Koronasodan muuttuvat strategiat

Kun koronaepidemia alkoi Suomessa, noin joka kolmas yli 80-vuotias sairastunut menehtyi tautiin ja 70-80 vuotiaistakin noin joka kymmenes.

Oli aivan selvää, että ikäihmisten karanteenit oli asetettava tuhoisaa tautia torjumaan, ja muitakin voimakkaita rajoituksia tuli kaikkialle. Suomen nopea ja tehokas reagointi on aiheuttanut sen, että vieläkään Suomessa ei ole koronan aiheuttamia kuolemantapauksia kuin noin tuhat, kun vaikka naapurimaassamme Ruotsissa niitä on jo liki 15000.

Lapsien ja nuorten luultiin aluksi olevan aika vastustuskykyisiä tartunnoille, ja onhan tauti näissä ikäryhmissä on vieläkin yleisimmin lievä. Se, mikä nyt minua huolestuttaa, on lasten erittäin suuri sairastuneiden määrä. Alle kymmenvuotiaita sairastuneita on jo yli kaksinkertainen määrä kaikkiin yli 70 – vuotiaisiin verrattuna, ja jokseenkin sama määrä, kuin mitä tartunnan saaneita on yhteensä kaikilla yli kuusikymmenvuotiailla. Kahden edeltävän viikon aikana lasten osuus sairastuneista on vain kasvanut, Alle kymmenvuotiaita lapsiamme on 14 vuorokaudessa sairastunut yli 1400, kun kaikkia yli 50 – vuotiaita suomalaisia alle 900.

Rokotekattavuuden lisääntyessä rajoituksista luovutaan ja tartuntaketjujen seuranta lakkaa. Tällöin erityisesti rokottamattomat lapset levittävät tartuntaa aikuisiin, joista kaksi kertaa rokotetut eivät välttämättä enää lievää tartuntaansa tunnista, mutta levittävät sitä edelleen erityisesti rokottamattomaan väestöön. Tätä painottivat myös koronan tilannekatsauksessaan STM:n strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki ja THL:n ylilääkäri Otto Helve (SK 3.9.)

Ikävin asia on se, että rokottamattomalle aikuiselle tauti on aivan yhtä ärhäkkä, tai ehkä delta-muunnos ärhäkkäämpikin, kuin pandemian alussa. Kun kansakunta lopulta huokaisee normaalitilaan päästyään, on jäljelle jäänyt yksi suojaamaton ryhmä, joka on aivan omillaan.

En pidä koronarokotteen ottamista kansallisvelvollisuutena, mutta omaa itseä kohtaan tulevana  velvollisuutena sitä kannattaa ajatella.

 

Simo Korpela