Jeesus oli palmusunnuntaina ratsastanut Jerusalemiin, kuten Vanhan Testamentin profetioiden mukaan piti tapahtua. Kansa hurrasi ja seurasi Häntä, opetuslapset ylistivät Häntä ja toivottivat tervetulleeksi Herran nimeen. Ylipapit, lainopettajat ja kansan vanhimmat puolestaan vihasivat Jeesusta, joka vei heiltä kaiken huomion ja uhkasi heidän valta-asemaansa kansan keskuudessa. Jeesus ei ollut heille odotettu ja toivottu kuningas ja Vapahtaja.

Jeesus tuli sydämeltään nöyränä, ratsastaen aasilla, jonka selässä ei vielä kukaan ollut istunut. Hänen hyvyytensä ja kuuliaisuutensa, Hänen Jumalallinen auktoriteettinsa, oli itsensä korottaville ja valtaa rakastaville johtomiehille liian paksua. He, jotka rakastivat rahaa ja ihmisten suosiota enemmän kuin Jumalaa, torjuivat Jeesuksen. Niin oli ja vastaavalla tavalla on yhä tänäkin päivänä.

Jeesus tuli täyttämään kaikessa Jumalan tahdon. Jerusalemiin saavuttuaan Hän opetti joka päivä temppelissä Jumalan valtakunnasta – viisaudessa ja totuudessa Jumalan tahdon mukaan. Sanoillaan Hän hiljensi vastustajansa, eivätkä he kyenneet saamaan Häntä ansaan mistään, vaikkakin tosissaan yrittivät.

Kun happamattoman leivän juhla, pääsiäinen, lähestyi, oli Jeesus viimeisen kerran aterialla opetuslastensa kanssa. ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: en enää syö pääsiäisateriaa ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” (Luukkaan evankeliumi 22:15-16). Heidän aterioidessaan – ateria on ehkä syvin yhteyden merkki ihmisten kesken – Jeesus opetti, kuinka Hän haluaa valtasuhteiden olevan meidän ihmisten kesken: ”…joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin ja johtaja, olkoon kuin palvelija.” (Luukkaan evankeliumi 22:26). Jeesus itse on keskellämme kuin palvelija ja Hän kutsuu meitä seuraamaan esimerkkiään.

Ehtoollisen, yhteisen pääsiäisaterian jälkeen, hetkiä ennen öistä vangitsemistaan Getsemanen puistossa, Jeesus oli opetuslastensa kanssa rukoilemassa. Opetuslapset tosin nukahtivat, mutta Jeesus, hyvin tietäen, millaisella kuolemalla Hänen olisi määrä kuolla, pyysi rukoillessaan Isää näin: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan Sinun.” (Luukkaan evankeliumi 22:24).

Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista, myi rahasta ylipapeille ja lainoppineille tiedon Hänen olinpaikastaan ja johdatti sotilaat Hänen luoksensa, jotta he saattaisivat vangita Hänet pimeyden turvin. Juudaksen loppu oli karmiva. Hänen käsitettyään, mitä oli tehnyt, hän meni ja riisti hengen itseltään.

Jeesus tuomittiin syyttömänä kuolemaan sen ajan julmimmalla mahdollisella tavalla, ristiinnaulitsemalla. Ristiinnaulittu henkilö ripustettiin avoimelle julkiselle paikalle, kaiken kansan nähtäväksi, kokemaan fyysisen kärsimyksen ja kuivumisen, hitaan ja kivuliaan kuoleman lisäksi ihmisten pilkan ja häpeän. Sen ajan juutalaisten neuvosto surmasi Hänet, sillä Hän on Jumalan Poika ja myönsi sen heidän edessään. Se oli virallinen syy, jumalanpilkka.

Jumalan näkökulmasta Jeesuksen piti, kirjoitusten mukaan, ottaa päällensä kaikkien ihmisten, koko maailman synnit. Kaikkien aikojen, menneiden ja tulevien ihmisten kaikki synnit. Jumala siis teki Jeesuksen sijaisuhriksi, jotta meillä olisi Hänessä rauha ja yhteys sekä Jumalan kanssa että keskenämme – syntien anteeksiantamisen kautta. Sovitus koskettaa juuri sinun ja minun, meidän kaikkien koko syntisyyttä ja kaikkia yksittäisiä syntejä, niin julkisia, kuin salattuja sydämen ajatuksiakin, jotka Jumala, läpikotaisin meidät tunteva, tietää pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Syntien sovitus koskettaa julmimpien rikollisten raaimpia tekoja yhtä lailla kuin ”tavallisen” kansalaisen pikkuvikoja kateuksineen ja panetteluineen, pikku valheineen tai totuuden salaamisineen, juonitteluineen ja pahantahtoisuuksineen. Syntien sovitus Jeesuksen verenvuodatuksen kautta koskettaa mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa jokaisen yksilöihmisen elämässä, jokaisen, joka Hänen puoleensa kääntyy. Ja yhtäkään, joka Hänen luokseen tulee, Hän ei heitä ulos. Syntien sovitus koskee myös heitä, jotka ovat sinua tai minua haavoittaneet, pettäneet tai hylänneet, ja Isän tahto on, että niin kuin Hän on antanut ja antaa meille kaiken anteeksi, niin annamme mekin anteeksi vihamiehillemme ja vihollisillemme, myös heille, jotka eivät ymmärrä tehneensä mitään väärää tai pyytää anteeksi. Myös sinä saat anteeksi kaiken uskon kautta Hänen nimeensä.

