessa tyttöjen ja poikien leikit halutaan historiaan. Samaa tavoitetta on mm. naisten ja miesten nimien sekä sukupuolen ilmaisevien sosiaaliturvatunnusten osalta. Sukupuolettomuuden kampanjointi saa jo käsittämättömiä piirteitä.

Sukupuolitietoisuus ja -neutraalius ovat muotikäsitteitä. Sukupuolineutraalit ilmaisut ovat ”in” jopa naurettavuuksiin asti. Muunsukupuolinen on uusi termi, jota on alettu käyttää erilaisissa yhteyksissä ja eri tarkoituksissa.

On oikein, että jompaa kumpaa sukupuolta syrjiviä rakenteita pyritään poistamaan. Työelämä on jakautunut voimakkaasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Kasvatuksen, opetuksen ja oppimateriaalien sisällön tulee vahvistaa eri mahdollisuuksia ammatinvalinnassa ja auttaa opettajia tukemaan erilaisia taitoja ja mieltymyksiä sitomatta niitä mitenkään sukupuoleen.

Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, kuten Opetushallituksen eräiltä osin käsittämätön ”Tasa-arvo on taitolaji” –opas toteaa. Jokaiseen tulee suhtautua yksilönä, ketään ei saa syrjiä eikä kiusata.

Sukupuolia on kaksi biologisesta perimästä johtuen. Biologisia poikkeavuuksia, jolloin sukupuolen määrittäminen ei ole ongelmatonta, on erittäin harvoin. Sukupuoli-identiteetti kehittyy pitkälti kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa ja tavat ilmaista sitä vaihtelevat. Eri ikäkausina lapsi ja nuori voi haluta ilmentää vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia ja tämä tulee ymmärtää luonnollisena kehitysvaiheeseen kuuluvana.

Kasvavan lapsen ja nuoren sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista ei pidä ryhtyä määrittämään oletuksesta poikkeavaksi, niin kuin valitettavasti tapahtuu toisinaan traumaattisin seurauksin. Pelkästään tyttöjen seurassa ja harrastuksissa viihtyvää poikaa voidaan herkästi ”homotella” jne. Pieni poika prinsessamekossa ei merkitse lapsen transsukupuolisuutta.

Suomessa – toisin kuin monessa muussa maassa – vauvat ovat käyttäneet äitiyspakkausten unisex-vaatteita jo vuosikymmeniä, päätöksenteossa on poikkeuksellisen runsaasti naisia, eikä kielessä ole kahta eri sukupuolta merkitsevää ”hän” sanaa. Mutta minusta on hienoa, että meillä on nuoremman sukupolven naiskansanedustaja eduskunnan puheMIEHENÄ. Ja pian syntyvälle perheemme toiselle lapsenlapselle ostan varmasti jotain vaaleanpunaista tai –sinistä, ihan hänen sukupuolensa perusteella valittuna.

Merja Eräpolku

Merja Eräpolku: Taaperobonuksella joustoa perhearkeen (26.9.2017)

Syntyvyyden romahtaminen Suomessa on ollut niin rajua, että jopa tutkijat epäilivät lukuja. Vauvojen määrä uhkaa jäädä ensimmäisen kerran alle 50000:n sitten nälkävuoden.
Sama kehitys näkyy myös Lohjalla. 2010 syntyi 555 lasta, 2015 416 ja tämän vuoden ennuste on 340 lasta. Lapsimäärän väheneminen heijastuu mm. kouluverkkopäätöksiin. Päivähoidossa kehitys ei vielä näy samalla tavoin, koska aiempaa useampi lapsi on kunnallisessa päivähoidossa.
Usein lasten puuttumisen syynä on pysyvän parisuhteen tai työpaikan puute tai se, ettei lasta onnistuta saamaan. Jos lapsimäärään tahdottaisiin vaikuttaa, kannattaisi kohdistaa toimenpiteet nuoriin pareihin, jotka lykkäävät ensimmäisen lapsen hankintaa ja niihin, jotka pohtivat kolmatta tai neljättä lasta. Perhebarometreissä vanhemmat kaipaavat eniten joustoa elämäänsä.
Keskustelu perhevapaiden ja lastenhoidon tukien uudistamisesta on pyörinyt naisten työmarkkina-aseman ja palkkatasa-arvon ympärillä. Yhä useampi tekee töitä epätyypillisissä työsuhteissa. Tämä on otettava huomioon, kun lastenhoidon malleja luodaan. Mitä monimuotoisempi on työelämä ja perhemuodot, sen vaikeammaksi käyvät joustamattomat kiintiömallit, kuten ns. 6+6+6-malli, jonka variaatioita ovat monet muut perhereformimallit.
Kristillisdemokraattien taaperobonusmalli korostaa perheiden valinnanvapautta. Se tarkoittaa, että erilaisia hoitomuotoja tuetaan tasaveroisesti ja vanhempainvapaisiin lisätään joustoja. KD:n mallissa ehdotetaan lapsikohtaista kuukausittaista hoitorahaa sen jälkeen, kun ansiosidonnaiset vanhempainpäivärahat päättyvät. Ajatuksena on, että raha seuraa lasta. Perhe voisi käyttää tuen joustavasti joko hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Uudistuksella vahvistettaisiin valinnanvapautta kunnallisen päivähoidon, yksityisen hoidon tai itse kotona toteutetun lastenhoidon välillä. KD:n malli on kustannusneutraali rakenneuudistus.
Hyötyjinä olisivat erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevat ja pätkätöitä tekevät sekä itse lapsen hoidon järjestävät ja monilapsiset perheet. Keikkatöiden vastaanottaminen sekä osa-aikatyön tekeminen helpottuisi. Perheet tuntevat lapsensa parhaiten, annetaan siis vanhempien päättää.

Merja Eräpolku

Esa Erävalo: Karuja tilastoja lohjalaisten hyvinvoinnista

Lohjan istuva valtuusto teki erinomaisen päätöksen, kun viime se kautensa alussa teki laajan hyvinvointikertomuksen valtuustokaudelta 2009-12 ja hyvinvointisuunnitelman valtuustokaudelle 2013-16. Hyvinvointikertomus perustui THL tilastoihin, jotka ovat päivitettyinä kaikkien tutkittavissa nettiosoitteessa www.sotkanet.fi.

Tosin petymme, kun vertaamme hyvinvointisuunnitelman tavoitteita ja toteutunutta kehitystä keskenään: keskeisiä tavoitteita ei ole saavutettu. Työpaikkaomavaraisuusaste on yhä vain 80%, kun tavoite oli yli 83% ja muissa Suomen kunnissa lukema on keskimäärin 89%. Väestön kasvu on taittunut, vaikka tavoite oli 1% kasvu vuodessa. Tasapainoinen talous on siksi yhä kaukainen tavoite.

Huolestuttavasti THL:n hyvinvointimittarit kertovat mm. seuraavien ongelmien kasvaneen:

Lohjalla huumausaineiden käyttörikokset ovat kasvussa ja huumekokeilut ovat kasvaneet myös parina viime vuonna. Painetekijät päihteiden käyttöön ovat kasvaneet, samoin päihteiden käytön seuraukset, kuten lasten huostaanotot ja henkeen kohdistuvat rikokset sekä päihdehuollon nettokustannukset.

Valitettavasti teollisuuden työpaikoissa on vähenevä suunta. Pitkäaikaistyöttömien osuus kasvaa ja kunnan osarahoittama työttömyystuki kasvaa jyrkästi. Nuorten toimeentulotuet ovat kasvussa.

Avioerot ovat kasvussa, ja sen seurauksena myös yksinhuoltajaperheiden osuus. Syntyneiden määrä vähenee, lapsiperheiden ja työikäisten osuus vähenee ja eläkeikäisten osuus kasvaa, joten huoltosuhde heikkenee nopeasti.

