Kokoomuksen kuntavaaliehdokas, filosofian tohtori Juho Oikarinen kirjoitti (SS 26.5) ansiokkaasti otsikolla ”Politiikassa tarvitaan matemaattista ajattelua”, mistä olen täysin samaa mieltä.

Haluaisin kuitenkin täydentää puheenvuoroa yhdellä näkökulmalla. Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri pääaineenani kansantaloustiede. Kansantaloustiede on, kun siinä pidemmälle yliopistossa edetään, suurelta osin soveltavaa matematiikkaa. Sovelluskohteena ovat valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääsääntöisesti juuri yhteiskunnalliset ilmiöt.

Me kansantaloustieteilijät olemme erikoisosaajia matematiikan soveltamisessa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja myös politiikkaan. Mielestäni hyvä niin. Meitä tarvitaan.

NÄEN KUITENKIN, että matematiikkaa voidaan käyttää ja käytetäänkin politiikassa sekä väärin että myös liikaa. Tein taannoin töitä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kuntayksikössä, ja siellä tehtäviini kuului perehtyä kunnissa tehtyihin kouluverkkoselvityksiin.

Useammin kuin ei, selvityksiä käytettiin perusteena koulujen lakkauttamiselle. Keskeisimpänä mittarina suurimmassa osassa käytettiin vaikutuksia kunnan talouteen. Mikäli säästöjä kunnan talouteen nähtiin koulujen lakkautuksella saatavan, niin selvitys usein lähes automaattisesti päätyi suosittelemaan lakkautusta.

ONGELMANA laskelmissa päätöksenteon perustana oli mielestäni se, mitä niistä jätettiin pois. Esimerkki: Kyläkoulun lakkauttamisen seurauksena siirryttiin koulukuljetuksiin. Kun näistä aiheutuneelle lisäajalle laskettiin arvo, niin kunnan säästöt olivat niihin verrattuna joissain tapauksissa mitättömiä.

Tai jos koulujen lakkauttamisesta alueen asukkaille aiheutuva kiinteistöjen arvon alennus huomioitiin, niin se saattoi olla huomattavan suuri kunnan saamiin säästöihin nähden.

Säästöjä kunnan talouteen saatiin aikaan, mutta ne saatiin aikaan siirtämällä rahaa tietyn alueen asukkailta kunnan kassaan.

Näissä tapauksissa tuntui, että matematiikkaa käytettiin politiikassa harhaanjohtavasti. Säästöjä kunnan talouteen saatiin aikaan, mutta ne saatiin aikaan siirtämällä rahaa tietyn alueen asukkailta kunnan kassaan.

Tuollainen on arvovalinta. Ja usein erittäin huono sellainen.

TOISIA ARVOJA on helpompi laittaa matemaattiseen muotoon kuin toisia. Esimerkiksi sitä, että maaseutu säilyisi asuttuna, tai kulttuurisia, henkisiä tai hengellisiä arvoja, on hyvin vaikea mitata ja ottaa huomioon matemaattisissa kalkyyleissa. Silti ne ovat kuitenkin niitä kaikkein tärkeimpiä asioita.

Siksi mielestäni kuntapoliitikon on osattava paitsi laskea myös oltava valmis seisomaan niiden arvojen takana, joita hänen äänestäjänsä ja laajemmin kuntalaiset edustavat.

Tämä ei aina ole helppoa, koska se saattaa vaatia rohkeutta poiketa totunnaisesta, uhmata konsultteja ja viisautta ottaa huomioon sekin, mitä on mahdotonta laskea.

Jaakko Ojala, valtiotieteiden maisteri ja kuntavaaliehdokas (kd.) Kuopiosta.
Kirjoitus julkaistu Savon Sanomien Lukijan Sanomien mielipiteen pääkirjoituksena 28.5.2020

Kuvat: Shutterstock lisenssikuva/ statistiikka 716630299
Shutterstock lisenssikuva/ lapsia odottamassa bussia 343862987