Terveydenhuollon jättimäinen organisaatiouudistus astuu voimaan 1.1.2023. Tällöin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy peruskunnilta hyvinvointialueille. Mikä siis muuttuu, vai muuttuuko mikään?

Kuopiolaiset yleislääketieteen emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen (SS 22.8.) ja terveyskeskuslääkäri Annukka Ojala (SS 25.8.) ovat ansiokkaasti ottaneet kantaa terveydenhuollon ongelmakohtiin. Meillä ei näillä näkymin riitä sen enempää rahat kuin henkilöstökään kaiken sen tekemiseen, mitä lääketiede mahdollistaa.

Annukka Ojala totesi osuvasti, että poliittisten tahojen pitäisi rajata, mitä tehdään ja mitä voidaan jättää tekemättä, jotta tärkein saadaan hoidettua. Tämä hoidon tärkeysjärjestyksen määrittäminen on arvokysymys. Ja sehän tässä on se kaikkein vaikein, koska päättäjät katsovat samoja ilmiöitä erilaisten silmälasien läpi.

Olen toiminut lääkärinä viidellä vuosikymmenellä – terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa ja
psykiatriassa. Sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluksessa. Olen nähnyt ja kokenut lääkärin perustyön valtavan muutoksen, eikä se ole kulkenut vain parempaan suuntaan. Odotukset ja vaatimukset lääkäreitä kohtaan ovat usein aivan suhteettomat. Lääkärin stressinsietokyvyn tulee lähtökohtaisesti olla erinomainen, jotta perustyössä jaksaisi puurtaa vuodesta toiseen.

Potilaat ovat perusterveydenhuollon suola. Vieläkin kaupungilla tulee vastaan ihmisiä, joita olen hoitanut 1980-luvulla. Toivon, että järjestelmä jatkossa taipuu siihen, että muodostuisi pitkäaikaisia potilas-lääkäri-suhteita. Tämä on nähdäkseni etu sekä potilaalle että lääkärille. Ja säästää aikaa ja rahaa.

Lähes kymmenen vuotta sitten minulla oli vastaanotolla selkäpotilas. Kuuntelemisen ja tutkimisen jälkeen määräsin hänelle liikuntareseptin. Hän hämmentyi, ei osannut odottaa sellaista. Joidenkin viikkojen jälkeen hän tuli uudelleen. Tällä kertaa kiittämään ja kertomaan, että selkäoireet ovat hävinneet. Hän sanoi, että kukaan ei ollut koskaan tehnyt hänelle mitään vastaavaa. Liikunta oli auttanut vaivoihin.

Olen eläköitynyt lääkärintyöstä ja seuraavat pyöreät lähestyvät kovaa vauhtia. Mutta oma liikuntani jatkuu edelleen. Ehkä aavistuksen hidastuneena. Käytän älykelloa mittaajana ja kirittäjänä. Olen todennut sen oivaksi apuvälineeksi. Tavoitteeni on keskimäärin 10.000 askelta joka päivä. Yhtään räkätautia en ole sairastanut kolmeen vuoteen. Koronan kyllä pidin. Lievänä.

Tutkimukset osoittavat, että kävely on kunnon kohottajana yhtä tehokasta kuin juoksu. Reipas kävely 3-4 kertaa viikossa 30-45 minuuttia kerrallaan on erinomainen tapa pitää monet perussairaudet loitolla. Ja liikunnasta tulee sivutuotteena hyvä mieli. Ja rahaa säästyy, sekä omat
että yhteiset.

Terveyttä ei voi ostaa rahalla. Mutta rahalla saa itselleen hyvät tossut. Laadukkaat tossut ehkäisevät jalkavaivoja. Vaatteet voivat olla mitä vain. Ainakin melkein. Liikkumisen iloa!

Kirjoittaja pastori Björn Cederberg on alue-, maakunta-, ja kaupunginvaltuutettu Kuopiosta.