[Mielipidekirjoitus julkaistu TS 2.2.2024]

Varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuus toimia varhaiskasvatuksen opettajana muuttui vuonna 2018 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain myötä. Kesän 2023 jälkeen valmistuvat varhaiskasvatuksen sosionomit eivät voi enää toimia opettajina varhaiskasvatuksessa, mikä on aiheuttanut alalla jonkinasteisen jopa kriisiytymisen.

Muutoksen jälkeen varhaiskasvatuksen sosionomi näyttäytyy monelle pelkkänä lisäkätenä varhaiskasvatuksen työvoimapulan runtelemissa päiväkodeissa. Moni haaveilee yhä lain palauttamisesta muutosta edeltävään tilaan sosionomin kelpoisuuksien osalta.

Tällä hetkellä sosionomin rooli varhaiskasvatuksessa on valitettavan vaihteleva. Pahimmillaan sosionomit työskentelevät lastenohjaajina, vaikka kyseessä on korkeakoulututkinto. Lakimuutos on vaikuttanut laskevasti myös koulutuksen kiinnostavuuteen.

Monet sosionomitkaan eivät näy tunnistavan omaa erityisosaamistaan ja sen tuomia mahdollisuuksia entistä laadukkaampaan varhaiskasvatukseen. Osasyynä on varmasti, että tämänhetkiset sosionomit on koulutettu toimimaan varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä.

Joulukuussa 2023 julkaistiin varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssit, jotka toivottavasti selkeyttävät sosionomien osaamisen mahdollisuuksia ja tärkeyttä perheiden hyvinvoinnin tukena.

Lastensuojelun asiakkuudet ovat olleet kasvussa jo useiden vuosien ajan. Monelta lastensuojelun asiakkuudelta olisi voitu välttyä oikea-aikaisella ja varhaisella tuella. Yllättävän monet perheet hakevat itse apua kuitenkaan sitä saamatta, ja usein apu tulee viime hetkellä – joidenkin kohdalla aivan liian myöhään.

Näen tässä varhaiskasvatuksen sosionomien mahdollisuuden toimia ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä lapselle arkisessa päiväkotiympäristössä sekä vanhemmille mahdollisuuden saada ohjausta ja neuvontaa ilman uutta asiakkuutta. Palvelut olisivat kaikkien varhaiskasvatuksen asiakkaiden saatavilla tutuilta työntekijöiltä eikä kevyempiä tukimuotoja tarvitsisi hakea erikseen.

Sosionomi voi päiväkodissa toteuttaa erilaista neuvontaa ja palveluohjausta sekä auttaa perhettä haastavissa elämäntilanteissa, kuten lapsen syömättömyydessä, nukahtamisongelmissa, haastavassa käyttäytymisessä, lapsen vetäytymisessä ryhmätilanteissa, muuttuneissa perhetilanteissa, kiusaamistilanteissa ja tunnetaitojen tukemisessa yhteistyössä vanhempien ja muiden ammattilaisten kanssa.

Moni perhe välttelee avun hakemista sosiaalihuollosta ja lastensuojelusta loppuun saakka. Päiväkodin työntekijän tuki voidaan hyväksyä helpommin kuin kutsumalla ”sossut sohvalle” puhumaan perheen tuentarpeista. Parhaimmillaan kallista perhetyötä ei joissain tapauksissa tarvittaisi lainkaan, mikäli haasteisiin päästäisiin pureutumaan riittävän ajoissa ja riittävällä intensiteetillä.

Tämä olisi myös loistava väylä purkaa sosiaalitoimen ja lastensuojelun ympärillä pyöriviä ennakkoluuloja ja tabuja ja tuoda palvelut positiivisemmassa valossa perheiden tietoisuuteen. Tarvittaessa sosionomi voisi ohjata perheet oikeanlaisten palveluiden piiriin, sillä palveluohjaus kuuluu jokaisen sosionomin perusosaamiseen.

Meidän varhaiskasvatuksen sosionomeiksi valmistuvien tulisi pitää kiinni osaamisestamme, ettemme luisuisi takaisin epämääräiseen räpiköintiin jossakin opettajan ja lastenohjaajan roolien välissä. Olisi tärkeää luoda vahva ammatti-identiteetti ja löytää itsevarmuus tuoda uudenlainen näkökulma sosionomin työhön vakituiseksi osaksi varhaiskasvatusta.

Nähtäväksi jää, millaisen aseman varhaiskasvatuksen sosionomit onnistuvat haalimaan itselleen varhaiskasvatuksessa. Varmaa on kuitenkin, että yhteiskunnassamme ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on avainasemassa huostaanottojen ja lasten ja nuorten mielenterveysongelmien vähentämisessä. Aloitetaan työskentely yhdessä jo päiväkodissa!

Minttu Quintana
Turun kristillisdemokraattien johtokunnan jäsen,
varhaiskasvatuksen sosionomiopiskelija (AMK)