Aivan lyhyen aikavälin tilastoissa vuosilta 2014-15 tyytymättömyys elämänlaatuun on kasvanut, samoin velkajärjestelyt, yksinäisyys ja turvattomuus sekä psyykkinen kuormittuneisuus. ja vaikkapa liikuntaa harrastamattomien osuus. Vastaavasti luottamus kunnan päätöksentekoon on vähentynyt.

Näihin ongelmiin on tartuttava. Uusi hyvinvointikertomus on tehtävä heti uuden valtuustokauden alussa. Siinä on erityisesti pureuduttava mainittujen kielteisten kehityskulkujen syihin ja reivattava suunta hyvinvointiin. On tärkeää, että hyvinvointimittareilla jatkossa seurataan miten uusi valtuusto selviytyy tehtävästään.

Esa Erävalo, dipl.ins., Ph.D.

Aira Palomäki: Lapsiperheissä kasvaa Lohjan tulevaisuus (7.4.2017)

Lohja haluaa olla lapsiystävällinen kunta. Ensimmäiseksi sen tulisi tarkoittaa sitä, että perheen perustaminen helpottuisi, että lapsia myös syntyisi. Usein lapsia varten tarvitaan isompi asunto. Sen myötä nuori pari saa isot velat tai kalliit vuokrat. Kun lapset syntyvät, tulotaso laskee ainakin joksikin aikaa ja nykyään mahdollisesti vanhemmat jäävät työttömiksi. Tällainen riski ei suuresti houkuttele.

Taloudellisen uhkan poistamiseksi Lohjalle pitäisi järjestää alueita, joissa olisi edullisia, riittävän kokoisia vuokra-asuntoja lapsiperheille. Myös päivähoitopaikka ja ala-aste pitäisi olla lähellä. Yläasteelle voi mennä jo kauemmaksikin. Ryhmäkoot pitäisi olla riittävän pieniä kaikissa hoito- ja opiskelupaikoissa. Kaupungin tulisi varata resursseja tukemaan tarvittaessa lapsiperheiden arkea. Joskus myös taloudellinen tuki on tarpeen.

Vanhemmilla tulisi olla mahdollisimman laaja valinnan vapaus päättää lastensa hoitoon, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen liittyvistä asioista. Perheiden arvot ja näkemykset tulisi ottaa huomioon kasvatuksessa ja koulutuksessa. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät tulisi säilyttää. Uskon, että tällaiset asiat houkuttelisivat lapsiperheitä muualtakin muuttamaan Lohjalle.

Aira Palomäki
(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 7.4.2017)

Marja-Liisa Kokkonen: Bussien yhteisaikataulu – hyvää palvelua asiakkaille (11.3.2017)

Viime syksystä lähtien Lohjan kaupunki ei enää teettänyt bussiliikenteen yhteisaikataulua. Se oli surullinen menetys, ja sitä on moni asiakas ihmetellyt ja tuskaillut. Yhteisaikataulusta oli helppo katsoa, milloin ja mistä bussi lähtee, mitä kautta ja minä päivinä se kulkee.

Nyt ohjataan nettiin ja jälleen nettiin. Ei kaikilla iäkkäimmillä henkilöillä ole nettiä ja toisekseen, vaikka itselläni on netti, niin eipä tuo ole niin yksinkertaista hakea sitä ko. aikataulua netistä, sillä siinä pitää tietää, miltä pysäkiltä se kulkee ja siitä saat vain yhden päivän aikataulut kerrallaan. Plaraa sitten arjen, lauantain ja sunnuntain meno-paluu aikataulut, jotta jollakin lailla pysyisit kärryillä. Tosi monimutkaista ja aikaa vievää touhua! Olen jäänyt viime syksyn jälkeen pysäkille lehdellä soittelemaan, kun bussi kulkikin toista reittiä, vaikka otin netistä Virkkala-Helsinki reitin. Usein minulla on vielä vaihto Helsingissä pitkänlinjan bussiin, niin jännitystä on riittänyt, että ehdinkö siihen.

Kannatan todella yhteisaikataulun monistamista kopiona, niin siitä ei tule silloin suuria kustannuksia. Me, asiakkaat voimme siitä myös maksaa, niin kustannukset tulevat katettua. Kopiota olisi saatavilla esim. Monkolassa tai Lohjan matkahuollossa. Tässä ehdotus Lohjan kaupungille ja tuleville päättäjille.

Toivon, että tämä tulee toteutumaan nyt kevään aikana. Kiitos!

Marja-Liisa Kokkonen
(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 11.3.2017)

Aira Palomäki: Mitä tekemistä sukupuolten lukumäärällä on tasa-arvon kanssa? (3.3. ja 22.3.2017)

Olen lukemassa koulujen tasa-arvo-opasta ”Tasa-arvotyö on taitolaji” ja siihen liittyvää lisäteosta ”Opitaan yhdessä”. Teksteistä löytyy runsaasti uusia termejä sukupuoleen liittyen. Löytyy myös tuttuja sanoja, joille on annettu uusi merkitys. Perinteinen konkreettisiin tosiasioihin perustuva määritelmä sukupuolesta näyttää puuttuvan.

Mistä on kysymys? Tarkemmin tekstiin perehdyttyäni huomaan, että tasa-arvo-oppaissa sukupuolta käsitellään ns. gender-ideologian mukaisesti. Tämä ideologia on syntynyt joidenkin ”tutkijoiden” yli ymmärryksen käyvästä oivalluksesta, että sukupuolella ei ole mitään tekemistä ihmiskehon fyysisten sukupuoliominaisuuksien kanssa. Jako kahteen sukupuoleen on heidän mielestään täysin mielivaltainen rajaus, vailla mitään todellista perustetta. Siispä todellinen sukupuoli perustuu jokaisen omaan kokemukseen ja se voi vaihdellakin. Sukupuolia on siten lukematon määrä.

Tähän asti sanalla sukupuoli on tarkoitettu sitä, että toisella sukupuolella on siittiöt ja toisella munasolut. Se on biologinen tosiasia. Myös Suomen lainsäädäntö on yhdenmukainen tämän kanssa. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.

Nyt uusi opas esittää, että voidaan erotella erikseen mm. biologinen tai juridinen näkökulma sukupuoleen. Nämä näkökulmat ovat eri asia kuin varsinainen sukupuoli. Näin saadaan näyttämään ”loogiselta”, että sukupuolia on monia, vaikka biologia ja Suomen laki kertovat, että sukupuolia on kaksi.

Näyttää kovasti siltä, että sukupuoli-sanan monenlainen selittely ja uudet käsitteet on tehty vain sen vuoksi, että sukupuolten lukumäärä ja määrittelyperuste on saatu muutettua. Tämä on sitten upotettu pakolliseen tasa-arvo-opetukseen, jota pitää opettaa jokaisen oppiaineen yhteydessä. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei tässä oikeasti ole kyse. Mutta se markkinoidaan tasa-arvon nimikkeellä, koska tasa-arvoa ei kukaan saa kyseenalaistaa.

Oppaissa on hyviä ohjeita kiusaamisen ehkäisemiseksi ja jokaisen lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimiseksi. Nämä hyvät ohjeet voidaan kuitenkin toteuttaa kahden sukupuolen mallilla.

