Nyt vuoden alusta kaikilla lapsiperheillä on ollut oikeus saada kunnan järjestämää kotiapua, esimerkiksi jos lapsilla on sairauksia, perheen sosiaaliset verkostot ovat heikot, perheessä on kriisi tai muita arjen haasteita ja vastoinkäymisiä.

Turku on varautunut lakimuutokseen kasvattamalla perheavun määrärahaa 200 000sta eurosta 300 000 euroon. Raha on kuitenkin mielestäni toissijaista, mikäli apu ei kulkeudu kaikille sitä tarvitseville perheille asti. Kysyntää toki löytyy; viime vuonna apu jouduttiin epäämään yli 50 turkulaisperheeltä resurssien puutteesta johtuen. Jatkossa tätä ongelmaa ei pitäisi syntyä, sillä perheillä on lakimuutoksen myötä subjektiivinen oikeus apuun.

Aikaisemmin kotiapua sai käytännössä vain lastensuojelun asiakkaat mikä näkyy ihmisten asenteissa avun hakemista ajatellen. Uskallanko pyytää apua ilman pelkoa lasten mahdollisesta huostaanotosta? Negatiivisia tunteita ovat edistäneet mediassa paljon julkisuutta saaneet lastensuojelutapaukset, joita on ruodittu pohjiaan myöden.

Tämä on asia johon kuntien on ehdottomasti pikimmiten puututtava ja tuotava avun saannin mahdollisuutta ja ns. riskittömyyttä selkeästi esille. Apua voi ja pitää uskaltaa pyytää.
Helpoin tapa avun pyytämiselle on matalan kynnyksen tarjoaminen ja saatavuus. Esimerkiksi Raisiossa perhepalvelun työntekijää on voinut tavata kirjastoreissun yhteydessä omilla ehdoilla ja itse parhaaksi kokemalla tavalla. Yhteyttä on voinut pitää myös netin välityksellä ja askarruttaviin kysymyksiin on vastattu mahdollisimman pikaisesti.

Mielestäni kotiavun ja perhetyön ajatuksellinen lähtökohta pitäisi olla siinä, ettei perheessä tarvitse aina olla ongelmaa vaan meistä jokainen voi kehittyä vanhemmuudessa sekä arjen pyörittämisessä erilaisten tukien toimesta.

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus huolimatta siitä kuka aikuinen velvollisuuttaan kantaa.

Veera Köpsi

Mielipidekirjoitus julkaistiin Turun Sanomissa 22.1.2015