Vanhuksistamme huolehtimisen on oltava hyvässä Suomessa kunnia-asia. Se ei ole vapaaehtoista. Se on myös mahdollista, kun niin vain päätetään. Näin pohti 28.02.2016 Kaakkois-Suomen naispiiri vuosikokouksessaan Lappeenrannassa.

Maamme talous on kireä, työttömyys korkea ja uhkia monenlaisia. Toisaalta jossakin on paljon rahaa. Esimerkiksi juuri äsken julkisuudessa olleet valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen miljardien varastot. Harmaata taloutta ei vieläkään ole saatu kuntoon. Mitä muuta onkaan piilossa, josta tavallisen kansalainen ei tiedä.

Vanhusten hoidossa ja suunnitelmissa vallitsee tällä hetkellä ylenpalttinen avohoidon ihailu. Komeaa on se, että laitoshoito on lähes poistettu tai halutaan poistaa. Sairas vanhus lähetetään avohoitoon, pärjää hän siellä tai ei. Perusteena käytetään sitä, että jokainen ihminen haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Näinhän asia onkin, mutta kun vanhus ei jaksa kotona nousta jalkeille, mennä vessaan, syödä eikä hänellä ole ketään omaista paikkakunnalla eivätkä ystävät ja naapurit voi olla häntä aina auttamassa, on avohoito kyseenalainen vaihtoehto.

Mikä siis keinoksi? Asia on hoidettava valtakunnallisesti. On tehtävä kattava henkilöstömitoitus. On selvitettävä kunnittain tai sairaanhoitopiireittäin tai sosiaali-ja terveyspiireittäin vanhusten hoitoisuus eli hoidon tarve. Tämä on tehtävä laitoshoidossa, palvelukotihoidossa ja kotihoidossa tai näiden hoitomuotojen tarpeessa olevien vanhusten osalta. Tämän jälkeen on selvitettävä hoitajien tarve henkilöstömitoituksella. Sitten on vielä palkattava niin paljon tai vähän henkilökuntaa kuin mitoitus osoittaa.

Tämä onkin vaikein vaihe. On paljon kunnallisia tai valtiollisia päättäjiä, jotka eivät ymmärrä tai osaa selvittää itselleen, mitä henkilöstömitoitus tarkoittaa. On varmaan pelottavaa, kun esitetään kategorisesti lukua 0.5 hoitajaa hoidettavaa kohti. Näin ei pidä tehdäkään. On vain oltava hoidon tarpeen mukainen henkilökunta. Esimerkinomaisesti voi todeta, että 0.4 hoitajaa hoidettavaa kohti on niin pieni määrä, että sillä ei saa yövuoroa järjestetyksi. Paljon puhuttu 0.5 antaa mahdollisuuden yhteen yöhoitajaan ja 0.6 hoitajaa 1.5 yöhoitajaan. Erikseen on määriteltävä kotihoidon henkilökunta. Jos hoitaja ehtii vuodepotilaan luo vasta klo 10.30, on hoidettavia liikaa yhdellä hoitajalla.

On tärkeää, että vanhuksia autetaan silloin, kun he selviävät vielä pienellä avulla. Yksinäisyys on paha peikko. Turvattomuudella ja hylätyksi tulemisen uhkalla sairastuu moni vanhus, vaikka fyysisiä edellytyksiä selviytymiseen olisi paljonkin. Vapaaehtoistyön ohjelmointi voisi tapahtua kunnan viranomaisten toimesta. Ei pidä olettaa, että vapaaehtoiset omatoimisesti löytävät palveltavien luokse. Pitää saada halukkaat vapaaehtoiset kohtaamaan autettavat. Ei pidä myöskään olettaa, että jokainen ystävä tai naapuri haluaa tai pystyy olemaan auttaja. Vanhustenhuollon vaikeudet ja uhkat voitetaan tekemällä oikeita asioita.

Kristillisdemokraattien Kymen Naispiirin puolesta
Marjatta Laakko, Lappeenranta
28.02.2016