Minun mielestäni tämä ”ideologialoikka” on paljon suurempi muutos opetuksessa kuin ”digiloikka”. Useimmille vanhemmille tämä ns. gender-ideologia on vakaumuksen tai katsomuksen vastaista opetusta. Kuntapäättäjien tulee huomioida, että vanhemmilla on ”perusteltujen odotusten suoja” sen suhteen, että uusia ideologioita ei pakkosyötetä heidän lapsilleen heidän tietämättään. Tasa-arvo-opas itsessään tuo esiin, että vanhempien vakaumus tai katsomus tulee huomioida opetuksessa. Uudessa opettajien valassa opettaja lupaa tukea kaikkien oikeutta muodostaa itse katsomukselliset ja poliittiset vakaumuksensa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa 2 sanotaan, että ”missä tahansa koulutukseen ja opetukseen liittyvissä toiminnoissa valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa koulutuksen tai opetuksen yhteensopivuus vanhempien uskonnon ja vakaumuksen kanssa”.

Pidän tärkeänä, että Lohjan kaupungissa toimitaan rehellisesti sukupuoliin liittyvässä opetuksessa. Lapsille ei saa opettaa tätä uutta ideologiaa ilman vanhempien suostumusta.

Aira Palomäki
(Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaassa 3.3.2017)

Mikäli haluat, että lastesi opetus perustuu perinteiseen, biologiseen, sukupuolen määritykseen (sukupuolia on kaksi), kerro siitä Lohjan opetustoimelle. Minä haluan tukea tätä nykyisen lainsäädännön mukaista opetusta.

Myös poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa kouluopetukseen Lohjalla. Varmista, että kuntavaaliehdokkaasi puolustaa sinun näkemystäsi tässä asiassa. Sukupuolten lukumäärästä on nykyään tehty poliittisesti päätettävä asia.

Aira Palomäki
(Länsi-Uusimaassa 22.3.2017)

Merja Eräpolku: Biokaasutuotantoa maatiloille (29.2.2017)

Teimme viime kesänä pitkään toivelistalla olleen hankinnan. Vaihdoimme omakotitalon avotakaksi rakennetun tulisijan varaavaan vuolukivitakkaan. Puuliiterissä pitkään maanneet polttopuut ovat päässeet käyttöön ja jatkossa pihapiirin puujäte löytää tiensä lämmöksi.

Taloon kuluu vähemmän lämmitysöljyä, mutta perheen autot litkivät fossiilista polttoainetta. Nyt isäntä haaveilee biokaasuautosta, mutta valittelee tankkausasemien vähyyttä. Kaasuntankkauspaikkoja on Suomessa tällä hetkellä yhteensä 26. Yksi niistä löytyy Lohjalta.

Monella maatilalla lämmitetään puuenergialla, mutta hurjat määrät bioenergiaa jää silti hyödyntämättä. Nimittäin suojavyöhykenurmet, oljet, lanta, jopa järvien ruovikot kannattaisi muuttaa biokaasuksi. Laukaalla on alan suomalaisen edelläkävijän Erkki Kalmarin tila, jossa voi käydä tutustumassa biokaasun tuotantomenetelmään. Siellä on kaksi eristettyä vaakasiiloa, jotka kaksi kertaa vuodessa ladataan täyteen biomassaa. Biokaasua tuottavat bakteerit hapettomassa tilassa kesät talvet. Siiloon jäljelle jäävä massa käy lannoitteeksi pelloille.

Raakabiokaasu puhdistetaan liikennebiokaasuksi, jolla maatilan autot, kuorma-auto ja traktorit sekä oma sähkögeneraattori toimivat. Kaasua riittää myös yli sadalle Jyväskylän seudun autolle maatilan tankkausasemalta.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi 50.000 kaasuautoa vuonna 2030. Ilmaston kannalta biokaasuautoilu on sähköautoilua paljon järkevämpää, sillä biokaasuun tuotantoon käytettävä orgaaninen aine mätänisi joka tapauksessa ja tuottaisi ilmastokaasuja.

Gasumin asemilta voi tankata niin maa- kuin biokaasuakin, jota pääosin tuotetaan jäteasemilla. Järkevintä olisi tuottaa biokaasu maatiloilla, joilla biomassakin on. Maatiloille kaikki lisätulot olisivat tarpeen. Biokaasulaitokseen pitäisi saada samalla tasolla investointitukea kuin navetan rakentamiseen. Kunnon veroporkkanoita tulisi antaa myös kaasuauton hankkijoille ja käyttäjille.

Kun kotimainen uusiutuva energia korvaa fossiilisen energian tuontia, parannetaan kauppatasetta ja huoltovarmuutta sekä suoriudutaan EU:n edellyttämistä uusiutuvan energian lisäämisen tavoitteista. Ympäristöystävällisen biokaasun tuotantomahdollisuuksissa on satojen miljoonien eurojen käyttämätön potentiaali. Tässä asiassa Suomi on paljon jäljessä Keski-Eurooppaa.

Merja Eräpolku (Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 29.2.2017)

Esa Erävalo: Rkp, Kok, Sdp ja Vihreät ajavat harppausta liittovaltioksi (28.2.2017)

Euroopan parlamentti esittää kolmessa päätöslauselmassaan suurta harppausta liittovaltion suuntaan.

Rkp:n, Kokoomuksen, Sdp:n ja Vihreiden mepit äänestivät Euroopan unionia harppauksilla liittovaltioistavien esitysten puolesta viime Strasbourgin istunnossa 16.2. Vasemmistoliiton Kyllönen ei tiennyt mitä mieltä oli ja äänesti tyhjää. Kokoomuksen Sarvamaa oli ainoana suomalaismeppinä pois äänestyksistä.

Kolmella hyväksytyksi tulleella päätöslauselmalla parlamentti haluaa suunnata EU:n tulevaisuutta. Niiden mukaan:

•Neuvosto siirtyisi kokonaan määräenemmistöpäätöksiin, eikä jäsenmaiden yksimielisyyttä enää vaadittaisi monivuotisessa rahoituskehyksessä, ulko- ja puolustusasioissa, veroasioissa ja sosiaalipolitiikkaa koskevissa asioissa.
•Komissiosta tehtäisiin EU:n hallitus ja komission puheenjohtajasta äänestettäisiin suoraan vaaleissa. EU:n korkeasta edustajasta tehtäisiin EU:n ulkoministeri, joka voi nimittää poliittisia apulaisulkoministereitä.
•Siirryttäisiin yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja ”mahdollisesti yhteiseen puolustukseen”. Perustettaisiin EU:n puolustusunioni, puolustusministeri ja pysyvä puolustusministerien neuvosto ja komissioon puolustuksen pääosasto. ”Jotkut puolustusvoimavarat” yhdistettäisiin lähinnä naapurialueiden vakauttamiseksi. Perustettaisiin Euroopan tiedusteluvirasto ja EU:n ja Naton välinen kumppanuus.
•Perustettaisiin Euroopan valtiovarainministeriö, ja yhteistä talouspolitiikkaa johtaisi EU:n valtiovarainministeri. Perustettaisiin euroalueen oma budjetti, jolla olisi ”aidot omat varat” ja kyky lainanottoon. Budjettikapasiteetin olisi oltava ”riittävän suuri” vastaamaan talouskriiseihin.
•Yhteinen rahoituskapasiteetti sisältäisi myös Euroopan vakausmekanismi EVM:n, joka muutettaisiin Euroopan valuuttarahastoksi ratkaisemaan talouskriisejä ja antamaan hätärahoitusta pankeille.
•Siirrettäisiin vero- ja talouspolitiikka jaettuun toimivaltaan. Yhteisen talouspolitiikan pohjaksi perustettaisiin ”lähestymistä koskeva säännöstö”, joka koskisi verotusta, työmarkkinoita, investointeja, tuottavuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja valtiontaloutta ja -hallintoa. Säännöstön noudattaminen asetettaisiin ehdoksi osallisuudelle yhteisistä rahastoista.
•Perustettaisiin yhteinen laillista muuttoliikettä koskeva järjestelmä, yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, jossa jaettaisiin turvapaikanhakijat jäsenmaiden kesken. Euroopan raja- ja merivartiovirastoa voitaisiin tukea sotilaallisilla välineillä, kuten Euroopan merivoimilla ja tehostetulla euroarmeijakunnalla.
•Europolille ja Eurojustille annettaisiin tutkintaa, tiedustelua ja syytteeseenpanoa koskevat valtuudet muuttamalla ne tiedustelu- ja terrorismintorjuntavirastoksi. Annettaisiin unionin tuomioistuimelle täysi tuomiovalta kaikissa oikeudellisissa kysymyksissä kaikilla EU:n politiikan aloilla.
•Perussopimusta olisi muutettava ”kattavasti ja syvällisesti”, mutta ensin mentäisiin niin pitkälle kuin nykyinen perussopimus venyy, keinona joidenkin jäsenmaiden tiiviimpi yhteistyö. Samalla yritettäisiin helpottaa perussopimusten muuttamista niin, että jäsenmaista neljän viidesosan ratifiointi riittäisi.

