Ajankohtaisesti perusterveydenhuolto on suurissa vaikeuksissa. Perusterveydenhuollon vastuulle on siirretty paljon sellaisia asioita, jotka aiemmin hoituivat erikoissairaanhoidossa. Uusissa hoitosuosituksissa perusterveydenhuollon vastuuta painotetaan yhä enemmän. Nyt onkin hyvä hetki kiinnittää huomiota sen resurssointiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta käy ilmi, että Suomessa vuonna 2013 perusterveydenhuoltoon käytettiin rahaa 4.3 miljardia euroa. Erikoissairaanhoidossa vastaava summa oli 6.3 miljardia euroa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2019 perusterveydenhuoltoon käytettiin 3.4 miljardia euroa ja erikoissairaanhoitoon 8.0 miljardia euroa. Näin ollen kuuden vuoden aikana perusterveydenhuoltoon panostaminen laski 0.9 miljardia euroa mutta erikoissairaanhoitoon nousi 1.7 miljardia euroa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet ainakin vuonna 2000 alkaneen tilaston mukaan, mutta lisäystä on tullut kaikkiin muihin asioihin paitsi perusterveydenhuoltoon.

Joistakin eri medioissa esiintyneistä kirjoituksista saa herkästi käsityksen, että lääkäreistä on vain tullut tehottomampia. Perusterveydenhuollon tehtäviin kuuluu koko ajan pidemmälle viety diagnostiikka ja hoito sekä lähes kaikkien sairauksien seuranta.

Väitän, että perusterveydenhuollon potilasmateriaali on monimutkaistunut vähintään yhtä paljon kuin erikoissairaanhoidonkin. Nykyisin perusterveydenhuoltoa pyydetään ottamaan aiemmin erikoissairaanhoidossa toteutettuja laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia sekä aloittamaan lääkehoitoja ennen erikoissairaanhoidon lähetteen hyväksymistä. Joidenkin sairauksien diagnostiikka ja hoito on myös lähes kokonaan siirtynyt perusterveydenhuollon vastuulle. Lisäksi erilaisten lausuntojen tarve on merkittävästi lisääntynyt. Kaikki tämä vaatii jatkuvaa lisäkouluttautumista, joka vie aikaa.

Aiemmin mainitsemieni asioiden lisäksi huomautan, että 90-lukuun verrattuna potilaat ovat tietoisempia terveysasioista. Tämä luo suurempia paineita kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Lisäksi kirjaamisessa vaaditaan yhä enemmän tarkkuutta, kun sääntönä on ”mitä et ole kirjannut, sitä et ole tehnyt”.  Näin ollen kirjauksista tulee pidempiä oman oikeusturvan takaamiseksi. Hyvän hoidon edellytys olisi tutustua potilaan sairaushistoriaan, mikä vie lisää aikaa vastaanotolta. Lisäksi potilastietojärjestelmän lisäksi työssä vaaditaan monen eri tietojärjestelmän hallintaa. Jokainen pitää osata ja muistaa käyttö- ja toimintaohjeet. Ei näihin 90-luvulla mennyt aikaa.

Tulevassa SOTE-uudistuksessa täytyy sekä suunnitelmallisesti että rahallisesti panostaa enemmän perusterveydenhuoltoon. Koronavuodet ovat vain lisänneet perusterveydenhuollon kuormitusta ja ylikuormitus näkyy herkästi päivystykseen hakeutumisten määrissä. Tämä lisää kustannuksia. Perusterveydenhuoltoon panostaminen tuottaisi merkittäviä säästöjä päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kustannuksissa, kun sairauksien ennaltaehkäisy sekä varhainen diagnosointi ja hoito paranisivat.

Emme ole tehottomia. Meiltä vain vaaditaan mahdottomia.

Kirjoittaja Annukka Ojala on terveyskeskuslääkäri ja Kuopion kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kd.), hän on myös KD Pohjois-Savon piirin aluevaaliehdokas