Tuori nosti kissan pöydälle

 

Olen aina pitänyt maakuntaneuvos Jukka Tuorin karhean rehellisistä kirjoituksista. Vaikka en aina jaakaan hänen kaikkia mielipiteitään, arvostan hänen kykyään keskittyä olennaiseen. Jukan kirjoitus ”Hyvinvointialueella voidaan pahoin” (SK 17.12) oli mielestäni oiva esimerkki tästä ja kaunistelematon aikamme kuva.

Lapset oireilevat jo päiväkoti-iässä, peruskoulun oppimistulokset ovat laskeneet, ammatillisen koulutuksen saamat määrärahat eivät riitä oppilaiden henkilökohtaiseen opettamiseen ja ohjaukseen. Työelämässä useiden alojen työntekijät ja esimiehet kuormittuvat niin pahasti, että alkavat oireilla vakavasti. Ikäihmiset eivät saa riittävää hoitoa ja henkilökohtaista tukea.

Kaikki yllä olevat Tuorin mainitsemat ongelmat ovat totta eikä niihin ole pikaratkaisuja. Silti näitä ongelmia ei pidä yhdenkään yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana olevan sivuuttaa, vaan ne pitää huomioida kaikessa päätöksenteossa, jotta voimme saada paremman maan ja terveemmän Satakunnan.

Aluevaaleissa koko sosiaali- ja terveyspuoli siirtyy maakuntamme muodostaman hyvinvointialueen hallintaan. Nykyinen tilanteemme on koostunut lukemattomasta määrästä kunnallisia ratkaisuja, jotka on toteutettu paikallisesti valtion tuella.

Uudessa tilanteessamme on äärimmäisen tärkeää, että Satakunnan hyvinvointialue kehitetään sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa alueemme sosiaali- ja terveyspuoli kykenee vastaamaan niihin kipukohtiin ja haasteisiin, mitkä nyt tiedämme ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Satakunnan puoluepiirien puheenjohtajien ja Satasoten johtoryhmän kokouksissa olen aistinut yli puoluerajojen ulottuvan vakavan halun ja innostuksen tehdä hyvinvointialueestamme todellinen hyvinvointialue. Kaikki valmisteluprojekteissa mukana olevat ovat myös sitoutuneet työhönsä. Lopputuloksen kaikinpuolista toimivuutta on aina vaikea täsmälleen ennustaa, mutta tavoitteista ei pidä antaa periksi!

Tuorin kirjoitus johti myös vaadittuun ja jo toteutuneeseenkin anteeksipyyntöön. Koetin löytää selkeän syyn tähän vaatimukseen.

”Perheet ovat monenlaisten haasteiden keskellä. Avioerot ovat yleistyneet.” Tuori sanoo. Minusta tämä on myötätuntoisen karhea toteamus ajastamme.

”Avioerolapset ovat kärsijöitä, he joutuvat vain sopeutumaan.” Tässäkin minusta on totuuden siemen. Sopeutumaan lapset aina joutuvat, vaikka varsinainen lopulta toteutunut ero helpottaisikin lasten elämää.

Uskon, että turvallinen lapsuus ja nuoruus omien vanhempiensa perheessä on ihanteellinen kasvuympäristö lapsille ja nuorille. Aina se ei vaan onnistu, enkä halua tässä ryhtyä, enkä usko Jukankaan ryhtyneen, kenenkään henkilökohtaiseksi tuomariksi.

Simo Korpela

aluevaaliehdokas, kristillisdemokraatit