Kaikki nämä esitetyt toimet vievät unionia liittovaltion suuntaan, lisäävät Suomen nettomaksuosuutta ja ovat paitsi Suomelle epäedullisia, myös vastoin sitä, mitä Rkp, Kok, Sdp ja Vihreät ovat antaneet äänestäjille ymmärtää.

Esa Erävalo (Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 28.2.2017)

Aira Palomäki: Pitääkö meidän kaikkien olla feministejä? (9.2.2017)

Opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana hankkeessa, joka lahjoittaa kaikille Suomen 9-luokkalaisille kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä”-teoksen. (keväällä 2017). Opetushallitus on todennut, että kirja toteuttaa lakisääteistä velvollisuutta edistää tasa-arvoa.

Esittelytekstistä päätellen kirja edustaa vanhempaa feminismiaaltoa, joka puolustaa naisten oikeuksia miesten ylivaltaa vastaan. Ihmetystä herättää, miksi Opetusministeriön toimesta pidetään esillä naisten sorrettua asemaa tasa-arvon nimissä, kun se ei enää ole Suomen kouluissa ajankohtainen. Opetusministerikin tietää, että nykyään pojat syrjäytyvät Suomen kouluissa. Tytöillä ei ole tasa-arvovajetta.

Nyt Lohjan kaupungin koulutoimessa tulisi panostaa siihen, että poikia tuetaan kasvamaan tulevaisuuden miehiksi. Suomella ei ole varaa hukata enempää poikia-miehiä, eikä sitä kapasiteettia ja energiaa, jota heidän erilaisiin persooniinsa kätkeytyy. Se ei ole kenenkään tasa-arvosta pois, jos pojille kasvaa vahva miehinen identiteetti.

Aira Palomäki
(Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.2.3017)

Merja Eräpolku: Hollannin ja Belgian eutanasiaesimerkit pelottavia (7.2.2017)

LU 4.2. käsitteli eduskuntaan pian tulossa olevaa kansalaisaloitetta eutanasian laillistamisesta. On surullista, että kunnioitus elämää kohtaan on murentumassa aikana, jolloin kivunlievitys on kehittyneempää kuin koskaan. Käytössä on myös sedaatio, potilaan nukuttaminen, jos muut keinot eivät toimi. Potilaalla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta. Eutanasian laillistamisen myötä into ja resurssit saattohoidon kehittämiseksi vähenisivät.

Vaikka ensin säädettäisiin tiukasti rajattu laki, käy helposti samoin kuin Hollannissa ja Belgiassa, jossa käytäntöjä on laajennettu. Hollannissa eutanasia on kyseessä 4% kuolemista. Niiden tapausten määrä, joissa kyse ei ole kuolemaan johtavasta sairaudesta vaan esimerkiksi mielenterveysongelmista tai dementiasta, on räjähdysmäisesti kasvanut. Nyt lainsäädäntöä kaavaillaan laajennettavan vanhuksiin yleisimminkin. Potilaalle voidaan jopa esittää eutanasiaa vaihtoehtona. Vaikka laki pitää eutanasiaa poikkeuksena, yleinen mielipide on alkanut tulkita sitä oikeutena, jonka toteuttamiseen lääkäreillä olisi velvollisuus.

Kansalaisaloite esittää lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista. Suomen lainsäädäntö ei nykyisin takaa terveydenhuollon henkilöstölle oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta. Eduskunta äänesti asiasta vuosi sitten ja kansanedustajien selkeä enemmistö päätti olla omantunnonvapautta antamatta. Tällä hetkellä tämä koskee käytännössä vain raskaudenkeskeytyksiä, mutta jos potilaalle tulee oikeus vaatia eutanasiaa, on vaarana, että sama velvollisuus ulottuu ainakin vähitellen myös siihen.

Terveyden- ja sairaanhoidon perusajatus on parantaa ja ennaltaehkäistä. Eutanasia ei ole hoitomuoto, vaan elämän lopettamista.

Merja Eräpolku
Eduskuntaryhmän pääsihteeri, KD
(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 7.2.2017)

Maija Kokkonen: Ollaan yhdessä! (25.1.2017)

Yhdessä oleminen on hauskaa! Se on myös tärkeää! Voit olla yhdessä monella eri tavalla. Kotona ruokapöydässä on ollut perinteinen tapa olla yhdessä. Harmi, että se tapa on monelta perheeltä jäänyt pois. Hyvä on ollut aloittaa ja lopettaa ruokailu hiljentymällä ja ristimällä kätensä kiitokseksi tämän päivän ruoasta. Se, että kaikille on ruokaa ei ole ollut itsestäänselvyys enää vuosikymmeniin. On hyvä joskus pysähtyä ajattelemaan niitä lapsia ja aikuisia, jotka ovat aina nälissään, kun ei ole ruokaa eikä vettä. Monet kuolevat ruoan puutteesta.

Ystävien kanssa on joskus tosi virkistävää päästä nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta ja vielä paremmalta ruoka maistuu, kun läsnä on joku yksinäinen, syrjäytymisvaarassa oleva henkilö, sellainen jolta ei voi odottaa kutsua vastavierailulle. Hyvän mielen takia kannattaa joskus kutsua yllätysvieras lounaalle. Pakolaisista on tullut uusi paljon apua tarvitseva ryhmä. Onko naapurissasi maahanmuuttajaperhe?

Olla yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa piristää jokaista. Se vaikuttaa mielialaan, positiivisesti, saa kokea kuuluvansa joukkoon ja olevansa hyväksytty. Yksi ihmisen perustarpeista. Siinä itsetuntokin paranee. Pelko, turvattomuus ja ahdistus yksinäisyydestä katoaa ja tietoisuus ympärillä tapahtuvasta lisääntyy vaihtamalla ajatuksia avoimesti jonkun muun kanssa.

Ihminen syrjäytyy helposti ja erakoituu yksin ollessaan. Ei tarvitse olla yksin. Esteenä ei ole huonokuuloisuus, sairaus tai jokin muu syy olla lähtemättä mukaan. Voi mennä rohkeasti tutustumaan juuri sellaiseen ryhmään jota tarvitse. Harrasteryhmiä ja mahdollisuuksia on paljon erilaisia. On käsityö- ja taide kerhoja niille, jotka osaavat harrastaa käsillään, on vammaisyhdistyksiä, on nuorekkaita eläkeläisyhdistyksiä, seurakuntien kerhoja, marttakerhoja, kuntosaliryhmiä, sauvakävelyporukoita ja vaikka mitä.

