VASTUU = olen vastuussa äänestäjilleni, tahdon toimia rehellisesti ja tunnollisesti siinä tehtävässä mihin minut asetetaan

USKO = tahdon toimia kristittynä sen kaupungin parhaaksi, johon Jumala on minut siirtänyt, olen tilivelvollinen ei vain ihmisten edessä, vaan ennen kaikkea Pyhän Jumalan edessä

ROHKEUS = seison rohkeasti niiden päätösten takana, jotka teen ja jotka koen oikeaksi

Miten tähän on tultu?

Niinpä niin. Olen juuriltani ”pohojalaanen”, niin äitini kuin isänikin puolelta. Olen syntynyt Peräseinäjoella, joka kuuluu nykyisin Seinäjoen kaupunkiin. Ensimmäinen kouluni oli Korteskylän kansakoulu, sitten Luomankylän koulu, jonne vei taksi. Seuraava koulu oli keskikoulu ja se sijaitsi kirkonkylällä 10 km päässä kotoa. Sinne pääsi Salmelan linja-autossa maksusta tai polkupyörällä, jolla kuljinkin aina hyvällä säällä syksyisin ja keväisin. Lähin lukio sijaitsi Seinäjoella, jossa asuin tätini luona viikot ja viikonloppuisin olin kotona. Ylioppilaaksi tulon jälkeen olin vuoden opiskelemassa Lapuan Emäntäkoulussa ja siellä minulle alkoi selvitä, että haen Emäntäkoulun valvomaan harjoitteluun. Harjoittelun jälkeen pyrin Kotitalousopettajaopistoon Jyväskylään.

Olen lapsesta saakka saanut käydä pyhäkoulua ja tyttökerhoa. Äiti opetti iltarukouksen. Seuroissa ja hengellisissä tilaisuuksissa käytiin kun kylällä niitä oli. Minä tykkäsin lukea hengellisiä kertomuksia lehdistä, joita hain naapurista.

Sain käydä rippikoulun leirillä ja se oli mukavaa aikaa. Riparin jälkeen jäin seurakunnan nuorten toimintaan. Muistan kiitollisena nuorisotyönohjaaja Irma Ojaluomaa. Hän sai paljon nuoria mukaan seurakunnan toimintaan, sillä hän osasi kohdata monensorttisia nuoria.

Lapsen usko oli koko ajan mukana ja lukioaikana aloin kaivata syvällisempää hengellistä elämää. Olin jonkinlaisessa kriisissä ja rukoilin että ”jos Jeesus sinä ole t olemassa, niin tule minunkin sydämeeni”. Vastaus tuli hyvin pian, kun nuortenillassa poimin pöydän alle pudonneen pienen lapun ,jossa luki: ”Katso minä seison ovella ja kolkutan…” Tiesin heti että nyt alkoi tapahtua.

Ei ole tarvinnut katua, että sain tietoisesti lähteä seuraamaan Jeesusta, ymmärtää miten suuresti minua on rakastettu, kun Jumala antoi ainoan Poikansa minunkin syntien tähden.

Yhteisten asioiden hoitaminen on kiinnostanut minua jo hyvin nuorena. Luin sanomalehtiä pääkirjoituksia myöten. 70-luvulla perustettiin uusia Suomen Kristillisen Liiton paikallisosastoja, niin myös Peräseinäjoelle vuonna 1973.

Kokkolassa oli puoluekokous v. 1977,  olin siellä talkoissa keittiöllä. Samaisessa puoluekokouksessa oli  Nilsiän paikallisosaston edustajana Pentti Iskanius, ja hän rohkeana mieheni tuli juttelemaan. Tätä oli  edeltänyt syksyllä Seinäjoella pidetyt, Kansanlähetyksen  ns. Karismaattiset päivät, jossa meidän katseet kohtasi ja jotakin ”liikahti” molempien sydämessä.

Meillä on viisi lasta ja 10 lastenlasta, asumme Nilsiässä. Vuoden 1988 kuntavaaleissa tulin valituksi Nilsiän kunnanvaltuustoon, johon minut valittiin yhteensä kuudeksi vaalikaudeksi. Olen saanut olla kaupunginhallituksessa ja monissa lautakunnissa. Monia vaaleja olen ollut järjestämässä ja ehdokkaana. Minut on valittu monta kertaa ja monta kertaa olen myös ”jäänyt rannalle”.

Mitä olen saanut aikaan?  Yksi aloitteeni koski turvarannekeiden hankkimista, josta paikallislehti kirjoitti usein. Toinen oli hissin saaminen virastotalolle. Se eteni hitaammin ja asian eteen tekemäni työ hautautui toisten jalkoihin.

On yksi asia, jonka olisin toivonut tehtäväksi toisin. Se oli Pajulahden koulun purkaminen ja uuden koulun rakentaminen samalle kohdalle.  Ajattelen, että uuden koulun paikka olisi pitänyt valita nykyisestä paikasta Nilsiän suuntaan ja vanha koulu myydä esim. yrittäjälle. Tahkon korotus tuli ainakin kaksi kertaa voimakkaasti esille, toisella kerralla oltiin niin pitkällä että asiasta äänestettiin. Hyvä että ei edennyt, luonto ja ihmiset iloitsevat.

Kuva Uusi harrastus pitää mielen virkeänä