Maallistuminen johtaa suhteelliseen moraaliin

27.10.2020 klo 21:24 Uutiset

Raahessakin ilmenneeseen nuorisoväkivaltaan on todennäköisesti useampiakin syitä, mutta yksi perustavanlaatuinen syy, joka yleisellä tasolla johtaa häiriökäyttäytymisen kasvuun yhteiskunnassa on sen jäsenten maailmankatsomuksen maallistumisessa. Muutama sukupolvi sitten useimmilla oli Suomessakin kristillinen maailmankatsomus. Ihmiset tiesivät, että varastaminen on ennen kaikkea väärin siksi, että se on väärin Jumalan silmissä. Pyöriä ei tarvinnut lukita. Nyt ne viedään, vaikka ne olisivat lukossakin. Nekin jotka, eivät olleet tunnustavia kristittyjä kunnioittivat kristillisiä arvoja. Nämä arvot ja niiden perusta Raamattu olivat ihmisille tuttuja, koska kansakoulu panosti niiden opettamiseen. Perustettiinhan kansakoulu alunperin sitä varten, että kristinoppia kyettiin opettamaan mahdollisimman monille lapsille.

Yhteiskunnan maallistuminen on tapahtunut nopeasti noin 3-4 sukupolven aikana ja sen seurauksena kristillinen maailmankatsomus on korvautunut suurimmaksi osaksi maallisella humanismilla. Humanismi ei tunnusta yliluonnollisen Luojan olemassaoloa. Maallinen humanismi pitää ihmisyyttä kaiken mittana ja haluaa suunnitella yhteiskunnan tämä haavekuvan mukaiseksi. Humanismin seurauksena kouluissa ei enää opeteta kristinoppia, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi vaan näkemystä, jossa ihmiset ovat sattumanvaraisten prosessien synnyttämiä kemiallisia onnettomuuksia.

Tästä seuraa loogisesti, että maallistuminen johtaa kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuna lisääntyvään häiriökäyttäytymiseen. Johtopäätös (3) seuraa loogisesti premisseistä (1) ja (2).

  1. Ihmisillä on taipumus toimia uskonsa (maailmankatsomuksensa) mukaan.
  2. Objektiivisen moraalin olemassaolo vaatii yliluonnollisen Luojan, jolla on voima ja valta antaa luoduilleen olennoille laki, jonka rikkomuksista jokainen joutuu vastaamaan Hänelle.
  3. Siksi, mitä enemmän yhteiskunnan jäsenten maailmankatsomus maallistuu, niin sitä enemmän moraalistakin tulee suhteellista, subjektiivista ja mielivaltaista – kukin tekee sitä mikä on oikein hänen omissa silmissään.

Argumentin tarkempi selitys.

1: Jokaisella ihmisellä on uskonvarainen maailmankatsomus, joka ohjaa sitä, miten yksittäiset tosiasiat tulkitaan. Maailmankatsomus ohjaa ratkaisevasti sitä, miten ihminen tulkitsee tämänhetkistä yhteiskunnallista todellisuutta ja sitä miten erilaiset ongelmat tulisi ratkaista. Esimerkiksi humanistinen ja kristillinen maailmankatsomus tulkitsevat aborttia eritavoin. Humanismin mukaan äitinsä kohdussa kasvava sikiö ei ole vielä ihminen ja siksi hänelle ei lueta ihmisarvoa- ja ihmisoikeuksia. Tästä seuraa, että äideillä on oikeus aborteilla tuhota alkanut elämä. Vastaavasti kristillinen maailmankatsomus näkee ihmiselämän alkavan hedelmöityksessä ja sen vuoksi syntymättömän elämän tuhoaminen abortoimalla on väärin.

Todellinen vääntö käydään maailmankatsomuksien tasolla.

2: Moraali voi olla objektiivinen, vain jos se perustuu absoluuttiseen oikeaan ja väärään, joka koskee jokaista ihmistä riippumatta ihmisen subjektiivisista mielipiteistä, tai ajasta ja paikasta. Raamattu antaa perusteet objektiiviselle moraalille. Raamattu kertoo, että Jumala on kaiken Luoja, kaikki kuuluu Hänelle. Hänellä on valta tehdä säännöt. Hän on antanut meille sanansa ohjeeksi ja laiksi, minkä mukaan meidän tulisi elää. Hän on myös virittänyt meihin synnynnäisen moraalitietoisuuden, joka vastaa Hänen antamaa objektiivista ilmoitusta. Meidät tuomitaan tämän Jumalan säätämän moraalikoodin perusteella, ei naapuriemme tunteiden. Kukaan ei myöskään pääse livistämään pakoon Jumalan oikeudenmukaiselta viimeiseltä tuomiolta. Raamatun kuvauksesta seuraa johdonmukaisesti jokaista ihmistä koskettava moraalinen velvollisuus.