Eri ikäpolvien kohtaaminen on mielenkiintoista. Monien mielestä lasten ja lastenlasten kanssa on mukava olla tekemisissä, mutta ehkä heitä näkee niin harvoin. Omalla paikkakunnalla on nuoria ja lapsia joita voi tukea olemalla varamummona tai varapappana heille. Olen kohdannut vaikeuksissa olevia teinejä ja todella hyvin käyttäytyviä nuoria. Oma asenteemme vaikuttaa niin paljon myös toinen toistemme kohtaamisessa.

Saatat pian huomata olevasi tärkeä jollekin toiselle, kuuntelijana, ulkoiluttajana tai vaan seurana istumassa siinä kahvikupposen äärellä. Elämänlaatusi on parantunut lyhyessä ajassa. Ystävyys on sitä, että sen ajatteleminenkin saa hyvälle tuulelle! Olla yhdessä jonkun kanssa jossakin voisi olla tämän vuoden uusi juttu juuri sinulle. Yhdessä meillä on hyvä olla, vuorotellen ilon antajina tai vastaanottajina, arjen enkeleinä tässä ajassa. Iloa ja valoa elämääsi !

Maija Kokkonen, Krell/Lohja pj.
(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 25.1.2017)

Eräpolku&Piippo: Alkoholilain vastuuton muutosesitys

Hallituksen esitysluonnos alkoholilainsäädännön uudistamiseksi on vastuuton ja ristiriitainen. Esityksen vaikutusarvioinnissa todetaan mm., että ”koska alkoholijuomien kokonaiskulutus lisääntyisi, empiirisen ja teoreettisen tiedon perusteella on varmaa, että muutos vaikuttaisi negatiivisesti väestön sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen”. Miksei tämä vaikuttanut esityksen sisältöön?

Kuten LU 18.1. kertoi, nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt Suomessa. THL:n tilastojen mukaan näin on tapahtunut myös Lohjalla, vaikka nuorten juominen on edelleen maan keskiarvoa suurempaa ja huumeidenkäyttö lisääntynyt. Nyt ruokakauppoihin tuotaisiin vahvojen oluet ja siiderit. Limuviinojen myötä nuorten alkoholinkäyttö kääntyisi taas nousuun.

Muutosten myönteiset vaikutukset työllisyyteen tai kotimaisen alan tuotantoon ovat hyvin epävarmoja. Lisääntyvät alkoholiverotulot menettävät merkityksensä, kun huomioidaan kasvavat välittömät ja välilliset kustannukset, joita syntyy muun muassa terveys- ja sosiaaliongelmien lisääntymisestä, työurien lyhentymisestä ja tuottavuuden alentumisesta.

Esityksen myötä ”työllisyys” paranee siinä mielessä, että jo ylityöllistetyt poliisit ja sote-puolen väki saavat kyllä lisää hommia, tuskin kuitenkaan uusia virkoja. Päihdehuollon menojen kasvu Lohjalla on ollut jyrkkää, kunnes parina viime vuotena säästöt iskivät. Tälläkään hetkellä ei siis riitä rahaa päihdehoitoon. Jo nykyisellään poliisin työstä noin 70 prosenttia menee alkoholin aiheuttamiin turvallisuusuhkiin.

Esimerkiksi Ruotsi on jo aikoja sitten laskenut ruokakaupoissa myytävien oluiden alkoholipitoisuuksia ja Viro on reilusti kiristämässä alkoholiverotustaan. On käsittämätöntä, että hallitus menee päinvastaiseen suuntaan ja on tekemässä tyhjiksi ne toimenpiteet, joiden myötä kokonaiskulutus ja alkoholikuolemat ovat vihdoin laskeneet.

Ollaanko siis hallitusryhmissä tyhmempiä kuin kansalaisten enemmistö, joka ei alkoholin saatavuuden laajentumista ja lisääntyviä alkoholihaittoja elämänpiiriinsä kaipaa? Toivottavasti moni vetoaa, että hallitus kertaa vielä omat tavoitteensa kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä ja päätyy säilyttämään kansanterveyden alkoholipolitiikan lähtökohtana.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri
Ari Piippo, Päihdetukihenkilö

Merja Eräpolku: Ei kuolinpiikkiä ihmiselle (9.1.2017)

Sekunnin murto-osan havainto ryntäävästä eläimestä ja tömähdys keskelle autoni puskuria. Ojassa kituva peura tuntui ahdistavalta, mutta pääsi pian tuskistaan. Eläinsuojelulaki velvoittaa lopettamaan kolarieläimen, sairas lemmikki saa kuolinpiikin. Miksi ihminen joutuu kärsimään, kysyvät eutanasian puolestapuhujat.

Ihmisarvon kunnioituksen vuoksi ihmiselämän puolesta taistellaan aina, myös tapaturmissa pahimmin vammautuneiden, itsemurhaa yrittäneiden ja heikoimpien keskosten kohdalla. Ajatus siitä, että sairaanhoidossa tulisi myös edistää kuolemaa, on etiikan vastaista ja vain harva lääkäri olisi siihen valmis. Valitettavasti eutanasia-aloitteella tähän ajetaan muutosta, jotta ihminen voisi vaatia toista päättämään elämänsä.

Usein unohdetaan, että potilas voi aina kieltäytyä hoidosta eikä kärsimysten pitkittäminen ole hoidon tarkoitus. Hoitotestamentin voi tehdä niitä tilanteita varten, joissa tahtoa ei pysty ilmaisemaan. Vaikeimpia kipuja voidaan lievittää palliatiivisella sedaatiolla, nukuttamalla. Hyvässä saattohoidossa ei kivunlievityksestä pihdata, ja monelle elämän viime hetket ovat tärkeitä.

Jos potilaan surmaamisen rangaistavuus poistetaan, on rajojen määrittäminen todella hankalaa. Kenellä on oikeus vaatia kuolemaa? Jo nyt on vedottu esimerkiksi pikkulapsen kärsimysten lyhentämiseen vanhemman toiveesta, vaikka esitetty eutanasia-aloite lähtee oikeustoimikelpoisen aikuisen omasta pyynnöstä.

Euroopassa eutanasia on sallittu vain Benelux-maissa, joiden alun perin tiukkoja säädöksiä on jatkuvasti laajennettu. Enää kyse ei ole vain terminaalihoidon potilaista, vaan mukana on mielenterveysongelmaisia, alaikäisiä, vammaisia sekä Alzheimer- ja dementiapotilaita. Hollannissa yli 5500 eutanasiapäätöstä vuosittain on paljon aikana, jolloin kivunlievitykseen on historian parhaat menetelmät.

Niukkojen resurssien aikana eutanasiasta saattaisi tulla houkutteleva ”hoitomuoto”. En halua, että tulevaisuuden Suomessa ikäihmiset tekevät ennakolta eutanasiahakemuksen, jotta sitten kun ovat liian muistamattomia ja vaivaisia saavat hoitopaikan sijaan kuolinpiikin tai että elämän pelastamisen ammattilaiset patistetaan moderneiksi pyöveleiksi.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri (Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 9.1.2017)

Ari Piippo: Anna itsellesi ja läheisillesi raitis joulu lahjaksi (9.12.2016)

Vapahtajamme syntymäjuhlan lähestyessä voisimme miettiä, millaista joulua vietämme tänä vuonna. Rauhaisa juhla perheen kanssa on antoisin selvin päin juhlittuna. Miksi joulun iloa ja tunnelmaa paetaan alkoholiin? Miksi poliisi ja sairaaloiden ensiapuosastot ovat täystyöllistettyjä jouluisin? Voitaisiinko parhaat juhlatarjottavat hakea konvehtihyllystä ja lihatiskiltä Alkon ja Tallinnan-risteilyn sijaan?

