Asummepa missä tahansa Suomessa, olemme tilastollisesti useimmiten maaseudun asukkaita.

Termillä maaseutu voidaan viitata tilastollisesti ja sisällöllisesti hyvin erilaisiin alueisiin. Maaseutupolitiikassa käytetty avara maaseudun määrittely käsittää kaikki alle 30 000 asukkaan kunnat ja kaupungit. Leader- rahoituksessa maaseudun käsite laajenee – vain kaupunkien ydinalueet on rajattu pois maaseutualueista.

Tilastot kuvaavat eri kriteereillä jaoteltavaa maaseutua, mutta subjektiiviset kokemukset kertovat jokaisen omaa maaseututarinaa. Jotkut kokevat itsensä ydinmaalaiseksi, jotkut kaupungin ulkokehällä asuviksi urbaaneiksi pendelöijiksi. Jotkut lomailevat, metsästysreissaavat ja  sukuloivat maaseudulla, jotkut asuvat, yrittävät ja viljelevät maata.

On väärin, jopa turmiollista, käsittää maaseutu yksipuolisesti. Erilaisten maaseutujen olemassaolon tunnistaminen ja tunnustaminen muuttaisi ehkä käsitystä, jonka mukaan kaupunkialueet elättävät taantuvia maaseutualueita. Pohjois-Karjalan erilaisilla maaseutualueilla asuu vajaat 82 000 ihmistä, mikä on noin puolet maakunnan väestöstä. Pohjois-Savon väestöstä 38 % asui maaseutualueilla (2019) ja Pohjois-Savon työpaikoista 26 % sijaitsi maaseutualueilla (2017).

Sitran tutkimuksen mukaan (2021) maaseutupoliittisen puheen osuus pienenee 2000-luvun loppua kohti tultaessa ja samanaikaisesti maaseutumainintojen absoluuttinen määrä lehdissä laskee. Tarkoittavatko tulokset sitä, että maaseutupolitiikka on pudonnut kauas päivänpoliittisen asialistan kärkisijoilta?

On huomattava, että maaseudulla asuvilla, yrittäjillä ja maanviljelijöillä on oma merkittävä itseis- ja lisäarvonsa. Maaseudulla – luokitellaanpa se millä luokittelulla tahansa – asuu, yrittää ja viihtyy edelleen immeisiä. Täällä me asumme, perustuslain suomalla oikeudella, ja aiomme asua edelleenkin. Maaseutu pitää yhdistää erityisesti sanoihin energiatuotanto, hiilinielu, huoltovarmuus, ruokaturva, työvoima, turvallisuus.

Vahva maaseutupolitiikka ja päätösten maaseutuvaikutusten arviointimenetelmän (MVA) käyttö päätöksen teossa varmistaa maaseutuyhteisöjen oikeudenmukaisen kohtelun politiikassa, pitää maamme asuttuna ja mahdollistaa siellä hyvän elämän, asumisen ja yrittämisen. Maaseudun elinvoimaisuus ei ole vain tasa-arvokysymys vaan koko Suomen elinvoimakysymys, ja yhä enemmän korostuva turvallisuuskysymys. Nämä eri tekijät kietoutuvat väkevästi toisiinsa ja ovat olennaisia osia koko Suomen menestystekijöistä.

Ella Kärki

Kirjoittaja on yrittäjä ja kansanedustajaehdokas (KD) Nurmeksesta (Savo-Karjalan vaalipiiri)