– Teknisenä isännöitsijänä ja isänä olen kohdannut monia sisäilmasta sairastuneita. Olen pyrkinyt elämään heidän rinnallaan. Kiinteistöjen kunnossapito ja  sisäilmasta sairastuneen aseman parantaminen on lähellä sydäntäni, sanoo Raimo Rissanen. Hän on tehnyt pitkän työuran teknisenä isännöitsijänä ja on kevään kuntavaaleissa Lohjalla KD:n listalla sitoutumattomana ehdokkaana.

Lue Raimo Rissasen Länsi-Uusimaa -lehdessä julkaistu mielipide aiheeseen liittyen:

Sisäilmasta sairastuneiden palvelutarpeet

”Julkisten rakennusten sisäilmaongelmat aiheuttavat tutkimusten mukaan monelle ongelmia. Moninainen oirekirjo ja syy-seuraussuhteiden vaikea todentaminen voivat johtaa tilanteeseen, että oireileva ei kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua”. Näin kirjoittaa Diakonia-ammattikorkeakoulun terveysalan lehtori Mari Pulkkinen tuoreessa tutkimusartikkelissaan ’Sisäilmasta sairastuneiden palvelutarpeet’. (https://dialogi.diak.fi/2021/02/03/sisailmasta-sairastuneiden-palvelutarpeet/)

Moni lohjalainenkin lapsi, nuori ja aikuinen on joutunut tekemisiin niiden rakkaiden läheistensä kanssa, jotka ovat sairastuneet kiinteistön sisäilmasta. Monet meistä ovat olleet kerta toisensa jälkeen hämmentyneitä tilanteesta ja siitä, miten siihen suhtaudutaan.

Itse olen joutunut kohtaamaan tämän tilanteen toimiessani teknisenä isännöitsijänä sekä isänä. Kun ihmisen elämää kosketetaan tarpeeksi läheltä, ei kukaan meistä voi olla hiljaa – eikä tarvitsekaan. Ne, joilla on riittävästi toimintakykyä jäljellä, saattavat pystyä löytämään mitä kekseliäimpiä ratkaisuja tilanteensa korjaamiseksi. Ne, jotka ovat tulleet liian heikoiksi ja sairaiksi, tuskin pystyvät inahtamaan punkkansa pohjalta.

On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella olisi edes joku tukemassa oman sairautensa kanssa kamppailevaa ihmistä. Eräs heistä oli saanut tuttavan kautta tilapäisen ja siistin asunnon, joka sijaitsi meikäläisittäin korvessa, n.30 km:n päässä kodistani. Lähellä asuva perhe oli lupautunut tuomaan kaupasta tarpeellisia elintarpeita. Jonkun ajan kuluttua tämä perhe joutui kuitenkin muuttamaan pois omasta kodistaan kosteusvaurioiden tähden. Kuka nyt toisi niitä ruokakasseja? Mutkien kautta sain tiedon tilanteesta ja pari kassia heitin autolla sinne korpeen. Entäs jatko – siinäpä kysymys.

Kummassakin tapauksessa altistuminen oli kestänyt aivan liian kauan, joten ihmisten sairastuminen oli edennyt liian pitkälle.

On helppo kysyä, miksi he eivät aiemmin toimineet oman terveytensä hyväksi. Omahan on syynsä. Varmaan monelle on selkeä tosiasia, että vaikeasti sisäilmasta sairastuneen ei ole helppo löytää sellaista asuntoa, jossa pystyisi asumaan. Joten silloin voi jäädä asunnottomuuskierteeseen ja löytää itsensä tuttavien nurkista.

Meillä Lohjalla on kunnioitettavan paljon satsattu lukuisten kiinteistöjen sisäilman parantamiseen. Olemme jokainen lukeneet niistä miljoonista euroista, joilla tilannetta on pyritty kohentamaan. Siitä kiitos kaupungin päättäjille. Vieläkin miljoonat eurot odottavat uusia kohteita. Yksi niistä on Järnefeltin koulu. Itsekin kohteen kuntoselvityksissä mukana olleena tiedän, että pikaiselle korjaus- ja uudisrakentamiselle on selkeä tarve. Ymmärtääkseni tästä on laaja yhteisymmärrys koulun käyttäjien ja päättäjien keskuudessa.

Kokemuksesta ja tutkimuksista tiedämme, että meillä ihmisillä on erilainen tausta eri altistumisille ja niiden sietämiselle. Yksi saa pieniä oireita tai ei ollenkaan, toinen selkeästi vakavampia. Sairastuneiden on saatava apua riittävän ajoissa.

Mielestäni olisi perusteltua harkita, olisiko nyt oikea aika laajentaa etäopetusta sairastuneiden osalta. Samalla tuo koronaviruskin pysyisi paremmin loitolla.

Tässä tilanteessa sopii hyvin tarkastella yllä mainittua artikkelia, josta ilmenee selkeästi, että maamme terveydenhuollosta vastaavilla on vielä paljon tehtävää. Pian olisi syytä koittaa ajan, jolloin sisäilmasta sairastuneet tunnustetaan sairaiksi ja heille annetaan tasavertainen hoito kuten muillekin. Hoitamattomuuden perusteeksi ei tule hyväksyä sitä, ettei lopullista syytä sairastumiseen tiedetä tai että sen epäillään olevan vain toiminnallinen häiriö. Onhan monia muitakin sairauksia, joiden alkuperä on epäselvä.

Loppuyhteenvedossaan Mari Pulkkinen jatkaa: ”Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistä, jotka eivät siihen itse pysty. Sisäilmasta oireilevien tai sairastuneiden potilaiden kokemuksia terveydenhuollosta saadusta avusta tulisi tutkia. Tutkimuksen kohteena tulisi olla myös tämän hetken hoitolinjojen vaikuttavuus. Tulisiko toiminnallisten häiriöiden poliklinikoiden sijaan kehittää ympäristösairauksien poliklinikoita?”

Toivon oikeita ratkaisuja Järnefeltin koulun kunnostamiseksi ja henkilöstön sekä oppilaiden tervehtymiseksi. Vuodet 2021 ja 2022 näyttäisivät tuovan uutta toivoa pitkän odottamisen jälkeen.

Raimo Rissanen, Tekninen isännöitsijä, Lohja