Yhteisöllisyys ja päihdeongelmien ennaltaehkäisy kulkevat käsikkäin. Yksin on vaikea taistella ongelmiaan vastaan. Mittavaan alkoholinkulutukseen kotonaan tottunut nuori on altis “jatkamaan perinnettä”, minkä takia esimerkiksi KD ajaa nuorison päihdevalistusta koulujen terveyskasvatuksen kiinteäksi osaksi. Jokaisella tarvitsevalla tulisi olla mahdollisuus vierotushoitoon ja kuntoutukseen iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Pulloon tarttuminen on aina ihmisen oma valinta. Voi myös valita toisin. Jos raittius on hankalaa, ei ongelman kanssa tarvitse taistella yksin. Lähimmäisiä voivat olla oman perheen jäsenet, asukasyhdistykset, kyläyhteisöt, kansalaisjärjestöt ja seurakunnat. Avun hakeminen on ensimmäinen askel täyteen elämään.

Erityisesti joulun alla on hyvä miettiä, haluaako täyden elämän tarjota myös lähimmäisilleen – olemalla itse läsnä heidän elämässään. Raittiista joulusta nauttivat kaikki. Sopisiko tänä vuonna tällainen motto:

ANNA raitis joulu itsellesi ja läheisillesi. SAAT iloa, rauhaa ja rakkautta. Siunattua joulun aikaa,

Ari Piippo, päihdetukihenkilö, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.12.2016.

Sonja Plagens: Inhimillisempi Lohja välittämällä

Olin niin iloinen, kun perjantain lehdessä (LU 18.11) kerrottiin, että Lohjan synnytysosastolla syntyneiden lasten lukumäärä saavuttaa pian päivystysasetuksen edellyttämän tuhannen rajan. Synnytysosaston säilyminen on merkittävää myös siksi, että se osaltaan turvaa leikkausosaston jatkon ja laajemmat sairaalapalvelut Lohjalla.

Perheiden hyvinvointi ja kunnioittaminen on tärkeää, sillä lapsissa kasvaa maamme tulevaisuus. Lapsilisien leikkaaminen on väärä tapa säästää. Myös vanhusväestölle pitäisi antaa välittävämpi asenneilmapiiri, sillä jokaisella vanhuksella on oikeus saada kokea olevansa arvostettu. Ihmiselämää pitää suojella kaikin tavoin hedelmöityksestä luonnolliseen loppuun asti.

Eräänä sateisena marraskuun päivänä kävin työpäivän jälkeen pikaisesti lähikaupassa. Maitohyllyn luona oli märkätakkinen, rollaattoriin nojaava henkilö. Seisoimme siinä hiljaa vierekkäin ja pohdimme mitä tarvitsimme. Hänen kumara ryhtinsä ja ryppyiset kasvonsa kertoivat pitkästä elämänhistoriasta, joka iloineen ja suruineen on arvokas ja ainutlaatuinen. Olin jo kotona, kun tajusin, että tämän rollaattorin avulla kulkevan henkilön oli käveltävä ostoksiensa kanssa kotiin vesisateessa. Miksi en aikaisemmin ajatellut asiaa, olisin voinut auttaa häntä!

Lohjan tavoitteena on olla Suomen asukaslähtöisin kunta, joka tarkoittaa meitä kaikkia kaupunkilaisia. Emme voi vain sivusta seurata, vaan meidän on myös itse huomioitava toinen toisiamme ja otettava vastuuta yhteisistä asioista. Ollaan inhimillisiä, autetaan ja kunnioitetaan toinen toistamme – ulkonäköön, titteliin ja ikään katsomatta kaupassa, töissä, koulussa, kotona perheen kesken ja missä ikinä kuljemmekaan.

Helposti sorrumme arvottamaan toisiamme. Millä tavalla arvioimme, että toinen on parempi toista ihmistä? Onko se suku, johon olemme syntyneet tai kenties ammattinimike hienoine titteleineen? Vanhan sanonnan mukaan ”millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”. Yhdessä voimme nostaa Lohjan aivan uuteen loistoon, kunhan huomioimme ja arvostamme toisiamme.

Sonja Plagens, Lohja (Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä marraskuun lopulla 2016)

Aira Palomäki: Saako lapsia koulussa kutsua tytöiksi ja pojiksi? (10.11.2016)

Opetushallituksen tekemään tasa-arvo-oppaaseen liittyen on mediassa muutama viikko sitten nostettu esiin kysymys, saako lapsia koulussa kutsua tytöiksi ja pojiksi. Asia oli esillä jo keväällä, jolloin opetusministerille esitettiin kirjallinen kysymys kyseisestä oppaasta. Oppaassa todetaan mm. mitenkään perustelematta, että ”… sukupuolia on enemmän kuin kaksi”.

Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (KKV 236/2016 vp) 18.5 2016 opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa:” Suomessa jokaiselle rekisteröidään syntymässä henkilötunnus, josta ilmenee henkilön virallinen juridinen sukupuoli. Rekisterissä kaikki ovat miehiä tai naisia. Suomessa ei ole käytössä käsitettä ”kolmas sukupuoli””. Suomen lain mukaan Suomessa siis kaikki ovat miehiä tai naisia ja lapset tyttöjä tai poikia. Lisäksi väestöstä löytyy pieni joukko henkilöitä, joilla on sukupuolen kehityksen häiriö – aivan samoin kuin missä tahansa elimessä voi olla kehityksen häiriö. Tämä ei luo uutta sukupuolta.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan sukupuoli seuraavasti: ” Sukupuoli on eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä ( koiras, mies ) vai hedelmöittyvä ( naaras, nainen ); miehistä tai naisista ryhmänä.” Asia voidaan ilmaista myös niin, että ihmisistä toisella sukupuolella on siittiöt ja toisella munasolut. Määritelmä pohjautuu täysin biologiaan.

Nyt useat tahot tuovat esiin väitettä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Mihin tämä perustuu? Biologiasta ei löydy perusteita. Vastauksen antaa ns gender-ideologia, joka esittää, että sukupuolen määritys tehdään pelkästään yksilön oman kokemuksen perusteella. Sukupuolia voi siis olla yhtä paljon, kuin ihmisiä on maapallolla ja sukupuoli voi myös muuttua ja vaihdella. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen on blogissaan esittänyt, että ”sukupuolia on 7 miljardia ja risat”.

Opetushallitus näyttää olevan vähitellen liukumassa sukupuolen biologisesta määrityksestä kokemuksen perusteella tehtävään määritykseen. Tällaiseen määritykseen jako tyttöihin ja poikiin ei sovi, koska jokaisella olisi oma sukupuoli, jonka hän saisi itse määritellä ja valita. Opetushallitus ei ole tähän mennessä antanut yksiselitteistä vastausta kysymykseen siitä, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on.

Kyseessä ei siis ole harmiton pieni väärinkäsitys, kuten median kautta annettiin ymmärtää. Kyseessä on iso ihmiskuvan muutos, jota ollaan pienin askelin tuomassa yhteiskuntaan ja lasten opetus on tärkeä osa tätä muutosta. Jos opetuksen perustaksi otetaan biologian ja tieteen sijaan uskomusrakennelma (gender-ideologia), se vaatii oppilaiden vanhempien hyväksynnän, koska kyseessä on vakaumukseen, ei tietoon, liittyvä asia.

Pidän tärkeänä, että Lohjan kaupungin toiminnoissa koulussa, varhaiskasvatuksessa, oppilashuollossa ja harrastuksissa toteutetaan Suomen lainsäädännön mukaista opetusta ja käytäntöjä jatkossakin. Tämän mukaisesti lapset, oppilaat tai harrastajat voidaan jakaa tyttö- ja poikaryhmiin ja kutsua heitä tytöiksi ja pojiksi niissä tilanteissa, joissa opettajat tai ohjaajat sen hyödylliseksi näkevät.