Ristillä roikkuessaan Jeesus rukoili ympärillään olevien ihmisten puolesta sanoen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” Jeesuksen antaessa henkensä aurinko pimeni keskellä päivää ja temppelin esirippu repesi kahtia. Jeesuksen verenvuodatuksen ja kuoleman kautta astui voimaan Uusi Liitto Jumalan ja ihmisten välillä.

Jeesuksen otti ristiltä ja hautasi hurskas ja jumalaapelkääväinen mies, neuvoston jäsen, joka ei ollut osallistunut päätökseen tai toimiin Jumalan Karitsan surmaamiseksi. Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen seuraavana päivänä tuli sapatti, ja juutalainen kansa vietti sen levossa.

Sapatin jälkeen naiset, jotka olivat kulkeneet Jeesuksen kanssa ja seuranneet Häntä, kokeneet ja todistaneet Hänen suuria tekojaan ja kuunnelleet Hänen opetuksiansa, menivät tavan mukaan haudalle voidellakseen Jeesuksen ruumiin hyväntuoksuisilla öljyillä. Kuitenkaan, he eivät löytäneet haudasta Herransa ruumista. Sen sijaan he näkivät kaksi valkeapukuista miestä, jotka sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Hän ei ole täällä, Hän on noussut kuolleista.” (Luukkaan evankeliumi 24:5-6). Nämä valkeapukuiset miehet muistuttivat naisia Jeesuksen sanoista: ”Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä Hän nousee kuolleista.” (Luukkaan evankeliumi 25:7).

Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus itse ilmestyi opetuslapsilleen ja osoitti elävänsä. Nämä olivat aivan ihmeissään, epäuskoisia ja toisaalta ymmärtämättömiä asioiden kulusta aluksi. Ymmärrettyään, että se on Herra, joka fyysisesti on läsnä heidän keskellään, murtaa leipää ja syö, heidän ilollaan tuskin oli rajoja. Jeesus käski opetuslastensa odottaa, kunnes heidät puettaisiin voimalla korkeudesta, ja opetuslapset pysyivätkin yhdessä alati rukoillen Herraa. Pyhä Henki vuodatettiin heille voimaksi todistaa Herrasta Jeesuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan. Ilman ylösnousemustahan kaikki pohja olisi pois koko kristilliseltä uskolta. Ei olisi mitään järkeä turvautua Jumalaan, joka olisi vain kuollut. Mutta Jeesus kuoltuaan myös herätettiin kuolleista ja tänä päivänä Hän istuu Jumalan oikealla puolella, rukoilee siellä puolestamme, niiden puolesta, jotka uskovat Häneen. Hänen Pyhä Henkensä on meidän kanssamme, jotka uskomme ja täällä elämme, maailman loppuun asti. Eikä tässä ole vielä kaikki. Paitsi, että Hän on joka hetki meidän kanssamme, öin ja päivin, maailman loppuun asti, Hän myös tulee jonain päivänä takaisin, jotta mekin saisimme olla iankaikkisesti siellä, missä Hänkin, Isän luona. Sitä ennen kuitenkin Jumalan valtakunnan evankeliumi tulee julistaa kaikkialla maailmassa, kaikkien kansojen ja kansanryhmien keskuudessa, todistukseksi kaikille. Tämä julistus ja todistus on meidän kristittyjen iloinen tehtävämme – sen toivon levittäminen, joka evankeliumin myötä ihmisen elämään tulee. Siihen meidät on kutsuttu, elämään todeksi Jeesuksen jalanjäljissä.

Samoin kuin Jeesus esikoisena veljien ja sisarten, joiksi Hän meitä kutsuu, keskuudessa elää, niin myös jokainen, joka uskoo Häneen elää, vaikka olisi kuollut. Tämä on pääsiäisen sanoma.

Uskotko sinä tämän?

 

Hyvää ja syvästi iloista pääsiäistä toivottaa Lappeenrannan KD:n paikallisosaston puolesta,

Jaana Arponen
Kristillisdemokraattien Taipalsaaren kunnanvaltuutettu
Sairaanhoitaja, Toimittajaopiskelija