Jäitä hattuun kaverit ja toverit!
Sakari Muurinen (SK 9.2) kuvasi varsin totuudenmukaisesti niitä kiemuroita, mitä aluevaalien jälkeisissä
luottamuspaikkaneuvotteluissa on poliittisten ryhmien välillä käyty. Peli on hänen mielestään ollut likaista.
En kiistä Muurisen tuntemusta likaisesta pelistä, mutta haluan vain todeta, että pitkälti tällaiseksi se peli
Porissakin on jokaisen kunnanvaalin jälkeen muodostunut.
Edellisellä kaudella (2016-2021) Porissa kävi niin, että kun tekniset vaaliliitot oli solmittu, kokoomus oli jätetty
molempien ulkopuolelle. Tilannetta vähän hyviteltiin luomalla kaupunginvaltuustoon kolmannen
varapuheenjohtajan paikka, jolla kokoomus sai puheoikeudella yhden ylimääräisen lisäpaikan
kaupunginhallituksen pöydän ääreen. Tämä ei tietenkään poistanut pettymystä, ja jonkinlainen kokoomukselle
syntynyt oppositioasema kummitteli koko vaalikauden ajan.
Viime keväänä me kristillisdemokraatit lisäsimme valtuustopaikkojemme määrää yhdellä, mutta jälleen Porissa
syntyi kaksi isoa teknisten vaaliliittojen koalitiota, joiden ulkopuolelle puolueemme nyt jäi. Lopputulos oli, että
lisäsimme valtuustopaikkojamme 50%:lla, mutta saimme luottamuspaikkoja vähemmän, kuin edelliskaudella.
Kyse ei ole niinkään poliittisista mieltymyksistä, vaan raaka vaalimatematiikka ratkaisee, ketkä kannattaa
omaan koalitioon mukaan ottaa. Joskus yksikin porukkaan tuleva valtuutettu voi lisätä luottamuspaikkoja
merkittävästi, joskus taas pari kolmekaan lisävaltuutettua ei muuta koalitioiden välistä loppuasetelmaa
paljonkaan. Teknisessä vaaliliitossa mukaan pyrkivien antaman lisähyödyn on oltava suurempi, kuin koalition
sisäisessä jaossa menetettävät paikat. Likaista tai ei, näin se kuntapolitiikassa useimmiten menee.
Miksi nyt aluevaalien luottamuspaikkaneuvotteluissa vihreiden ja vasemmistoliiton välille solmittu tekninen
vaaliliitto aiheutti melkoisen kärhämän?
Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sitä osattu odottaa. Puolueet olivat olleet sellaisessa yhteisessä
ymmärryksessä, että vaalien jälkeisiä teknisiä vaaliliittoja ei solmita.
Maakuntavaltuuston järjestäytyminen ja maakunnallisten luottamusmiespaikkojen jako on aina perustunut
pelkästään Satakunnan kuntavaalitulokseen. Laki kieltää tässä yhteydessä solmittavat tekniset vaaliliitot.
Nyt aluevaaleissa, kun kyseessä on valtuutettujen suora kansanvaali, ovat vaalien jälkeiset tekniset vaaliliitot
taas mahdollisia. Liittymällä yhteen vihreät ja vasemmistoliitto saavuttivat koalitiolleen yhden lisäpaikan
jokaiseen seitsemään perustettavaan lautakuntaan ja myös aluehallitukseen.
Syötti oli niin mahtava, että ymmärrän kyllä houkutuksen, varsinkin, kun yksinään vihreät eivät olisi saaneet
juuri mitään. Teknisen vaaliliiton kortti kaivettiin siis lopulta esiin.
Tämä räjäytti pankin niin, että kaikkien puolueiden ”yhteinen ymmärrys” vaihtui riitaan ja yleiseen
ymmärtämättömyyteen.
Luonnollisesti loput ryhmät tekivät vastaiskuna oman ison teknisen vaaliliittonsa, ja enemmistönä muitakin
järjestelyjä, kompensoidakseen syntyneen yllättävän muutoksen. Muurisen mainitsemalle ”likaiselle pelille” oli
kaikkien osapuolten kohdalla luotu oivallinen kasvualusta.
Kenen on syy? Ei kenenkään erityisesti, ja samalla kaikkien. Ei otettu riittävästi huomioon sitä, että vaalien
jälkeisissä paikkaneuvotteluissa oli käytettävissä aivan eri repertuaari, kuin maakunnallisten tehtävien jaossa.
Niin, ja se sovittu ”yhteinen ymmärrys” olisi välittömästi pitänyt kirjata kaikkien osapuolten hyväksyttäväksi.
Aluevaalit yllättivät omilla seurannaisvaikutuksillaan, ja puolin ja toisin porukoilla on toinen silmä mustana.
Nyt kuitenkin olisi jo syytä panna jäitä hattuun, ja katsoa vaikka yksisilmäisinäkin hyvinvointialueemme
parhaaksi samaan suuntaan. Satakunta ja satakuntalaiset ovat sen ansainneet!
Simo Korpela Kristillisdemokraattien Satakunnan piirin pj. Porin kaupunginvaltuuston ja aluevaltuuston jäsen