Keskuudessamme on paljon yksinäisiä. Tällä hetkellä Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa ihmistä. Yksin asuville taloudelliset haasteet ovat moninkertaiset, kun kustannukset ovat nousseet. Useat elävät köyhyysrajan alapuolella. Useissa aloitteissa puhutaan eri ihmisryhmistä mutta yksinelävät ja asuvat ovat harvoin esillä. Palveluita rakennetaan perheitä ajatellen. Yksin asuva on yksi perhe itsessään. Ryhmän erityispiirteet jäävät huomaamatta. Perustuslaki takaa yhdenvertaisuuden ja siksi sosiaalipolitiikan tuleekin ottaa huomioon myös yksin asuvien tarpeet.

Kristillisdemokraatit ovat julkaisseet jo vuonna 2019 Yksinasumiseen ja yksinäisyyden haasteisiin keskittyvän politiikkaohjelman. Yksin asuva ei tarkoita automaattisesti yksinäistä ihmistä, mutta silti jossain määrin asia kulkee käsi kädessä. Osalle yksinäisyys on oma valinta mutta ei kaikille. Sen vuoksi erilaisia kohtaamispaikkoja, tapahtumia pitää suunnata myös yksinäisille. Järjestöillä on näissä asioissa iso rooli, mutta yhteiskunnan pitää turvata tasapuolinen kohtelu kansalaisille osaltaan. Yksinäisyyden on sanottu olevan uusi kansantautimme. Yksinäisyys voi itsessään aiheuttaa myös terveysongelmia niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin. Yksinäisyys voi aiheuttaa yhteiskunnalle välillisiä kustannuksia esimerkiksi syrjäytymisen, masennuksen ja työkyvyn laskun muodossa. Varhainen puuttuminen ja turvaverkkojen luominen ovat tärkeitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä jo lapsuudesta alkaen. Pidetään huolta myös yksin asuvista ja yksinäisistä.