Kristinusko ja talouselämä

17.11.2020 klo 16:34 Uutiset

Sosialismi pyrkii edistämään yhtäläisiä olosuhteita, kun taas vapaa yrittäjyys edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Tässä artikkelissa on tarkoitus tarkastella sitä millaiseen talouselämään Raamattu kehottaa. Katson aihetta ”isossa kuvassa”. Artikkeli on tämänhetkinen ymmärrykseni aiheesta ja edustaa henkilökohtaista näkemystä. Monilla KD:ssa voi olla erilainen näkemys ja se on ok.

Sosialismi ja kapitalismi

Aluksi on hyvä katsoa kahta talouselämän ääripäätä. Talouselämän kaksi ääripäätä ovat sosialismi ja vapaa markkinatalous (kapitalismi).

Sosialismi on aatesuunta, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen (1). Sosialismi pyrkii yhteiskuntajärjestykseen, jonka jäsenet ovat taloudellisesti tasa-arvoiset ja jota johdetaan vahvasti valtion taholta. Lyhyesti sanottuna sosialismi pyrkii yhteiskuntaan, jossa ihmiset kävisivät valtiolla töissä. Taloudelliseen tasa-arvoisuuteen pyritään sosialismissa progressiivisen verotuksen avulla. Progressiivinen vero on vero, jossa veroprosentti nousee veron perusteena olevan rahasumman kasvaessa (2). Sosialismin isä ateisti Karl Marx esitti teoksessa Kommunistinen manifesti korkeaa progressiivista verotusta ja näin progressiivinen verotus voidaankin nähdä marxilaisuuden hedelmänä. Sosialismissa tulosi perustuvat tarpeisiisi, ei niinkään siihen kuinka kovasti työskentelet.

Vapaa yrittäjyys (kapitalismi) on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat enimmiltä osin yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa (3). Vapaa yrittäjyys pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia. Markkinatalouden teoriassa ihmiset saavat työskennellä niin kovasti kuin haluavat ja saavat pitää työstä ansaitsemansa rahat. Toisaalta jos kieltäydyt tekemästä töitä, et saa tuloja. Tulosi perustuvat työhösi, ei tarpeisiisi. Monien ihmisten näkemys menee jonnekin näiden ääripäiden väliin.

Raamattu ja talouselämä

Raamattu opettaa, että Jumala on luonut kaiken ja Hän omistaa kaiken (Ps.24:1). Tästä seuraa, että kaikki mitä me omistamme, on Jumalan armoa ihmisiä kohtaan (Apt.14:17). Jumala kehottaa työntekoon ja nauttimaan sen hedelmästä.

Raamattu opettaa:

  • ”joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää” (2.Kor.9:6).
  • ”Työmies on palkkansa ansainnut” (1.Kor.5:18).
  • ”Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Päivämiehesi palkka älköön olko hallussasi huomiseen asti” (3.Moos.19:13).
  • ”Peltomiehen, joka pellon rakentaa, pitää ensin hedelmästä nautitseman.” (2.Tim.2:6)
  •  ”Älä varasta” (2.Moos.20:15).

Nämä ohjeet sopivat hyvin vapaaseen yrittäjyyteen. Sen sijaan Raamatu varoittaa sellaisesta, jossa ”yhteiseen kukkaroon” kerätään varastamalla saalista: ”me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla. Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa” (San.1:13-15).

Jotkut sanovat, että Apostolienteot opettavat seurakuntaa toimimaan sosialismin mukaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Alkuseurakunta toi rahat yhteen vapaasta tahdostaan ja antoi sieltä tarvitseville. Siinä ei ollut pakkoa, eikä valtiota varastamassa toisten omaa eriarvoisella verotuksella.

Sosialismin kulmakivi progressiivinen verotus, jonka kautta varallisuutta pyritään tasaamaan, on Jumalalle kauhistus. Raamattu sanoo, että ”kahtalainen mitta on Herralle kauhistus” (San.20:10) ja ettei tule ”katsoa henkilöön” (Jaak.2:1-4). Jos valtio katsoo henkilöön ja mittaa toiselta eri mitalla kuin toiselta, niin se on Herralle kauhistus.

Mieti seuraavaa. Henkilö on huolestunut köyhistä ja siksi murtautuu varakkaan naapurin taloon ja varastaa puolet hänen omaisuudestaan ja antaa ne köyhille. Tekeekö hän moraalisesti oikein? Silti monet äänestävät sellaisen puolesta, jossa eriarvoisella verotuksella otetaan väkisten varakkaalta (eri mitalla) ja jaetaan ne köyhemmille. Muuttuuko varkaus moraalisesti hyväksi, kun sen tekee valtio?

Dosentti Juha Ahvio kirjoittaa osuvasti aiheesta:

”Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta varastaa toisen omaa. Tästä syystä ihmiset eivät myöskään voi siirtää valtiolle sellaista oikeutta eivätkä tehtävää, jota heillä itsellään ei ole. Juuri tässä on sosialistisen hyvinvointivaltion ongelma. Hyvinvointivaltion poliittisin päätöksin toteuttamat korkea progressiivinen verotus ja kansalaisten varallisuutta tasaavat tulonsiirrot käytännössä takavarikoivat ja ”lain nojalla” varastavat toisten ihmisten yksityistä omaisuutta mielivaltaisen haaveellisin perustein sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät valtion tehtäviin kuulu. Tällainen tuhoaa paitsi kansantalouden myös julkisen moraalin eli vapauden, vastuun, kannustavan työnteon sekä vapaaehtoisen auttamishalun. Sosialistinen hyvinvointivaltio on yhteiskuntakokeilu, joka luo jatkuvaa pahoinvointia. Ihmiset ajautuvat väistämättä sekä aineellisesti että henkisesti totalitaarisesta valtiosta riippuviksi. Valtiosta tulee, täysin ensimmäisen käskyn vastaisesti, epäjumala, jolta odotetaan kaikkea aineellista ja terapeuttista hyvää kehdosta hautaan.”(4)