Aira Palomäki, KD:n kuntavaaliehdokas, Lohja
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 10.11.2016.

Vuosikokous: Eutanasian sallimisen sijaan tarjottava korkealaatuista saattohoitoa (7.11.2016)

Kristillisdemokraattien Lohjan seudun paikallisosasto ei kannata parhaillaan puuhattavaa kansalaisaloitetta eutanasian sallimisesta. Sen sijaan tulee kehittää korkealaatuista saattohoitoa, jossa kuolevan ihmisen tarpeet voidaan kohdata parhaiten. Kehittynyt kipulääkitys sekä henkinen ja sosiaalinen tuki auttavat ihmisen viimeisinä kuukausina. Vanhustenhuoltoon on turvattava riittävät hoitajaresurssit.

Potilas voi kieltäytyä hoidosta eikä ihmisen kärsimysten pitkittäminen ole hoidon tarkoitus. Sen sijaan ajatus siitä, että lääkärin tulee edesauttaa kuolemista, on lääkärin etiikan vastaista ja vain harva lääkäri olisi siihen kyselyiden mukaan valmis.

Eutanasian sallimisessa ajauduttaisiin kaltevalle pinnalle. Kärsivä ihminen voisi tuntea olevansa taakka muille ja kokea hiljaista sosiaalista painetta pyytää itselleen eutanasiaa. Belgiassa ja Hollannissa on nähty, että eutanasian mahdollistaminen lainsäädännössä on johtanut eutanasian sallimiseen myöhemmin myös alaikäisille parantumattomasti sairaille ja mielenterveysongelmista kärsiville.

Saattohoitoa on edelleen kehitettävä Suomessa ja myös Länsi-Uusimaa tarvitsee oman saattohoitoyksikön sekä riittävästi saattohoitoon erikoistunutta henkilöstöä, vaati Kristillisdemokraattien Lohjan seudun paikallisosasto vuosikokouksessaan 7.11.

Sonja Plagens: Perhetukikeskustelun keskiöön lasten hyvinvointi ja vanhempien jaksaminen (26.10.2016)

Olin 23-vuotias ja kolmannella kuulla raskaana, kun pomoni kutsui palaveriin ja sen päätteeksi kysyi, olenko raskaana, mihin tietysti vastasin olevani. Hän ilmoitti vaihtoehdoiksi joko irtisanotuksi tulemisen tai sen, että itse irtisanoutuisin. Olin nuori, enkä täysin ymmärtänyt laillisia oikeuksiani. Mutta kannoin sisälläni uutta elämää, jota suojelin kaikella mitä minussa oli. Jäin työttömäksi.
Lapseni synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi. Sain seurata esikoiseni kasvua ja kehitystä. Vaikka kolmen vuoden kotona olo oli rahallisesti tiukkaa, päätin että jos ikinä saan toisen lapsen, vietän myös hänen kanssaan kolme vuotta kotona – ja niin tein! Nämä kuusi vuotta, jotka vietin kotona lapsieni kanssa, olivat elämäni parhaimpia, enkä kadu niistä hetkeäkään. Sain olla läsnä omille lapsilleni.

Kotihoidontuki ja joustava hoitoraha mahdollistivat sen, että sain hoitaa omat lapseni kotona siihen asti, että heidän oma kasvukehitys tarvitsi ikäisiään kavereita ympärilleen. Tuolloin olin myös itse valmis siirtymään työelämään takaisin.

Tämän päivän puheenaiheeksi on noussut kotiäitien patistaminen takaisin työmarkkinoille mahdollisimman pian lapsen synnyttyä. Onko niin, että naisten työmarkkina-asema ja eläkekertymä tuo paineita perheisiin, jotka menevät lasten hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen edelle? Nopea siirtyminen työelämään saattaa lisätä äitien väsymistä ja loppuun palamista, kun taas lapsen nopea siirtyminen isoihin päivähoitoryhmiin lisää sairastumisia ja infektioita: väsynyt äiti, isä, ja kipeä lapsi ja lisääntyneet poissaolot töistä – oravanpyörä on valmis rullaamaan.

Lapsiperheiden tukeminen ja kannustaminen aivan neuvolasta asti tukee koko perheen hyvinvointia. Myös työpaikkojen joustava ilmapiiri luo äideille ja toki myös isille turvallisen olon jäädä kotiin hoitamaan lastaan, vaikkei se olekaan taloudellisesti kannattava. Siitä ei pidä heitä moittia, päinvastoin.

Syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin, aivan nälkävuosien tasolle. Lapsia halutaan entistä vähemmän ja lastenhankintaa lykätään. On pelkästään hienoa, että löytyy naisia, jotka tahtovat saada lapsia ja hoitaa heitä itse. Ei pakoteta perheitä muottiin, vaan pikemminkin lisätään joustavuutta ja vaihtoehtoja.

Synnytysten säilyminen Lohjan aluesairaalassa on vaakalaudalla. Vaikka pientä määrien lisääntymistä on ollut, olisi syntyvyyden paraneminen Länsi-Uudellamaalla jo tuonkin vuoksi hieno asia. Tarvitsemme lapsimyönteistä kulttuurimuutosta, taloudellisten ja henkisten voimavarojen suuntaamista lapsiin ja perheisiin, ei uusia säästötoimia eikä lisäsääntelyä pienten lasten hoidon järjestämiseen. Tuetaan ja kannustetaan lapsiperheitä.

Sonja Plagens, Lohja, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 25.10.2016.

Ari Piippo: Päihderiippuvaisten kuntoutus on kunnan tärkeä tehtävä (17.10.2016)

Hallituksen valitsemaa linjaa alkoholilain uudistukseen ja siitä aiheutuvia lisähaittoja ovat arvostelleet monet terveyden- ja sosiaalihuollon asiantuntijat sekä puolueista Kristillisdemokraatit. On tilastojen osoittama totuus, että alkoholin saatavuuden parantaminen väitämättä lisää myös kulutusta ja sen myötä monenlaisia haittoja.
Näen, että erityisesti alaikäiset ja nuoret ovat tässä vaarassa syrjäytyä. Alkoholilain uudistus ajaa alkoholin kulutuksen siirtymistä koteihin ja kaduille. EHYT ry (Ehkäisevä päihdetyö) on tutkinut, että nuorten naisten alkoholinkäyttö ja humalahakuisen juomisen hyväksyminen ovat lisääntyneet. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kristiina Hannula on myös peräänkuuluttanut alkoholin kulutuksen kehityssuunnan seuraamista. Nämä ovat tärkeitä näkökohtia.

Mielestäni kuntien tulisi ottaa enemmän vastuuta päihderiipuvaisten hoidossa. Myös päihdeongelmaisten ihmisten läheiset ja heidän hoidontarpeensa tulisi ottaa kuntatasolla huomioon. Tällä hetkellä kuntien päihdehuolto ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla, ja varoja säästetään väärästä paikasta, kun päihdeongelmaisten hoitoon ei sitouduta riittävällä vakavuudella.

Kokemukseni mukaan erityisesti kristillinen päihdetyö on tärkeä taho ongelmien ratkaisussa. Se ottaa ihmisen huomioon fyysisenä, psyykkisenä ja hengellisenä kokonaisuutena. Päihdeongelmaisten pitkäaikaista ja lopullista toipumista seurattaessa on huomattu, että kristillinen päihdetyö on jopa tehokkain hoitomuoto.

