Olen 56-vuotias kuopiolainen psykiatri, asunut täällä pääosan elämästäni. Toimin KYS:n ja Kuopion terveyskeskuksen palveluksessa.

Harrastan kalastusta, veneilyä, ratsastusta ja pienimuotoista metsänhoitoa. Ne ovat vastapainoa työlleni ja arvostan puhdasta luontoa ja vesistöä, joka tulee säilyttää tulevaisuuden sukupolville.

Ympäristön puhtautta tulee vaalia ja ymmärtää ettei sen kantokykyä voi venyttää, ellei sitten kuormitusta vähennetä toisaalla vastaavalla tavalla.

Kuulun Kallaveden ev.lut seurakuntaan- ja neuvostoon. Arvostan turvallisia kotioloja ja asuinympäristöä sekä huolenpitoa lähimmäisistä.

Olen seurannut kuopiolaista elämänmenoa varsin paljon niin tavallisten kaupunkilaisten- kuin myös kunnallispolitiikan kautta, mutta myös ammatillisesti psykiatrin silmin.

Päihteiden ja huumeiden helpon saatavuuden vuoksi nuorten syrjäytyminen ja väkivaltaongelmat alkavat kehittymään yllättävän nopeasti. Tätä varten niin poliisin kuin sosiaaliviranomaisten tulee tehdä ennaltaehkäisevää työtä.

Päihde- ja huumeiden käytöstä aiheutuvia vahinkoja voi olla vaikea tai jopa mahdoton myöhemmin enää korjata, kuten ahdistuneisuus- tai tunnesäätelyhäiriöt, psyykkiset traumakokemukset ja esim pitkittynyt psykoosisairaus.

En millään muotoa kannata kannabiksen laillistamista.

Kannabiksen käyttäminen aiheuttaa psyykkistä kärsimystä lopulta ihmiselle itselleen ja omaisilleen. Esille tulee psykiatrisia ongelmia: käyttäjillä on enemmän masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä persoonallisuushäiriöitä, sekä vaara joutua skitsofreeniseen psykoosiin. Niin kodin, koulun kuin ystävien tulee havainnoida varsinkin nuoren toiminta- ja opiskelukyvyssä tapahtuvia muutoksia, ja nuori on saatava avun pariin ennen kuin ollaan syrjäytymispolulla. Niin sanottua sairaudentuntoa kannabiksen käytöstä ei ihmiselle muuten kehity kuin keskustelun kautta siitä, että hän on vetäytymässä omiin oloihin ja pois nuoren ihmisen elämän suunnitelmista.

Haluan olla vaikuttamassa siihen, ettei lasten ja nuorten koulutus- ja varhaiskasvatus resursseista leikata toistuvasti. Lisätukea tarvitsevia ei pidä sivuuttaa, siinä tehdään ”oharit” heidän tulevaisuudelleen. Kun oppimisvaikeuksia tai neuropsykiatrisia ongelmia alkaa ilmetä, tulisi lapsen päästä helpommin ja varhain tutkimuksiin.

Slogani on: ”Totuus, toisista välittäminen sekä oikeudenmukaisuus”.

Valokuvat: Ari Asikainen

Tyttö psykoosissa, Shutterstock lisenssikuva 753702730
Tyttöjä hengailemassa, Shutterstock lisenssikuva 284569937