Syntiinlankeemus

Yksi tärkeä näkökulma talouselämän kannalta on syntiinlankeemus. Syntiinlankeemuksesta seurasi, että meidän tulee ”vaivaa nähden elättämän itsemme ja otsa hiessä leipämme syömään” (1.Moos.3:17-19). Tämä tarkoittaa, että joudumme lähtökohtaisesti näkemään vaivaa leipämme eteen työnteon kautta. Raamattu myös sanoo, ”kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä” (2.Tess.3:10). Toisin sanoen nälkä on yksi Jumalan asettama kannustin työntekoon.

Mutta miksi nähdä vaivaa, jos saa syödä ilman sitäkin? Miksi kärsiä työstä vaivaa, jos voi valtion tukemana saada rahat ruokaan toisten tekemänä? Miksi tehdä kovasti töitä, jos sinulta otetaan sitä suuremmalla prosentilla, mitä enemmän tienaat? Sosialismi poistaa Raamatulliset myönteiset kannustimet (nälkä, varallisuuden kasvu) työntekoon, koska sosialismi pyrkii väkisin tasaamaan taloudellista eriarvoisuutta.

Jos leipä tulee ilman vaivaa ja kovasta ponnistelusta sakotetaan (suuremmalla verolla), niin tämä ei kannusta työntekoon, päinvastoin. Työ on kuitenkin se mikä tuottaa yhteiskunnan varallisuuden. Joten matematiikan mukaan sosialismin ainoa mahdollinen tulos on köyhä yhteiskunta.

Johtopäätökseni

Sosialismi on epäkristillinen aate, kun taas vapaa yrittäjyys sopii mielestäni kristilliseen maailmankatsomukseen. Vapaa yrittäjyys suosii työntekoa jossa lähtökohtaisesti jokaisella on mahdollisuus vaurauteen. Vapaa yrittäjyys ilman sosialistista veropolitiikkaa luo mielestäni pohjan todelliselle hyvinvointiyhteiskunnalle, jossa niiden avustaminen, jotka eivät voi töitä tehdä olisi kolmannen sektorin asia (vapaaehtoiset yksilöt, yritykset ja hyväntekeväisyysjärjestöt). Luulisin, että vapaan yrittäjyyden yhteiskunnassa kolmas sektori on myös paljon vauraampi kuin sosialistisessa yhteiskunnassa ja avustettavien määrä huomattavasti pienempi.

Suomen progressiivinen verotus tulisi korvata tasaverolla. Tasaverolla enemmän tienaava maksaa veroja enemmän kuin vähemmän tienaava, mutta prosenttiosuus on sama ja siten oikeudenmukainen. Tasaveron tulisi olla mielestäni alle 10%, sillä kymmenykset kuuluu Jumalalle (vaikka se ei ole pakollista uuden liiton aikana). Uskon, että Jumala siunaisi sellaista valtiota, joka kunnioituksesta Jumalaa kohtaan ottaisi vähemmän kuin Jumala oli säätänyt vanhan liiton aikana. En myöskään usko, että Jumala siunaa sellaista valtiota, joka käyttää kahtalaista mittaa, sekä rahoittaa kaikkien rahoilla täysin epäkristillisiä asioita esim abortteja jne..

Uskon, että 9% tasavero nostaisi huimasti ajansaatossa työllisyyttä ja se turvaisi yritysten pysymisen Suomessa, sekä uusien tänne saapumisen. Jumala on valtuuttanut valtion hoitamaan poliisivoimia ja oikeusjärjestelmää kansalaistensa suojelukseksi (Room.13:1-7). Mielestäni valtion tulisi luopua kaiken sellaisen tuottamisesta, johon Jumala ei ole sitä valtuuttanut. Kulttuuripalvelut, koulutusjärjestelmä, sairaanhoito jne.. tulisi yksityistää. Niihin kansalla olisi taas paljon paremmin varaa, kun suurempi osa kansasta kävisi töissä ja heille jäisi siitä paljon suurempi osuus käteen. Todellinen demokratia myös vaatii mielestäni sen, että kansalaiset saavat itse päättää mitä asioita rahoittavat, sen ei tulisi olla valtion päätös.

Raamatun mukainen malli talouselämästä toimisi tietysti vain siitä näkökulmasta käsin, että yhteiskunnassa uskottaisiin Raamatun sanan opetukseen talouden hoidossa. Uskon kuitenkin, että Jumala myös siunaisi yhteiskuntaa, jos sen jäsenet edes vähimmässä määrin ojentautuisivat Jumalan sanan opetuksen mukaan koskien yhteiskunnan talouselämää, vaikka he eivät edes uskoisi Raamatun olevan Jumalan sanaa. Tässä oli isossa kuvassa mielestäni Raamatun tarjoamia suuntaviivoja talouselämään.

Lähteet

(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialismi

(2) https://fi.wikipedia.org/wiki/Progressiivinen_vero

(3) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi

(4) https://www.patmos.fi/kuvajasana/tuotteet/kristittyna-suomessa/ (s 106-107)

Kirjoittaja Toni Torppa KD -Raahe