Eduskunnan käsittelyyn tuli viime viikolla äitiyslain uudistamiseen tähtäävä kansalaisaloite, joka koskee myös kuutta muuta lakia. Edellinen hallitus ei vastaavaa esitystä antanut Kristillisdemokraattien sitä vastustaessa, eikä myöskään Sipilän hallitus ole eduskunnalle sitä tuonut esityksen monien heikkouksien vuoksi. Aloitteessa yritetään sovittaa isyyslakia äidiksi tunnustamiseen.

Aloitteella halutaan tuoda suomalaiseen lainsäädäntöön tunnustamisen kautta tapahtuva äitiys silloin, kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Yli 50-sivuinen aloite kertoo siitä, miten monimutkaista on sovittaa sukupuolineutraaliuteen pyrkivään lainsäädäntöön se tosiasia, että jokainen lapsi saa aina alkunsa yhdestä biologisesta äidistä ja yhdestä biologisesta isästä.

Nykylainsäädännön mukaan äitiys perustuu joko synnyttämiseen tai adoptioon. Lisäksi on sijaisäitejä ja sosiaalisia vanhempia. Aloitteella halutaan, että synnyttävän äidin naiskumppani tunnustetaan äidiksi jo ennen synnytystä äitiysneuvolassa, jolloin adoptioprosessi voidaan välttää. Käsitteellisesti ei tehtäisi eroa synnyttäneen biologisen äidin ja toisen äidin välillä – toisin kuin niissä muutamassa muussa maassa, jossa äidin naispuoliselle kumppanille annetaan vanhemmuutta vahvistettaessa eri nimi kuin ”äiti”. Kuitenkin biologisen äidin osoittaminen olisi tärkeää erityisesti terveydenhuollossa.

Äitiyden selvittämistä voi vaatia se, joka ”katsoo olevansa lapsen äiti”. Miten toimitaan, jos tunnustamalla äidiksi tullut henkilö haluaa myöhemmin perua tunnustuksensa esimerkiksi parisuhteen kariuduttua tai äitiyttä kokevia kumppaneita on useampia? Äitiyden tunnustamisen peruminen on todella hankalaa verrattuna siihen, että isyys on mahdollista perua geenitestin tulosten toimiessa todisteena.

Aloitteen mukaan äitiyden toteaminen ei edellyttäisi sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen, vaan myös mies voisi olla äiti. Tämä on ristiriidassa nykyisen translain kanssa ja tähtää siihen, että jatkossa henkilön, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa toiseksi, ei olisi enää oltava lisääntymiskyvytön. Nämä esitykset menevät huomattavan paljon pidemmälle kuin ensi maaliskuussa voimaan tuleva sukupuolineutraali avioliittolaki edellyttäisi.

Puolet lapsen perimästä on isältä ja biologisten juurten tunteminen on tärkeä osa ihmisen minuutta. Mielestäni äidin seksuaalisesta suuntautumisesta tai parisuhteen muodosta riippumatta jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oltava oikeus myös isään. Sosiaalisten vanhempien ja lapselle tärkeiden muiden aikuisten merkitys ei vähene sillä, että lapselle pyritään kaikin keinoin turvaamaan mahdollisuus biologiseen, tunnustettuun isään.

Siksi jos hedelmöityshoitolakia avataan, tulee lapsen oikeutta isään vahvistaa eikä päinvastoin. Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeudet, ei aikuisten oikeus lapseen.

Merja Eräpolku
Puheenjohtaja
Lohjan seudun Kristillisdemokraatit

Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 4.10.2016