Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro
Porin talousarvio vuodelle 2019
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!
Poliittisessa toiminnassa kirjoittamattomat lakinsa.
Valtakunnan tasolla demarien kuuluu nyt huutaa kurkku suorana, kuinka sote- ja maakuntauudistus on vatkattu ja vatuloitu aivan väärille vinkuroille ja miten ihmisiltä yritetään ryöstää työsuhdeturva.
Tällainen oppositiopolitiikka on osoittautunut tuottavaksi, puolueen kannatus on ollut nousussa.
Porissa taas kokoomus on kunnallisvaalitappionsa jälkeen jättäytynyt oppositioon ja röykyttänyt viime viikkoina Pori-sopimusryhmää oikein kunnolla. Kaikki kunnia poliittisen pelin sääntöjen kurinalaisesta noudattamisesta.
Juuri näin kuuluukin tehdä. Jos oppositio ei etsi kaikkia mahdollisia perusteluja, millä käydä valtaa pitävien tekemien poliittisten päätösten kimppuun, ei edes yhteistä hyvää – omasta puhumattakaan – tavoitella tehokkaasti.
Poliittinenkin peli tarvitsee kiekon, jonka voi iskeä maaliin. Tänä syksynä tuon pelivälineen havaitseminen oli helppoa. Porin kaupungin taloudellinen tilanne on nyt melkoisen synkeä, eikä vuoden 2019 kevätaurinkokaan taida sitä kirkastaa. Hyvin samankaltainen tai vielä huonompi on kyllä tilanne jokseenkin jokaisessa Satakunnan kunnassa ja valtakunnallisestikin – mutta ei sillä ole merkitystä, täällä seurataan vain omia pelejä.
Joten kiekko lapaan, tuikea vilkaisu maalivahdin suuntaan ja …
Tulta! – 10 miljoonan euron uhkaava ylijäämä olisi aivan kestämätön – veroäyriin koskeminen on aina vastuutonta kuntalaisten ja tänne aikovien yrittäjien kurittamista – me täällä oppositiossa olisimme kyllä tienneet miten tämäkin tilanne olisi saatu ratkeamaan.
Kolme peräkkäistä laukausta kohti vastustajan maalia. Menikö perille, sitä koetan tässä Pori-sopimusryhmän jäsenenä arvioida.
Ensimmäinen laukaus: Kymmenen miljoonan alijäämä. Mitä ihmettä – maalivahti ei värähdäkään torjuakseen tulisen kutin — mutta se kilahtaa tolppaan ja siitä sivulle. Pori-sopimusryhmä oli heti täysin samaa mieltä. Rauma voi yrittää selvitä 10 miljoonan alijäämästään, mutta heillä onkin laivatilaukset, meidan tulevaisuudenkuvissamme väikkyy Venator-vainaja. Porin budjettiin ei voinut jättää kymmenen miljoonan alijäämää, se oli Pori-sopimusryhmämme yksimielinen kanta.
Toinen laukaus: Veroäyrin korottaminen 0,5% – yksiköllä on kohtuutonta kuntalaisten kurittamista, päättäjien vastuun siirtämistä tavallisten duunarien maksettavaksi.
Tämä laukaus kimpoilee useasta pelaajasta. Iskeekö veroäyrin korotus kipeimmin kansaneläkeläiseen, duunariin vai rikkaaksi tunnettuun poliitikkoon?
Köyhä ei maksa ollenkaan kunnanveroa, 2000€ kuukaudessa ansaitseva saa kuukausittain 10€ :n lisämaksun ja 5000€:n kuukausipalkasta viedään jo 25€. Selittäisikö tämä osaltaan kokoomuksen kirpeän kannan asiaan. Jos verotukselliset keinot jätetään pois, silloin se toinen vaihtoehtohan lisärahoituksen keräämiseen olisivat kaikkien mahdollisten kunnallisten maksujen korotukset, ja nehän taas pääsääntöisesti ovat yhtä suuret niin köyhille kuin rikkaillekin.
No maalilla syntyneen hässäkän vuoksi kiekko jää lopulta maalivahdin alle ja kun erotuomareina toimineet Satakunnan Kansan toimittajatkaan eivät kykene muodostamaan selkeää mielipidettä, peli puhalletaan tältä osaltaan tänään poikki.
Kolmas ja ratkaiseva laukaus: Voi teitä haluttomia ja kyvyttömiä siellä Pori-sopimusryhmässä! Kyllä me esimerkiksi kokoomuksessa olisimme selvinneet tuosta 10 miljoonan euron alijäämästä ilman veroäyrin korotuksesta saatavaa reilun kuuden miljoonan kavennustakin.
Tiukka veto, mutta maila katkeaa ratkaisevalla hetkellä.
