Myönteisiä ja kustannustehokkaita vaihtoehtoja ikääntyvien hoitoon

Kotihoito ei ole (aina) paras, eikä halvin vaihtoehto.

Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Sanna Kosonen viittaa Etelä-Savon
hyvinvointialueen laskelmaan koskien ikäihmisten eri hoivan muotoja
(SK 27.2.25). Yksi kotihoidon käynti (19 minuuttia) maksaa keskimäärin
98 €/kpl, perhehoito 108 €/vrk, yhteisöllinen asuminen 143 €/vrk ja
ympärivuorokautinen hoito palvelukodissa 178 €/vrk hyvinvointialueelle.

Perhehoito on joillekin iäkkäille erinomainen, kodinomainen hoivan
vaihtoehto. Se ei sovellu kaikkein heikkokuntoisimmille ja vaikeimmin
muistisairaille. Se pitäisi kuitenkin saada hyvinvointialueilla
todelliseksi hoivan vaihtoehdoksi. Perhehoitajien työ on tehtävä
houkuttelevaksi ja kannattavaksi. Tämä edellyttää sitä, että
perhekoteihin sijoitetaan tasaiseen tahtiin asukkaita eivätkä
prosessit takeltele.

Kotihoidon palveluiden osalta pitäisi keskittyä kevyemmän hoivan
tarpeessa oleviin. Heihin, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi vain
lääkehoidon valvonnassa, turvallisten pesutilanteiden järjestämisessä
ja ruokailujen varmistamisessa. Nykyisin kotihoidon palveluita
annetaan pääasiassa henkilöille, jotka tarvitsevat jo varsin raskasta
hoivaa. Tämä tarkoittaa useita ja paljon aikaa vieviä käyntejä
päivässä. Tällöin kotihoidon hinta nousee huomattavasti kalliimmaksi
kuin hoito hoivakodissa tai yhteisöllisessä asumisessa.

Jo vuosia sitten annettiin valtakunnalliset suositukset, joiden mukaan
vain muutama prosentti iäkkäistä saisi asua hoivakodeissa. Nykyään
kotihoidossa hoidetaan monisairaita ikäihmisiä vastoin heidän omaa ja
heidän omaistensa tahtoa. On toki heitäkin, jotka eivät halua muuttaa
koskaan pois kotoaan. Monesti huonokuntoiset ikäihmiset ovat
ahdistuneita ja yksinäisiä. He ovat lyhyiden kotikäyntien varassa
turvattomia myös aistivajeiden ja toistuvien kaatumisten vuoksi.

Nykyinen kotihoito ei pysty olemaan kovin kokonaisvaltaista. Koska
hoidettavia on paljon, se on pahimmillaan vain sarja lyhyitä
suoritteita. Ympärivuorokautiseen hoitoon pitäisi ehdottomasti päästä
tilanteessa, jossa kotihoidon käyntejä tarvitaan enemmän kuin kaksi
päivässä, eikä silti iäkkään hyvä elämänlaatu ja turvallisuus toteudu.
Oma ajatukseni onkin, että ympärivuorokautisen hoivan tarjontaa ei saa
supistaa. Itse asiassa ympärivuorokautinen hoiva säästää
hyvinvointialueiden varoja nykyisessä tiukassa säästökurimuksessa.

Ja vielä yksi myönteinen ja edullinen keino. Omaishoitajat ovat iso
voimavara yhteiskunnalle. Heidän työnsä arvostaminen ja jaksamisen
tukeminen ovat erittäin tärkeitä, jotta meillä olisi
tulevaisuudessakin omaishoitajia. Jos omaishoitajat eivät enää sitoudu
hoivatalkoisiin, tarvitaan tilalle paljon kalliimpia palveluita.
Omaishoidon tuki on ollut määrärahaan sidottua. Rahat tahtovat loppua
ennen vuoden vaihdetta. Alibudjetointi vaikuttaa säästämiseltä, mutta
tuleekin todennäköisesti pitkällä tähtäimellä kalliiksi. Jatkossa
aluevaltuustojen on huolehdittava siitä, että omaishoidon tukea varten
budjetoidaan riittävästi rahaa vuosittain, tarvittaessa lisämäärärahan
turvin. Näin vältetään omaishoitajille pahaa mieltä aiheuttavat
tilanteet, joissa omaishoidon tuen kriteerit täyttyvät, mutta rahaa ei
olekaan sinä vuonna enää jaettavissa.

Markus Halminen
LT, geriatrian erikoislääkäri
alue- ja kuntavaaliehdokas (kd)