Ennaltaehkäisevät ja riittävän varhaiset, matalan kynnyksen tukitoimet ovat vanhusten hyvinvoinnin turvaamisessa ja edistämisessä olennaisia, kuten muissakin ikäryhmissä. Pidän tärkeänä, että vanhusten kotona selviytymistä tai vaihtoehtoisesti yhteisöllistä kodinomaista asumista tuetaan riittävästi. Tutulla, läheisellä elinympäristöllä on olennainen merkitys monen vanhuksen henkisen vireyden sekä fyysisen toimintakyvyn kannalta.

Varsinkin ikävuosien karttuessa mielen hyvinvointi, sosiaalinen vuorovaikutus, osallisuus ja mieluinen toiminta tukevat kehon hyvinvointia ja fyysistä suoriutumista.
Ikääntymiseen liittyy paljon luopumista, joten on tärkeää saada pitää kiinni siitä, mikä on itselle arvokasta ja antavaa.

Ensisijaisesti omassa kodissa asuminen  ja  kotiin saatavat tarvittavat avut ovat monen vanhuksen toiveena, niin kauan kuin se on turvallista ja realistista.

On tärkeää, että kotihoidon riittävät palvelut ja resurssointi pystytään jatkossa turvaamaan.  Tässä ollaan  edelleen kasvavien haasteiden edessä väestömme ikärakenne ja sen suunta huomioiden.  Tarvitaan tulevaisuuteen kantavia koulutus- ja työvoimapoliittisia suunnitelmia sekä toimia vanhustenhoivan henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi.  Lisäksi vapaaehtoisapu, yhteistyö kolmannen sektorin eri toimijoiden ja työvoimapalveluiden kanssa tulee olemaan tarpeellista.

Kun vanhus tarvitsee ympärivuorokautista toisen henkilön apua, läsnäoloa ja valmiutta, kotihoidon palvelut eivät enää riitä. Vanhuspalvelulain uudistuksen kakkosvaihe on jo edennyt pitkälle esitysvaiheeseen. Lakiuudistuksessa on tarkoitus kohentaa kotihoidon ja omaishoidon tilannetta. Omaishoitajien aseman ja hyvinvoinnin tukemisen näen tärkeäksi.

Omaishoitajuuden mahdollistumista tukevia päätöksiä ja kannustimia on perusteltua edistää. Omaishoidon tukea koskevan lain mukaan kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä hoitajan vapaan aikana.

Ympärivuorokautista hoivaa ja valvontaa tarvitsevan vanhuksen kohdalla tämä omaishoitajan vapaapäivien aikainen sijaishoito on meillä tarjottavana joko kaupungin omissa hoivayksiköissä tai ostopalveluna valittujen yksityisten palveluntuottajien tehostetun palveluasumisen yksiköissä.

Käytännössä nämä vapaapäivät jäävät kuitenkin monelta omaishoitajalta käyttämättä. Yhtenä syynä lakisääteisten lomapäivien käyttämättä jättämiseen näen, että hoivayksikköjen standardoidut puitteet ja resurssointi eivät mahdollista asiakkaan sellaista toimintakykyä, mikä hänellä kotioloissaan on.

Ikäihmisille suunnattu perhekoti olisi monelle vanhukselle soveltuvampi intervallihoitovaihtoehto kuin tehostetun palveluasumisen hoivayksikkö. Perhekoti voisi tarjota kodinomaista, viihtyisää ja virikkeellistä asumista. Kuntien tulisi tukea enemmän tämäntyyppisten perhekotien perustamista ja käyttämistä.

Mitä varhaisemmin ja yksilöidysti vanhushuollon tukitoimet pystytään suunnittelemaan ja järjestämään, sitä inhimillisempää se on vanhuksille ja myös heidän läheisilleen. Toki myös kuntataloudelle on kannattavaa, kun pystytään välttämään ja myöhentämään monen vanhuksen kohdalla raskasta, ympärivuorokautista hoivaa edellyttävää laitoshoitoa.

Kirjoittaja Riitta Anttila on kuntoutuksen ja työterveyshuollon aloilla päätoimisesti toiminut lääkäri, ja
vaikeasti liikuntavammaisen aviomiehensä omaishoitaja (kts esittely linkistä).

Kirjoitus julkaistu 3.6.2021 Pitäjäläinen sekä Koillis-Savon Digilehdessä mielipidekirjoituksen pääkirjoituksena, sekä Savon Sanomien lukijan sanomissa 5.6.2021.

Kuvat:  Ikääntyneen kädet kävelykepin päällä/Shutterstock lisenssikuva 168520190
Vanhus katsoo auttajaan/Shutterstock lisenssikuva 1952645449
Omainen pyörätuolissa/Riitta Anttila