Keski-Suomen kristillisdemokraattien aluevaltuutettu Petri Räihä piti hyvinvointialueen aluevaltuustossa helmikuussa puheenvuoron liittyen lasten, nuorten ja perheiden palveluihin.

Lue Räihän puheenvuoro alta. Koko kokoustallenteen löydät osoitteesta: https://www.hyvaks.fi/hyvinvointialue/paatoksenteko/aluevaltuusto

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Aloitteessa ja siihen annetussa vastauksessa korostetaan aivan oikein vahvempia palvelupolkuja ja riskitekijöiden varhaista tunnistamista lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Tavoite on hyvin kirjattu.

Haluan kuitenkin tuoda tähän keskusteluun yhden näkökulman lisää. Tätä ei ole kirjattu aloitteeseen eikä virkakunnan vastaukseen – tämä on oma lisäykseni. En esitä uutta ohjelmaa enkä uusia velvoitteita, vaan toiminnallisen painopisteen tarkentamista.

Riskitekijöiden tunnistaminen ei tapahdu tyhjiössä. Se edellyttää luottamuksellista kontaktia. Ilman sitä emme näe sitä, mikä on olennaista.

Siksi esitän, että lapsen ja nuoren elämässä keskeisiä kysymyksiä – turvaa, kuulumista, pelkoa, rajoja, yksinäisyyttä, toivoa – otetaan riittävän varhain puheeksi. Ei luokitellen, ei leimaten, ei normatiivisia arvioita tehden, vaan kysyen ja kuunnellen.

Jo yksinkertainen kysymys: “Kuka on sinun turvallinen aikuinen?” voi siirtää näkökulmaa oireista suhteisiin.

Turvallinen aikuinen on osin subjektiivinen ja aina kontekstisidonnainen käsite. Sitä ei voi mitata yhdellä mittarilla, mutta sen merkitystä ei voi myöskään ohittaa. Olen nähnyt työssäni erityisopettajana, että esimerkiksi oppimisvaikeuksien tai häiriökäyttäytymisen taustalla voi olla lapsen kokemus turvattomuudesta tai uhasta.

Kun tällaiseen tilanteeseen vastataan aidosti lasta tai nuorta kohdaten, yhteistyössä perheen kanssa, myönteiset muutokset voivat olla nopeita ja merkittäviä. Oppilas esimerkiksi kykenee jatkamaan koulunkäyntiään ja palaamaan muiden mukaan oppi- ja välitunneille, yhteiseen oppimisen ja kasvun arkeen.

Tänään valtuustoseminaarissa arviointiryhmän puheenjohtaja totesi: “Laaduttomuus maksaa.” Tämä koskee erityisesti lasten ja nuorten palveluja. Laadullisesti keskeisintä kohtaamisissa ei ole pelkkä suoritemäärä, vaan se, syntyykö kontakti, jossa lapsi uskaltaa luottaa, kertoa avoimesti olennaisen.

Turvallinen, rajoista jämäkästi kiinni pitävä aikuinen tai lähiomainen voi olla ratkaiseva muutosvoima. Ilman sitä voi käynnistyä negatiivinen kierrepallo, jonka seurauksena päädymme kalliisiin erikoissairaanhoidon, lastensuojelun tai jopa lastenpsykiatrian osastohoidon palveluihin.

Jos haluamme aidosti vahvistaa palvelupolkuja ja ehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta, meidän on uskallettava siirtää toiminnallista ja kulttuurista painopistettä: nähdä lapsi ja nuori ensisijaisesti suhteissa, ei oireissa.

Se ei vaadi uutta ohjelmaa. Se vaatii suunnan.”