Kristillisdemokraattien Helsingin piirin kevätkokous 27.4.2026 hyväksyi kolme kannanottoa:

OMAISHOITAJIEN HÄTÄHUUTO

Elämme tällä hetkellä omaishoitajien kriisiä Suomessa. Omaishoitajaliitto korostaa, että jos omaishoitajat uupuvat, järjestelmä ajautuu heti kriisiin hoitopaikkojen puutteen vuoksi.

Monet omaishoitajista käyvät päivätyössä ja huolehtivat läheisistään työpäivän ohella. Keskeisiä ongelmia ovat avunpuute iltaisin/viikonloppuisin ja varautuminen äkillisiin tilanteisiin. Tukiverkoston tulisi siksi olla toimiva. Omaishoitajista 3/4 osaa ei tiedä, miten hoito järjestetään, jos he itse sairastuvat.

Omaishoidon tuki on pieni ja sitä maksetaan vain tietyin edellytyksin, eikä se täytä työssäoloehtoa. Monet omaishoitajat uupuvat, sillä työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, kuormittavaa ja sitovaa. Läheisen hyvä ja turvallinen hoito vaaraantuu ja oma sairastuminen on uhkana.

KD Helsingin piiri esittää, että omaishoitajien hätään tulee vastata. Heille tulee taata monipuoliset virkistymis- ja palautumismahdollisuudet. Lakisääteisiä vapaapäiviä tulee olla enemmän kuin kaksi kuukaudessa. Kuntien on järjestettävä sijaishoitoa vapaapäivien ajaksi ja hyvinvointialueiden on järjestettävä lyhytaikaishoitoa palvelukodissa tai vuodeosastolla.

Omaishoitajien palkkauksen tulee vastata työn rasittavuuteen. Liikunta ja kulttuurisetelit on hyvä tarjota omaishoitajille, sekä ilmaiset lääkäripalvelut ja terveydenhuolto. Noin kolmannes omaishoitajista ei saa tarvitsemiaan tukipalveluita tai ne ovat usein riittämättömiä.

Omaishoito on yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Ilman sitä eivät riittäisi yhteiskunnan rahat eivätkä hoitopaikat. Työ tuottaa enemmän kuin kuluttaa.

 

PSYKIATRISTA HOITOA EI TULE AJAA ALAS

Viiden vuoden sisällä Suomessa 40 % psykiatrisista sairaaloista on lakkautettu. Taustalla on pyrkimykset modernisoida mielenterveyspalveluita siirtämällä hoito lähemmäksi avohoitoa ja ylei-sairaaloita, parantamalla potilaiden pääsyä hoitoon ja vähentämällä laitoshoidon leimaavuutta.

Uudistuspyrkimykset ovat olleet hyviä, mutta ne eivät ole toimineet käytännössä. Nuoret eivät ole saaneet avohoidonkaan kautta riittävästi terapiapalveluja. Psykoottisesti sairaiden hoito huolestuttaa eniten. Nykyinen avohoitojärjestelmä perustuu pitkälti potilaan omaan aktiivisuuteen, joka on osalle potilaista huono asia. Heillä on kuitenkin laina mukaan oikeus saada vaikuttavaa ja tarpeenmukaista hoitoa.

Monessa paikassa potilaita hoidetaan ylipaikoilla. Osastopaikkaa ei välttämättä pystytän tarjoamaan edes itsemurhariskissä oleville. Keskusteluapua ja avohoitoa ei ole riittävästi. Potilaita on kotiutettu liian varhain, joka lisää itsetuhoisuutta ja voi johtaa nopeisiin uusiin sairaalajaksoihin. Henkilöstö pula on kasvanut, sekä laitos- että avohoidossa ja henkilöstön kuormitus on lisääntynyt.

KD Helsingin piiri tuo esiin, että pelkkä hoito, jossa ei saa keskusteluapua, ei riitä kenellekään. Avohoidon palvelut tulee käyttää ensin ja osastohoitoon tulee taata riittävä keskustelu ja terapia. Tehostettuun avohoitoon tulee lisätä resursseja, kuten kolmannen sektorin palvelut mielenterveysyhdistyksissä.

Hoidossa oleville henkilöille tulee turvata sairaalahoidon jälkeen joustavat mahdollisuuden saada avohoitoa ja pitkäaikaispotilaiden jälkihoitoon tulee laittaa resursseja, mikä vaikuttaa siihen, että psykiatrisia sairaalapaikkoja on oltava tarjolla riittävästi. Hoitosuhteiden tulee jatkua osastohoidon jälkeenkin. Asumispalveluiden tehostamista on lisättävä ja ne korvaavatkin tänä päivänä vahvasti psykiatrista sairaalahoitoa.

Nuorten tulee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Elämä on tänä päivänä liian vaativaa, mihin tulisi reagoida. Nuorten hoidon kannalta on parasta, että hoitopaikan sijainti on mahdollisimman lähellä normaalia arkiympäristöä. Nuorten ongelmiin on puututtava vahvemmin koulujen, koulupsykologien ja kuraattoreiden avulla. Perheellä ja vanhemmilla on ensisijainen vastuu nuorensa hyvinvoinnista. Apua tulisi saada jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat suuriksi.

 

ALLE 18- VUOTIAIDEN SUKUPUOLENVAIHTAMISEEN LIITTYVÄT HOIDOT KIELLETTÄVÄ 

Sukupuolen vahvistamista koskeva laki (entinen nk. translaki) uudistettiin 1.3.2023 alkaen.  Lainvalmistelun aikana todettiin, että juridisen sukupuolen vahvistamisen ehdoton kieltäminen alaikäisiltä on vastoin lapsen oikeuksia ja etua. Enemmistö lausuntoja antaneista asiantuntijoista esitti ehdottomasta 18 vuoden ikärajasta luopumista. Eduskunta edellytti uuden lain hyväksymällä, että valtioneuvosto jatkaa arviointia ja säädösvalmistelua alaikäisten oikeuksien toteutumisen osalta.

Nykyisin tiedetään, että sukupuolidysforiasta kärsivän lapsen tai nuoren sukupuoli identiteetti selkenee luonnollisesti murrosiän myötä. Hyvin usein sukupuolidysforian taustalla ovat psyykkiset ja mielenterveyteen liittyvät syyt, joiden tunnistamiseen ja hoitoon lääkäreiden tulisi panostaa.

Mitään hormonaalisia hoitoja ei tule sallia alaikäisille, sillä niin kutsutut blokkerit estävät lapsen luonnollisen kehityksen ja haittaavat sekä fyysistä että henkistä kehitystä.

KD Helsingin kanta on, että kaikenlainen sukupuolen vaihtamiseen liittyvä lääketieteellinen toiminta, hormonihoidot ja leikkaukset, tulee kieltää alle 30-vuotiailta, sillä sukupuoli identiteetti ja seksuaalinen kehitys jatkuvat pitkälle yli 18 vuoden aikuisiän.

KD Helsingin piiri vaatii, että ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu lapsista kuuluu vanhemmille. Kodin ulkopuolinen kasvattaja ei saa määritellä lapsen ja nuoren seksuaalista suuntautuneisuutta tai sukupuolta hänen biologisen kehonsa vastaisesti kehityksen ollessa vielä kesken. Hän ei voi huostaanoton uhkauksella pakottaa vanhempia kutsumaan biologista poikaansa tytöksi tai biologista tyttöä pojaksi.