Lumisotaa vai loanheittoa

Talvinen lumisota on hauska harrastus. Pallot lentävät puolin ja toisin. Joku hyökkää, toinen puolustautuu asemissaan tai pakenee. Tilanteet aaltoilevat ja lopulta mennään sisätiloihin, kuivatellaan ja juodaan vaikka kaakaota kaikki yhdessä. Voidaan pohtia, mikä strategia oli osoittautunut parhaaksi. Lumisota on aina virkistävä tapaus, vaikka joku osuma olisikin onnistunut livahtamaan niskasta pusakan alle.

Korona-aikana ei yllä kuvattua lumisotaa pidä käydä, mutta kannatan poliittista lumisotaa. Asioiden pitää antaa riidellä. Julkinen väittely kiistanalaisista suunnitelmista ja ratkaisuista kertoo toimivasta demokratiasta. Äänestäjillä on oikeus kuulla, mitä heidän valitsemansa valtuutetut ajattelevat, ja miten toimivat.

Me kaikki kunnallisvaaliehdokkaat haluamme tulla valituiksi. Poliittinen lumisota voi olla yksi toimiva idea äänten kalasteluun. On aivan oikein, että ehdokas tuo linjansa reilusti esille ja puolustaa tavoitteitaan. Kovin toivottavaa tietysti olisi, ettei linja eivätkä vaalihuumassa annetut lupaukset rapistu heti vaalien jälkeen.

Kun vaalikuume kasvaa ja esille pitää päästä, julkisuuden tavoitteluun on vielä toinenkin tie. Ellei ehdokkaalla ole omaa ylivertaista ajatusten ja tavoitteiden patteristoa, ellei voikaan osoittaa olevansa erinomaisen hyvä, voi aina keskittyä osoittamaan toisen surkean huonoksi. Tämän tien viitassa lukee ”poliittinen loanheitto”.

Lumipallot ovat kovin keveitä ja hajoavia. Kunnon mutapaakku kantaa pitemmälle ja leimaa heti selvästi vastustajan. Hankalana puolena on kuitenkin, että omatkin kädet tahriintuvat ja aika usein myös omat vaatteet, kun vastustaja herää puolustautumaan. Lopputuloksena voi olla yhden voittajan sijasta kaksi häviäjää.

Porin poliittinen keskustelu on kääntynyt melko ikävällä tavalla loanheiton puolelle.

Virkistävät ajatusten ja aatteiden lumisodat ovat vaihtuneet raskaan kaluston mutapaakkuihin. Tulevaisuuden suunnittelu ja esitettävät uudet ratkaisumallit ovat vaihtuneet menneisyyden luiden kaluamiseen. Asioiden riitely on vaihtunut henkilökohtaiseen mutapainiin.

Me kristillisdemokraatit vastustimme kaupunginvaltuuston keväällä 2019 tekemää lentoliikennesopimusta, mutta jäimme selkeään vähemmistöön (44-15). Mielipiteemme liian kalliilla lunastettuun lentoliikennesopimukseen ei ole muuttunut.

Nyt kuitenkin oleellinen kysymys siitä, aikooko Pori tarvittaessa maksaa tulevaisuudessakin vuosittain yli 3 miljoonaa euroa lentoliikenteestään, on jäänyt aika vähälle. Päähuomio on kiinnittynyt siihen, onko asian esivalmistelun yhteydessä aikoinaan tehty hankitalain rikkomuksia. Tämä on tietysti välttämätöntä selvittää, mutta minä kyllä säästäisin puolin ja toisin isoimmat mutapaakut siihen lähitulevaisuuden ajankohtaan, kun jo tilattu puolueettoman tilintarkastustoimiston laatima selvitys asiasta saadaan.

Joka tapauksessa meidän kaikkien kannattaa muistaa, että toisen henkilökohtainen mollaaminen ei ole paras merkki omista kyvyistä.

 

Simo Korpela

Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja

Kristillisdemokraatiien Porin osaston ja Satakunnan piirin pj

kuntavaaliehdokas