Perusteluina paljon käytetyt teknisen puolen rakenteelliset säästöt ovat varmasti tavoiteltavia, mutta ei niillä mitenkään voi miljoonia yhtäkkiä taikoa. Ensinnäkin kunnan työntekijöillä on Lavia-liitoksen vuoksi vuoteen 2020 jatkuva irtisanomissuoja. Toisekseen: Jos tuo säästöhomma olisi niin helppo, miksi ihmeessä sitä ei toteutettu aina viime vuoden kesään jatkuneella kokoomuksen ja demarien kaksinvallalla, jossa kokoomuksella oli kaupunginhallituksen puheenjohtajuus ja kauden loppuun saakka jatkanut teknisen puolen apulaiskaupunginjohtaja. Tuhteja lamalääkkeitä kokoomuskin oli toki viime valtuustokaudella vuonna 2016 kyllä valmis jakamaan: Koko kaupunkimme työntekijäkunnan pakkolomautukseen lähdettiin – kuinkas ollakaan 10 miljoonan euron säästötavoitteella, josta saatiin uhkasakkosählinkien ryydittämänä lopulta kasaan vain noin 4 miljoonaa euroa. Tämä lääkitys koitui lopulta potilaalle eli kaupunkimme asujamistolle niin tuhoisaksi, että kaikki puolueet – ihan kaikki – päättivät: ei koskaan enää. Samana vuonna 2016 myös korotettiin tuhdisti kaupungin vuokratonttimaksuja. Kohtuutomaksi koettu korotus aiheutti lopulta sen, että tontit suostuttiin myymään vielä vanhoilla lunastushinnoilla, jolloin ostoryntäys oli niin suuri, että noin 20 miljoonaa euroa valui kaupunkimme kassaan vuosina 2016 ja 2017. Nämä olivat kohtalaisen hyviä vuosia, kun lypsylehmiä pantiin urakalla lihoiksi. Tähän vuonna ei enää myyntituloja ole tullut, eikä niitä vuokriakaan pois myydyistä tonteista. Nyt olemme aika synkässä taloustilanteessa, mutta ainakaan edellä kertomiani lääkkeitä ei tilanteen elvytykseen kannattane käyttää.
Me kristillisdemokraatit katsomme, että viiden puolueen Pori-sopimusryhmän linjaamat keskeiset talousarvioratkaisut olivat samalla ainoa järkevä tapa reagoida Porin nykytilanteeseen. 10 miljoonan euron alijäämää ei voinut hyväksyä ja sen verotekninen kaventaminen reilulla 6 miljoonalla on välttämätön korjausliike.
Vuosi sitten Kuntaliiton verotuksesta vastaavan kehittämispäällikön Jukka Hakolan mielestä Porin tilanne, jossa sekä asukkaiden keskimääräinen tulo että veroprosentti ovat alle maan keskiarvojen oli ”erikoinen”. (SK 17.10. Esa Keskinen).
Kun kunta yrittää pärjätä normaalia pienemmällä verotusprosentilla, joka lisäksi kohdistuu normaalia pienempään tulokertymään saa paljon normaalia vähemmän rahaa tarpeisiinsa. Tämä Keskisen mainitsema erikoinen tilanne realisoitui nyt syksyllä. Vuoden 2018 tulos painuu väkisin alijäämäiseksi
Tarpeita ja haasteita Porilla on myös ensi vuodelle. Perusturvan lakisääteiset kunnallisesti hoidettavat palvelut vaativat osansa ja erikoissairaanhoidon ilmoittamat ensi vuodellekin reippaasti nousevat menot on katettava.
Koulutuksessa me Lasten ja Nuorten kaupunki olemme jääneet perusopetuksen opetustuntien osalla sekä Satakunnan, että valtakunnallisen keskiarvon alle ja kahden suurlukiomme ylioppilaskirjoitustuloksetkaan eivät ole erityisen mairittelevia. Katsoimme, että jotain on tehtävä, jotta tämäkin alavireinen tilanne edes opetustuntien osalla lähestyisi valtakunnallista keskiarvoa. Asiaan tekemämme 0,5 miljoonan euron lisäpanostus ei ole riittävä, mutta taloustilanteeseemme nähden niukan kohtuullinen. Sen joka tätä panostusta vastustaa kannattaisi ehkä harkita, ennen kuin puhuu Porista nousevana Satakunnan koulutuskaupunkina.
Investointipuolella me Pori-sopimusryhmä halusimme pienentää Yyteriin suunnattua määrärahaa 900000 eurosta 500000 euroon. Katsoimme, että nyt saa Yyterin sannoilla kallis korkealentoinen olosuhdearka arkkitehtuuri väistyä luontoa kunnioittavien ja maisemaan sopivien toimivien kunnallisteknisten ratkaisujen tieltä. Säästyneillä rahoilla voi mm. hoitaa retkeilyreitit parempaan kuntoon.
Mutta takaisin mainitsemaani poliittiseen pelitilanteeseen. Pelikentällä on varmasti tänä iltanakin sähinää. Peliväline, Porin hankala taloustilanne on edelleen kentällä ensi vuoden aikana tulevine uusine haasteineen. Me politiikan pelisankarit päätämme, käymmekö rehellisen päättäväisesti itse ongelman kimppuun, vai onko pisteiden keruu pelikentällä nahistelemalla tärkeämpää.
Kun Pomarkun pieni seurakunta oli liittymässä Porin seurakuntayhtymään ja neuvotteluissa pohdittiin liitoksen taloudellisia vaikutuksia, totesivat he tilanteensa näillä sanoin ”rahaa meillä ei ole, mutta rakkautta”.
Tänään, tässä salissa, lauseen ensimmäinen osa varmasti toteutuu, ”rahaa meillä ei ole” mutta se jälkimmäinen ”rakkaus” voi näissä tuoksinoissa olla hakusessa.
Meille poliittisen pelin laitahyökkääjille on usein se tärkein ajatus saada itse henkilökohtaisesti tungettua kiekko maaliin, mutta tiukassa tilanteessa voi syöttö kentän toiselle puolelle olla hyvä ratkaisu. Mitä, jos lähtisimmekin siitä lähtökohdasta, että se ainoa todella tärkeä yhteinen päämäärämme on jokaisen Porin asukkaan hyvinvointi? Sitä sietää meidän kaikkien pian alkavan joulujäähyn aikana miettiä. Simo Korpela