”Mutta sitten se, että mikä on lapsen etu? Mitä on koulutuksen etu? Mitä on vanhempien etu? Mitä on tuota noin niin valtuustoryhmien näkemä etu ja niin poispäin.

Niin, ne on hyvin henkilökohtaisia asioita. Jos kysyt reposaarelaiselta oppilaalta, että mikä on sun etus, niin se on se, että mä saan olla täällä. Voidaan sanoa, että on niin pieni, ettei se osaa ajatella.

Sit voidaan kysyä vanhemmilta, että mites sä suhtautuisit, et haluisiks sää et lapset lähtee täältä pois. No ei halua. Onko se heidän arvioimansa lasten etu oikea, vai onko ne sen verran vaan  tietämättömiä, et he ei tajua pedagogiikasta niin paljoo.

Sit voidaan mennä valtuustotasolle. Kun meillä enemmistö on toiseksi päättänyt muun muassa Reposaaren saaristokoulun pitää niillä rahoilla, mitä siihen saaristoon saadaan, niin se pystytään hyvinkin pitämään, ja jopa kolmiopettajaisena.

Niin tota siinäkin tilanteessa voi sitte taas kysyä, että onko ne toisten ryhmien valtuutetut sit vaan niin tietämättömiä tai jotenkin alikehittyneitä, ettei ne tajua, mikä on lapsen etu.

Mut kuka sen sitten pystyy määrittämään, mitä se etu on?

Me elämme demokratiassa ja mun mielestäni, kun enemmistö päättää jotain, niin sen mukaan täytyy mennä.

Ja ei ole kauhean kiva, jos enemmistö on jo päättänyt, että sitä jatkuvasti yritetään vaikkapa kolmeen kertaan samana vuonna muuttaa. Näin vaan on.”