Pientä haikeutta tuntien katselen, kun koneet purkavat Matinkylän vanhaa jäähallia. Tuolla olin viettänyt yli kaksikymmentä vuotta suuren osan vapaa-ajastani. Ensin lapsen kuljettajana, joukkueenjohtajana ja seuran johtokunnan jäsenenä. Lopuksi seuran puheenjohtajana ja kiekkoliiton useiden elinten jäsenenä. Paras hetki nähdä Kiekko-Espoon nousu kakkosdivarista ykkösdivariin nuorella innokkaalla joukkueella. Raskainta oli puheenjohtajana lyödä pöytään päätös hallin sulkemisesta sisäilmaongelmien takia.

Jääurheilun kasvavat harrastajamäärät ja tilojen vähyys saivat aikaan ennennäkemätöntä luovuutta seurojen kesken. Toisiensa kanssa kilpailevat seurat ottivat tavoitteekseen rakentaa omat harrastustilansa. Laman keskellä vuonna 1994 avattiin Espoonlahteen ensimmäinen, suurelta osin talkootyönä pystytetty jäähalli. Siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka tuloksena seuroilla Espoossa on nyt neljä jääurheilukeskusta ja niissä yhteensä kuusi kenttää.

Mikä parasta, seuroilla on suunnitelma rakentaa nyt puretun Matinkylän hallin tilalle uusi lasten ja nuorten jääurheilukeskus. Uusi halli tarjoaa olosuhteet neljälle tuhannelle harrastajalle.

Kiitokset kuuluvat aktiiveille, seuroille ja Espoon kaupungille, joka on ystävällisesti mutta päättäväisesti ohjannut seuroja kehittämään toimintaansa yhä vankemmalle pohjalle.

Erityisesti lapsille ja nuorille, varallisuudesta riippumatta, on avattava mahdollisuus harrastuksiin. Liikuntasetelin käyttöönotto voisi olla kokeilemisen arvoinen Espoossa. Liikunta kuuluu kaikille!