Päihderiippuvuus vaikuttaa itse riippuvaisen henkilön lisäksi suureen joukkoon läheisiä, perhettä ja työyhteisön jäseniä. Päihdetyö ja -kuntoutus ovatkin sijoituksia tulevaisuuteen: Sijoitus onnellisiin perheisiin ja toimivaan työelämään, sijoitus ihmisarvoiseen elämään.

Ari Piippo, Päihdetukihenkilö, Kirjoitus on julkaistu 17.10.2016 Länsi-Uusimaa -lehdessä

Merja Eräpolku: Lapsen oikeutta isään tulisi vahvistaa, ei päinvastoin (4.10.2016)

Eduskunnan käsittelyyn tuli viime viikolla äitiyslain uudistamiseen tähtäävä kansalaisaloite, joka koskee myös kuutta muuta lakia. Edellinen hallitus ei vastaavaa esitystä antanut Kristillisdemokraattien sitä vastustaessa, eikä myöskään Sipilän hallitus ole eduskunnalle sitä tuonut esityksen monien heikkouksien vuoksi. Aloitteessa yritetään sovittaa isyyslakia äidiksi tunnustamiseen.

Aloitteella halutaan tuoda suomalaiseen lainsäädäntöön tunnustamisen kautta tapahtuva äitiys silloin, kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Yli 50-sivuinen aloite kertoo siitä, miten monimutkaista on sovittaa sukupuolineutraaliuteen pyrkivään lainsäädäntöön se tosiasia, että jokainen lapsi saa aina alkunsa yhdestä biologisesta äidistä ja yhdestä biologisesta isästä.

Nykylainsäädännön mukaan äitiys perustuu joko synnyttämiseen tai adoptioon. Lisäksi on sijaisäitejä ja sosiaalisia vanhempia. Aloitteella halutaan, että synnyttävän äidin naiskumppani tunnustetaan äidiksi jo ennen synnytystä äitiysneuvolassa, jolloin adoptioprosessi voidaan välttää. Käsitteellisesti ei tehtäisi eroa synnyttäneen biologisen äidin ja toisen äidin välillä – toisin kuin niissä muutamassa muussa maassa, jossa äidin naispuoliselle kumppanille annetaan vanhemmuutta vahvistettaessa eri nimi kuin ”äiti”. Kuitenkin biologisen äidin osoittaminen olisi tärkeää erityisesti terveydenhuollossa.

Äitiyden selvittämistä voi vaatia se, joka ”katsoo olevansa lapsen äiti”. Miten toimitaan, jos tunnustamalla äidiksi tullut henkilö haluaa myöhemmin perua tunnustuksensa esimerkiksi parisuhteen kariuduttua tai äitiyttä kokevia kumppaneita on useampia? Äitiyden tunnustamisen peruminen on todella hankalaa verrattuna siihen, että isyys on mahdollista perua geenitestin tulosten toimiessa todisteena.

Aloitteen mukaan äitiyden toteaminen ei edellyttäisi sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen, vaan myös mies voisi olla äiti. Tämä on ristiriidassa nykyisen translain kanssa ja tähtää siihen, että jatkossa henkilön, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa toiseksi, ei olisi enää oltava lisääntymiskyvytön. Nämä esitykset menevät huomattavan paljon pidemmälle kuin ensi maaliskuussa voimaan tuleva sukupuolineutraali avioliittolaki edellyttäisi.

Puolet lapsen perimästä on isältä ja biologisten juurten tunteminen on tärkeä osa ihmisen minuutta. Mielestäni äidin seksuaalisesta suuntautumisesta tai parisuhteen muodosta riippumatta jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oltava oikeus myös isään. Sosiaalisten vanhempien ja lapselle tärkeiden muiden aikuisten merkitys ei vähene sillä, että lapselle pyritään kaikin keinoin turvaamaan mahdollisuus biologiseen, tunnustettuun isään.

Siksi jos hedelmöityshoitolakia avataan, tulee lapsen oikeutta isään vahvistaa eikä päinvastoin. Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeudet, ei aikuisten oikeus lapseen.

Merja Eräpolku, Puheenjohtaja, Lohjan seudun Kristillisdemokraatit, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 4.10.2016

Vanhusten hoitajamitoitusta ei saa leikata, tarve päinvastainen (20.9.2016)

Lohjan seudun kristillisdemokraatit moittii maan hallituksen aikeita pienentää hoitajamitoitusta ja esittää Lohjan kaupungin perusturvatoimelle linjausta vanhustenhoidon hoitajamitoituksen säilyttämisestä vähintään nykyisellään ehdotetusta lakiuudistuksesta huolimatta. Lakimuutos toteutuessaan loukkaa vanhusten oikeutta inhimilliseen ja hyvään hoitoon ja hoivaan. Arvokkaan vanhuuden turvaaminen on päättäjien tärkeimpiä tehtäviä.

Valvira raportoi, että vanhusten sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä peräti 93 prosenttia on havainnut vanhusten kaltoin kohtelua. Kattavaan kyselyyn vastasi yli 7000 alan työntekijää. Julkisuudessa esiintuodut tapaukset eivät siis valitettavasti ole yksittäistapauksia. Myös aluehallintovirastoihin tehdyistä kanteluista suuri osa koskee vanhustenhoidon laiminlyöntejä. Valviran mukaan uusilla mitoituksilla oikeus hyvään hoitoon ei toteudu. Lisäksi hoitohenkilöstön uupuminen lisääntyy.

Hoitajamäärä koheni viime hallituskaudella hiukan, mutta nykyinen hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Tämän seurauksena 18 asukkaan yksikössä olisi aamuvuorossa kaksi hoitajaa sekä ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei myöskään yllätys, jos vanhusten ylilääkintä ja muu kaltoin kohtelu lisääntyy näissä olosuhteissa. Laitoksissa asuvien toimintakyky on merkittävästi alentunut ja hoidontarve on aiempaa suurempi. Hoitajien suhteellista määrää laitoksissa ei voida vähentää, kun tarve on päinvastainen. Myös työtapoja hoitotyössä tulee monipuolisesti kehittää.

Lohjan seudun Kristillisdemokraatit ry
Johtokunta

Merja Eräpolku: Hallitus hukkaa perustulokokeilussa 20 miljoonaa euroa (9.9.2016)

Sipilän hallitus päätti toteuttaa perustulokokeen ja tuhlata 20 miljoonaa euroa kokeeseen, jossa on mukana 2000 satunnaisesti valittua työtöntä. Valitettavasti lähtöasetelman vuoksi on selvää, että mallilla ei kunnolla voida selvittää perustulon työllisyysvaikutuksia. Laajasti toteutettuna valittu epärealistinen malli toisi 11 miljardia euron alijäämän. Kokeiluun käytettävän rahan voisi käyttää paremmin esimerkiksi joidenkin indeksileikkausten perumiseen. Tuntuu, että projektiin on lähdetty vain sen vuoksi, ettei hallitus menettäisi kasvojaan, kun kansainvälisestikin ennakkomainetta saanutta kokeilua lykättäisiin.
Kristillisdemokraatit ovat esittäneet kannustinloukkujen purkamiseksi tarjolla olevista parasta kannustavan perusturvan mallia, joka on sovellutus Iso-Britannian Universal Credit –mallista. Malli edistää työllisyyttä, koska se purkaa viiveet maksatuksissa ja tekee matalapalkkaisenkin työn vastaanottamisen kannattavaksi. Siinä verotus, sosiaaliturva, palkka ja muut tulot sovitetaan yhteen reaaliaikaisesti kansallisessa tulorekisterissä. Perustulokokeilu kannattaisi toteuttaa vasta kansallisen tulorekisterin toteutumisen jälkeen, eikä nyt hukata 20 miljoonaa euroa näennäiskokeeseen.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri, Lohja, (Mielipide julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.9.2016)