3: Raamatun ilmoituksen lisäksi moraalille ei ole mitään todellista perustaa. Esimerkiksi Cornellin yliopiston evoluutiobiologi professori William Provine on todennut:

”Moraalilla ei ole perimmäistä perustetta, elämän lopullista merkitystä ei ole, eikä ihmisillä ole myöskään vapaata tahtoa.” (1)

Provine on johdonmukainen humanistiselle maailmankatsomukselleen. Jos ihmiset ovat vain luonnon sattumalta rakentamia biologisia koneita, niin voiko todellista vapaata tahtoa olla? Jos päätöksemme olisivat yksinkertaisesti seurausta sähkökemiallisten reaktioiden vaikutuksesta aivoissa – mitkä itsessään olisivat tulosta päämäärättömästä ja ohjaamattomasta luonnollisesta prosessista, niin miten tästä seuraisi moraalinen vastuu?

Jos ihmiset ovat vain kemiallisia virhekasoja (DNA:han pitkässä ajassa kertyneitä mutaatioita), jotka ovat saaneet valintaedun, niin kuin koulujärjestelmän oppikirjat opettavat, niin mielestäni ei voi olla oikeaa ja väärää objektiivisessa ja merkityksellisessä mielessä. Ajatuksemme olisivat vain seurausta kemian ja fysiikan laeista ja siten niiden ohjaamia. Esimerkiksi kun sekoitamme ruokasoodaa etikkaan, niin se kuohuu. Ei kai kukaan siitä ruokasoodalle pahastu ja toru ettei niin saa tehdä. Sehän on vain kemiallinen reaktio, siinä ei ole oikeaa ja väärää moraalisessa mielessä. Jos me olisimme vain monimutkaisten kemiallisten reaktioiden tulosta, niin miksi mikään toiminta olisi sen enempää oikein tai väärin, kuin ruokasoodan reaktio etikkaan?

Tästä seuraa, että humanismin viitekehyksessä väite; ”murha on väärin”, on johdonmukaisesti samaa tasoa kuin väite; ”sininen on lempivärini”. Jos jollain on erilainen mielipide, niin ei ole absoluuttista mittatikkua, josta katsoa kumpi on oikeassa. Sillä jos moraalin määrää ”oma mielemme” ja ”moraalille ei ole perimmäistä perustaa”, niin miksi murha olisi väärin? Käsitteet ”oikea ja väärä” olisivat silloin mielivaltaiset. Joku voi sanoa, että moraali määräytyy enemmistön päätöksellä, mutta silloin vain subjektiivinen mielipide laajennetaan koskemaan isompaa ryhmää. Kyseessä olisi edelleen päätös, joka riippuisi paikasta ja päättäjistä. Hitler sai myös enemmistön natsisaksasta kannalleen, muuttiko se hänen käytöksensä moraalisesti hyväksi?

Maailmankatsomus sisältää perususkomuksemme todellisuudesta ja alkuperästämme. Käsitys historiastamme ohjaa ratkaisevasti sitä, miten tulkitsemme yhteiskunnallista todellisuutta.

Vaikka humanismi ei tarjoa moraalille perusteita, ei se tarkoita, etteikö maalliset humanistit voisi elää moraalisesti. Lähes kaikki uskovat, että ihmisten pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla (älä varasta, vahingoita, valehtele, käytä hyväksi), että on olemassa moraalikoodi, jota kaikkien tulisi noudattaa. Humanistitkin pitävät usein kiinni moraalisäännöistä; tämä johtuu siitä, että Raamatun ilmoitus on totta. Raamatun mukaan kaikki ihmiset syvällä sydämessään tietävät Jumalan olevan olemassa, mutta kaikki eivät halua Häntä kunnioittaa ja kiittää, vaan useat ovat paaduttaneet mielensä (Room.1:18-21). Tästä seuraa, että jumalattomatkin käyttäytyvät ikään kuin Jumala olisi olemassa, kun pitävät kiinni universaalista moraalikoodista. Toki tämä moraalikoodi muuttuu silloin koko ajan enenevässä määrin kohti moraalittomuutta, kun yhä suurempi määrä ihmisiä paaduttaa mielensä. Pointti on siinä, ettei maalliseen humanismiin perustuva maailmankatsomus voi perustellusti oikeuttaa tällaista universaalia moraalikoodia, kun taas kristillinen maailmankatsomus voi.

Lopuksi.

Maallistumisen seurauksena moraali menettää objektiivisen merkityksensä. Miksi tällöin olisi väärin hankkia etua itselle toisten kustannuksella? Miksi olisi väärin kostaa? Tai käyttää väkivaltaa? Jos ihmiset ovat vain sattumalta kehittyneitä eläimiä, niin miksi eläimellinen käyttäytyminen olisi väärin? Jos nuoret eivät saa tällaisiin kysymyksiin perusteltuja vastauksia, niin ei ole ihme, jos isossa kuvassa nuorten häiriökäyttäytyminen ja väkivaltaisuus lisääntyy, se on jopa odotettavaa. Mielestäni ongelman juurisyy on maailmankatsomuksellisessa perustassa, siksi yhteiskunnallisessa keskustelussa tulisi ottaa enemmän huomioon tällaiset maailmankatsomukselliset vaikutukset ja tekijät.

Kirjoittaja Toni Torppa KD -Raahe.

Lähde: (1) Darwinism: Science or Naturalistic Philosophy? Origins Research 16(1), 1994.