Maalaisjärki avuksi

Tomi Lähdeniemi toteaa pääkirjoituksessaan (SK 2.4.), että Suomessa trendinä ollut koulukokojen voimakas kasvattaminen ei saa tuekseen yhtään kattavaa selvitystä siitä, onko päästy tavoiteltuihin kokonaissäästöihin. Kansainvälinen PISA – tutkimus osoittaa kuitenkin, että oppimistuloksemme, jotka olivat ennen huippuluokkaa ovat nyt tämän trendin aikana selvästi laskeneet. Kirjoituksessa mainittu tutkimus luokkakokojen vaikutuksesta oppimistuloksiin ei liity kuin välillisesti kouluyksikön kokoon ja rakenteeseen.
Vuoden professoriksi v. 2009 valittu psykologian huippuasiantuntija Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut ylisuurten kouluyksiköiden vaikuttavan haitallisesti oppimistuloksiin. Varmasti silti hakemalla löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä. Itse liputtaisin niiden opettajien, oppilaiden ja erityisesti myös tilanteita seuranneiden vanhempien omakohtaiseen tutkimukseen, joka kallistuu ehdottomasti pienten ja keskisuurten opinahjojen kannalle. Minusta tällainen valtaenemmistön omiin ja toisten kokemuksiin pohjaava maalaisjärjen käyttö pitäisi nostaa arvoonsa.
Maalaisjärkeä voisi käyttää myös perheisiin liittyvässä politikoinnissa. Miksi niin monen puolueen pitää vaatia sellaista uutta vanhempainvapaamallia, jossa täyden vapaan saa vain, jos molemmat aviopuolisot käyttävät oman määräaikansa henkilökohtaisesti? Perheiden tilanteet ja elinolosuhteet ovat niin erilaiset, että on aivan käsittämätöntä, ettei perhe saisi itsenäisesti ja ilman sanktioita päättää siitä, että kumpi vai kummatkin käyttävät lakisääteiset lastenhoitovapaat. Jostain on näköjään taas löytynyt ”parempia asiantuntijoita” perheen sisäisiin asioihin.
Raha ratkaisee useimmissa päätöksissä. On selvää, että normaalissa markkinataloudessa vanhusten hoito yksityisomisteisessa laitoksessa on saatava mahdollisimman tuottavaksi toiminnaksi. Näin ollen minimeillä ja näköjään paikka paikoin myös minimin alla on henkilömitoituksen osalla menty. Aivan sama koskee myös julkisen palvelun säästöpaineissa ahdistavan pieniksi puristettuja resursseja. Maalaisjärki olisi voinut sanoa jo ennen vaalejakin, että henkilömitoitukset on korotettava kohtuulliselle tasolle, ja valvonta saatava niin julkisella puolella, kuin yksityisilläkin kattavaksi.
Omaishoitajilla ei ole työaikaa, ja palkkio lähiomaisen hoidosta jää muutamaan avustussataseen kuukaudessa. Omaishoitajia haluttaisiin saada merkittävästi lisää, koska hoidettavan siirtyminen tehostetun palveluasumisen yksikköön nostaa yhteiskunnan kulut heti useiden tuhansien eurojen kuukausimenoihin. Terve maalaisjärki sanoo, että omaishoitajia tulisi tukea niin, että jääminen kotiin omaista hoitamaan tulisi järjestelyiltään ja myös taloudellisesti mahdolliseksi. Omaishoitajien määrän kasvun myötä lisäpanostukset tulisivat äkkiä moninkertaisesti takaisin.
On yksi asia, jossa maalaisjärjen käyttö näyttää olevan jopa haitallista. Nyt vaalien alla puolueiden pitää luvata kaikki mahdollinen, ja siinä sivussa mahdotonkin. Viimeksi kun kokoomus lupasi aivan erityisesti huolehtia koulutuksesta, nykyhallituksemme teki päin vastoin melkoiset koulutusleikkaukset. Kas kun rahat eivät koulutukselle riittäneetkään! Nyt jos laskisi isoimpien puolueiden kaikki vaalilupaukset yhteen, eipä olisi Suomen taloudellinen perikato kaukana. Mutta ei silti aina tarvitse luvata – voi myös pelotella – ja esittää jos jonkinmoisia ehtoja Suomelle, jotta maailma pelastuisi. Suomen olisi nyt pikavauhtia luovuttava normaaleista polttomoottoriautoista ja tuulipuistoja pitäisi perustaa joka niemen notkoon ja saarelmaan . Lihaakaan ei pitäisi syödä. Ja niin edespäin Terve maalaisjärki kuitenkin sanoo, että kun Suomen vaikutusosuus maapallomme ilmastonmuutokseen on yhden tuhannesosan luokkaa, ei kannata tehdä kansallista itsemurhaa, vaan pyrkiä tehokkaisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joita Suomikin osaltaan tunnollisesti noudattaa.

Simo Korpela
kristillisdemokraattien Satakunnan piirin pj
eduskuntavaaliehdokas