Sonja Plagens: Perhetukikeskustelun keskiöön lasten hyvinvointi ja vanhempien jaksaminen

26.10.2016 klo 20:40 Uutiset

Olin 23-vuotias ja kolmannella kuulla raskaana, kun pomoni kutsui palaveriin ja sen päätteeksi kysyi, olenko raskaana, mihin tietysti vastasin olevani. Hän ilmoitti vaihtoehdoiksi joko irtisanotuksi tulemisen tai sen, että itse irtisanoutuisin. Olin nuori, enkä täysin ymmärtänyt laillisia oikeuksiani. Mutta kannoin sisälläni uutta elämää, jota suojelin kaikella mitä minussa oli. Jäin työttömäksi.

Lapseni synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi. Sain seurata esikoiseni kasvua ja kehitystä. Vaikka kolmen vuoden kotona olo oli rahallisesti tiukkaa, päätin että jos ikinä saan toisen lapsen, vietän myös hänen kanssaan kolme vuotta kotona – ja niin tein! Nämä kuusi vuotta, jotka vietin kotona lapsieni kanssa, olivat elämäni parhaimpia, enkä kadu niistä hetkeäkään. Sain olla läsnä omille lapsilleni.

Kotihoidontuki ja joustava hoitoraha mahdollistivat sen, että sain hoitaa omat lapseni kotona siihen asti, että heidän oma kasvukehitys tarvitsi ikäisiään kavereita ympärilleen. Tuolloin olin myös itse valmis siirtymään työelämään takaisin.

Tämän päivän puheenaiheeksi on noussut kotiäitien patistaminen takaisin työmarkkinoille mahdollisimman pian lapsen synnyttyä. Onko niin, että naisten työmarkkina-asema ja eläkekertymä tuo paineita perheisiin, jotka menevät lasten hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen edelle? Nopea siirtyminen työelämään saattaa lisätä äitien väsymistä ja loppuun palamista, kun taas lapsen nopea siirtyminen isoihin päivähoitoryhmiin lisää sairastumisia ja infektioita: väsynyt äiti, isä, ja kipeä lapsi ja lisääntyneet poissaolot töistä – oravanpyörä on valmis rullaamaan.

Lapsiperheiden tukeminen ja kannustaminen aivan neuvolasta asti tukee koko perheen hyvinvointia. Myös työpaikkojen joustava ilmapiiri luo äideille ja toki myös isille turvallisen olon jäädä kotiin hoitamaan lastaan, vaikkei se olekaan taloudellisesti kannattava. Siitä ei pidä heitä moittia, päinvastoin.

Syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin, aivan nälkävuosien tasolle. Lapsia halutaan entistä vähemmän ja lastenhankintaa lykätään. On pelkästään hienoa, että löytyy naisia, jotka tahtovat saada lapsia ja hoitaa heitä itse. Ei pakoteta perheitä muottiin, vaan pikemminkin lisätään joustavuutta ja vaihtoehtoja.

Synnytysten säilyminen Lohjan aluesairaalassa on vaakalaudalla. Vaikka pientä määrien lisääntymistä on ollut, olisi syntyvyyden paraneminen Länsi-Uudellamaalla jo tuonkin vuoksi hieno asia. Tarvitsemme lapsimyönteistä kulttuurimuutosta, taloudellisten ja henkisten voimavarojen suuntaamista lapsiin ja perheisiin, ei uusia säästötoimia eikä lisäsääntelyä pienten lasten hoidon järjestämiseen. Tuetaan ja kannustetaan lapsiperheitä.

Sonja Plagens
Lohja

Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 25.10.2016.