On suorastaan paradoksaalista, että samaan aikaan kun kunnassa on paljon työttömiä, täällä on suuri määrä avoimia työpaikkoja tarjolla. Tilanne työttömyyden osalta vain pahenee kun menemme pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Avoimet työpaikat, ammatillinen pätevyys ja työpaikkojen sijainti eivät kohtaa.

Hallitus etsii kuumeisesti keinoja työllistää työttömiä ja käyttää erilaisiin työttömyys, työllisyys ja tukitoimiin miljardeja euroja. Niiden yhteinen suuruus ylittää jo selvästi valtion lainanoton suuruuden eikä loppua ole häämöttämässä.

Suurella mielenkiinnolla olen seurannut niin hallituksen kuin oppositionkin toimintaa asiassa. Näyttää siltä, ettei mikään osapuoli ole esittänyt mitään kestävää ratkaisua tai ohjelmaa asiassa. Näkemyksen puuttuessa politikkojen tehtäväksi on jäänyt jonkinlainen näpertely asian kassa ja erilaisten tukirahojen siirtely eri suuntiin, jotka eivät kuitenkaan ole ratkaisu itse ongelmaan. Irtopisteiden kerääjiä siis kyllä löytyy jokaiseen keskusteluun. Yhdestä asiasta kaikki puolueet kuitenkin visusti vaikenevat. Se on työttömyyden todellisen syyn analysointi. Puhutaan kyllä kilpailukyvyn puutteesta, johon hallitus on tomerasti puuttunut, mutta ei analysoida tarkasti mistä tuo kyvyttömyys johtuu. Työnantajat puhuvat verotuksesta ja tuottavuuden heikosta kasvusta, joka käytännössä tarkoittaa että tulisi tehdä vähemmällä enemmän.

Yritän puhkaista tuota suurta hiljaisuutta. Meidän ja koko Euroopan ongelma on virheellinen siirtymä globalisaatioon. Kun suuret puolueet -90 luvulla ajoivat Suomea vapaaseen markkinatalouteen, sitä myytiin kansalle hintojen laskuna, vientimahdollisuuksien paranemisena ja tavaroiden ja palvelujen parempana saatavuutena. Kukaan ei halunnut kertoa totuutta siitä mitä muuta se tuo tullessaan. Pienempiä palkkoja, heikompaa sosiaaliturvaa, pitempää työpäivää yrityksiin ja perustyön jatkuvaa virtaa kehittyviin maihin. Joudumme siis kilpailemaan maiden kanssa, joissa palkat ovat minimaaliset, sosiaaliturva olematon ja työturvallisuudesta ei voi puhua nimeksikään. Jopa vasemmistopuolueet globalisaation myötä ovat hyväksyneet tuon kylmän kapitalismin sen pahimmassa muodossaan.

Vihreät ajavat ympäristöveroja pontevasti ja ovat siinä osin onnistuneet. Mutta heitä ei näytä kiinnostavan ihminen. KD:n tehtävänä olisi nyt puolustaa ihmistä. Tulisi luoda malli, jossa asiansa hyvin hoitavat kehittyneet maat asetetaan oikealle lähtöviivalle niiden maiden suhteen, joissa asioita ei hoideta samojen kriteerien mukaisesti. Pelaamme nyt siis eri säännöillä kuin joukkuetoverit. Hyvänä keinona tässä olisi ns. haittaverot, jolla eri toimijat asetettaisiin samaan asemaan kilpailussa. Tästä seuraisi välittömästi kolme vahvaa kehitysaluetta. Halpamaat joutuisivat laittamaan sosiaaliturvan ja työturvallisuuden hyvään kuntoon ollakseen kilpailukykyisiä, työtä kannattaisi tehdä myös maissa joissa nämä asiat ovat kunnossa, ja valtio saisi haittaveroja taloutensa tasapainottamiseksi ja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.

Risto Oinonen

KD Espoo johtokunnan jäsen