Populismin syvällinen olemus

Toimittaja Ville Hammarberg (SK15.6.) toteaa allekirjoittaneen harjoittaneen poliittisessa toiminnassaan armotonta populismia.

Pakko oli käydä Wikisanakirjasta katsomassa, mitä se populismi oikein on. Määritelmä sanalle populismi oli sanatarkasti:

”poliittinen toiminta, jonka tarkoituksena on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita”.

Jos tällä määritelmällä mennään, voin vain todeta toimittajan arvion tuon populismin määritelmän mukaan kohdallani oikeaksi.

Suorastaan ihmettelen, jos joku puolue toteaa, etteivät he halua edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita, vaan ajavat vain omia poliittisia doktriinejaan.

Jos tällaista olen havainnut, olen tietysti yrittänyt vaikuttaa yhteisiin päätöksiimme keskustelemalla, käyttämällä valtuustopuheenvuoroja ja myös näin yleisönosastossa. Pienen puolueen edustajana on aivan pakko käyttää kaikkia kanavia, jos haluaa asioihin vaikuttaa.

Kun puolueita on paljon, on väistämätöntä, että asiat joskus riitelevät. Se kuuluu aivan normaaliin demokratiaan. Omia arvojaan on jokaisen voitava puolustaa, ja toisten puolueiden vääriksi koettuja ratkaisuja saa ja tulee politiikassa arvostella. Kuitenkin henkilökohtaisuuksiin ei mielestäni pitäisi mennä, mikäli se vain suinkin on vältettävissä. Näin ollen sen ”armoton” sanan haluaisin toimittajan tekstissä vaihtaa vähän armollisempaan muotoon.

Ihan viimeksi on todettava, että aivan valtaosa uuden valtuustonkin puolueista on jo käydyissä keskusteluissa suhtautunut hyvinkin myötämielisesti kristillisdemokraattien neuvotteluhaluun teknisten vaaliliittojen muodostamisessa. Ei minua myöskään olisi silloisen kahden hengen valtuustoryhmämme voimin valittu tälle kaudelle valtuuston II varapuheenjohtajaksi, jos ei myötämielisiä kavereita olisi muistakin puolueista löytynyt.

Sopuisuutta uudelle valtuustokaudelle toivova ”armollinen populisti”

Simo Korpela  (kristillisdemokraatit)