Puolueet etsivät innokkaasti sopivia ehdokkaita ensi kevään kuntavaalien listoille. Lestadiolaiset ovat osallistuneet yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa reilusti yli sadan vuoden ajan.

Viime vuosien tunnetuin lestadiolainen politiikassa toiminut henkilö on Rauhan Sana -liikkeeseen kuulunut Juha Sipilä (kesk.), jonka pääministeriura kesti neljä vuotta. Lestadiolainen oli myös maaherra Martti Miettunen (kesk.), Urho Kekkosen runnoman hätätilahallituksen pääministeri.

Tapani Tölli (kesk.) kutsuttiin hallinto- ja kuntaministeriksi Mari Kiviniemen (kesk.) hallitukseen Tyrnävän kunnanjohtajan tehtävistä. Hän on myös pidetty saarnamies lestadiolaisten suviseuroissa.

Juhani Alaranta (kesk.), merijärveläinen pappi, toimi kansanedustajana 16 vuoden ajan. Hänet valttiin vasta 24-vuotiaana kotikuntansa kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.

Nykyisin paljon julkisuudessa esiintyvä rovaniemeläinen kansanedustaja Markus Lohi (kesk.), joka on myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kuuluu tunnettuun lestadiolaiseen sukuun. Hänen isoisänsä isä, Kalle Aukusti Lohi (ml.) istui eduskunnassa yli tuhat päivää vuosina 1909–1945 ja toimi myös sosiaaliministerinä.

SUOMEN eduskunnassa on sattunut erikoinen tapaus Kalle Lohen aikoina. Tuntematon mies tuli kesken hallituksen istunnon saliin ja valitteli omantuntonsa ahdistusta. Tällöin lestadiolainen ministeri Kalle Lohi, joka oli myös arvostettu seurapuhuja, saarnasi kesken hallituksen istunnon synnit anteeksi kyseiselle miehelle. Tämän välikohtauksen jälkeen silloinen pääministeri Kyösti Kallio totesi: ”Olemme saaneet olla todistamassa oikeaa sielunhoitoa.”

Eduskunnassa on ehtinyt olla kaikkiaan noin 60 lestadiolaista kansanedustajaa.
Presidentti Urho Kekkosella oli kaikkein läheisimmät suhteet eri uskonnollisista yhteisöistä nimenomaan vanhoillislestadiolaisiin. Se johtui siitä, että hänen isänsä kuului kyseiseen liikkeeseen. Kerrotaan, että vanhoillislestadiolaiset ystävät olivat jossakin vaiheessa huolestuneita Kekkosen sieluntilasta ja kerran kävi hänen luonaan seitsemän lestadiolaisen saarnamiehen lähetystö. Keskustelutilaisuus oli presidentin mukaan ollut ”hyvin miellyttävä ja hyvä”.

Lestadiolaisten vastuullisuutta yhteiskunnallisista päätöksistä ilmentää hyvin seikka, että tähän mennessä eduskunnassa on ehtinyt olla kaikkiaan noin 60 lestadiolaista kansanedustajaa.

HELLUNTAILIIKKEEN parissa politiikkaan suhtauduttiin varauksellisesti vielä vuoteen 1972 saakka. Tällöin Jyväskylässä tehtiin ”lähes yksimielinen päätös”, etteivät seurakunnat puutu politiikkaan eivätkä sananjulistajat lähde mukaan julkisesti poliittiseen toimintaan.

Liikkeen varauksellista asennetta perusteltiin sotien jälkeen vielä kauan sillä, että kansalaissota oli jakanut väestöä ja sen kipeiden kokemusten pelättiin voivan haitata seurakuntien yhtenäisyyttä, mikäli ”politiikan sallittaisiin päästä sisälle seurakuntaan”.

Ajat ovat kuitenkin jo muuttuneet. Tunnettuja helluntailaisia kansanedustajia ovat olleet lääkäri Ulla Järvilehto (kd.), kehitysyhteistyöministerinäkin ollut Toimi Kankaanniemi (ps.), nuorisojärjestöjohtaja Mika Niikko (ps.) ja kauppatieteiden maisteri Sari Essayah (kd.). Helluntailaisia istuu nykyisin kymmenittäin kunnanvaltuustoissa.

Toisin kuin lestadiolaisen liikkeen keskuudessa, seurakunnan pastoreiden ei suositella helluntailiikkeessä osallistuvan aktiivisesti poliittiseen toimintaan kunnallisella tai valtakunnallisella tasolla.

Juttu julkaistu Savon Sanomissa 24.11.2020

Kirjoittaja Juhani Happonen on eläkkeellä oleva toimittaja ja opettaja Kuopiosta.

Kuvat: Eduskunta, Shutterstock lisenssikuva 1358633573
Juha Sipilä, Shutterstock  lisenssikuva 1411630823
Muut kuvat: KD