Espoon kaupunki on ulkoistanut opioidiriippuvaisten korvaushoidon A-klinikka säätiölle. Kuntouttavaa korvaushoitoa annetaan yli 18-vuotiaille Leppävaarassa. Kuntouttavan korvaushoidon tavoite pitäisi olla, että luodaan sellainen toimintaympäristö, että asiakas itse ymmärtää, motivoituu ja pyrkii päihteettömään elämään.

Keskusteltuani kohtaamieni korvaushoidon asiakkaiden kanssa olen ymmärtänyt, että korvaushoidossa käynti päivittäin kestää 2-3 minuuttia. Asiakas saa nestemäisen liuoksen. Tämä ”hoito” ei muuta käsitäkään. Asiakkaille ei ole tarjottu mahdollisuutta esim. terapiaan pääsyyn tai kerrottu mahdollisuuksista osallistua päihderyhmiin.

Opioidikorvaushoidossa olevan asiakkaan on lähes mahdotonta työllistyä. Jos työhaastattelussa kerrot, että olet korvaushoidossa ja sinun pitää joka työpäivä poistua 1-2 tunniksi hakemaan korvaushoitoa. Uskon, että ei monikaan työnantaja tällaista hakijaa palkkaa.

Espoon kaupungin tulisi vaatia, palveluntuottajalta, että korvaushoitoa on mahdollista saada päivisin jo klo 07.00. Jolloin asiakas voi työllistyä ja hänen yksityisyytensä ei vaarannu. Joensuussa opioidikorvaushoitoon pääsee arkisin klo 07.00 ja viikonloppuna klo 08.00.

Espoossa korvaushoitoon ovat tulleet myös pistoshoidot, joissa asiakas käy kerran viikossa ottamassa pistoksen. Espoossa tässä hoidossa on tällä hetkellä kuusi henkilöä ja tänä vuonna ei uusia siihen pääse? Syy on kuulemani mukaan lääkkeen kalleus. Pistoshoitoja tulisi ehdottomasti lisätä ja niin, että hoitoja annetaan valvotusti asianmukaisissa tiloissa. Olen ymmärtänyt, että joissain kaupungeissa on pistoksia annettu asiakkaalle jopa kotiin mukaan. Tällöin väärinkäytön mahdollisuus on suuri. Asiakas käyttää osan ja loppu pistoksesta menee eteenpäin katukauppaan.

En ole vakuuttunut, että Espoon A-klinikkasäätiön hoitopolku toimisi kovinkaan tuloksellisesti opioidikorvaushoidossa. Onko Espoon kaupungilla palvelun ostajana muuta seurantaa, kuin tilastoja montako asiakasta käy Leppävaarassa vuodessa ja maksaa laskut? Pitää olla resursseja kaikkien asiakkaiden kohdalla selvittää yksilölliset tarpeet, ja ne tulee huomioida aikuisten oikeasti hoidon suunnittelussa.

Jos ei mennä pintaa syvemmälle korvaushoidoissa, niin on hyvin todennäköistä, että iso osa asiakkaista roikkuu tyytyväisenä vuosikausia korvaushoidon piirissä. Se on kallista ja inhimillisesti katsoen murheellista. Tätä voisi hyvin verrata alkoholiriippuvaiseen, joka kävisi hakemassa korvaushoitoa niin, että kävisi valvotusti juomassa pullon olutta, että päivä käynnistyisi mukavasti.

Hannu Hätönen
Espoon päihdeasiainvaltuuskunnan jäsen
varavaltuutettu KD
[email protected]