Blogi

SYNNYTYKSIÄ, SYNNYTYKSIÄ

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen hallitus sai tahtonsa läpi, kun se haki vuonna 2022 EKKS:n synnytysosastolle poikkeuslupaa jatkaa synnytysten hoitamista Lappeenrannassa, vaikka päivystysasetuksen synnytysmäärätavoitteesta jäätiinkin. Vuosina 2017-2023 päivystysasetuksen edellyttämä n. 1000 synnytyksen tavoite ei toteutunut.

Ohessa myös Tilastokeskuksesta kerättyä tietoa luvuista. Viimeinen lukema vuodelta 2023 on 652 elävänä syntynyttä lasta. Vuonna 2022 luku oli 776.

Suomessa vuosilta 1751-2022 tilasto näyttää tältä. Viimeinen lukema vuodelta 2022 on 44 951 (2021: 49 594). 2023 lukemaa ei ole vielä vahvistettu.

Itse kävin syntymässä 6.10.1958 uudessa hienossa sairaalassamme Saimaan rannalla. Upea laitos oli ollut toiminnassa silloin 3 vuotta. Alkuperäinen todistuskappale on vielä tallessa:

Mitenkähän Etelä-Karjalassa saataisiin käyrät nousuun eli potkua asiaan ja potkuhousuille menekkiä?

Toinen lähinnä tilastotekninen asia ajattelutti myöskin: jos äiti synnyttää vaikkapa kaksoset, lasketaanko synnytysten määräksi yksi vai kaksi. Hyvää hauenkutuaikaa, mikäli se aika tänä vuonna ei ole jo ohi!

Syntymäpäivänäni Lappeenrannassa 6.10.2022, päivitetty 9.5.2024

Osmo Pylkkö
KD-aktiivi

—

STRATEGIOITTEN KAUNIS SANAPARI ”HILJAINEN TIETO”

Etelä-Saimaan lukijapalstalla 28.9. Markus Malmi kirjoitti tärkeästä asiasta: ”Työpaikalla tulisi arvostaa hiljaista tietoa”. Niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin asia on tiedostettu mutta harvemmin jalkautettu.

Julkisella sektorilla kirjataan asiasta jopa strategioihin jotain ylevää mutta yksityisellä asia saakin jäädä vain puheen tasolle.

Miten tilanne siis menee käytännössä – oli sitten kirjattu strategiaan tai ei. Uusi työtekijä perehdytetään aikana, jolloin pois lähtevä onkin lähtenyt viettämään rästissä jääneitä vuosilomia tai pitämättömiä kertyneitä vapaita ylitöistä ja sellaisista, mistä niitä saattaisi kullakin kertyä. Kun oikein säästää, niin näin siinä käy, vaikka strategiassa olisi kirjoitettu vaikka mitä!

Miten oli ennen? Esimerkkiä voisi ottaa kädentaitajien verstaista. Mestari kasvatti tykönään oppipojasta ensin kisällin. Näin se meni: Kisälli (< ruotsin sanasta gesäll ja saksan Geselle) oli ammattikuntalaitoksen aikana käsityöläisammateissa taso oppipojan ja mestarin välissä. Oppipoika sai kisällin arvon suoritettuaan kisällinnäytteen. Kisällin koulutuksen yhtenä vaiheena voi olla ns. kisällin vaellus, jonka aikana hän tutustui useiden mestarien menetelmiin ja paikallisiin työkulttuureihin. Kisällit eivät yleensä saaneet perustaa omaa liikettä, vaan he toimivat jonkun mestarin alaisuudessa. Mestariksi saattoi edetä vasta, kun mestarinäyte oli suoritettu. Tällaisella mestarilla vasta oli oikeus oman liikkeen ylläpitoon.

Eri ammateissa koulunpenkiltä ammattiin pyrkivän taitotaso riippuu tietysti alasta. Joillakin aloilla mestarin taidot hankitaan pitkän prosessin tuloksena, toisilla taas oppipolku voi olla lyhempi mutta turha on yrittää oikaista millään alalla. Ohjeeksi myös politiikan saralle!

Lappeenrannassa 28.9.2022

Osmo Pylkkö
KD-aktiivi, Lemin kunnanvaltuutettu 1997-2017

TASA-ARVOA JOKA PÄIVÄLLE

Maaliskuun 19. päivä Suomessa vietetään Minna Canthin (1844-1897) päivää. Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä kirjailijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hänen elämäntyönsä on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

Samana päivänä nostetaan lippu salkoon niin suomalaisen suurnaisen työtä ja muistoa kunnioittaen kuin tasa-arvonkin puolesta. Tämä on tehty vuodesta 2003 saakka. Viralliseksi liputuspäivän statuksen päivä sai vuonna 2007.

Minna puhui kansaisen tasa-arvon puolesta aikanaan ja oli edelläkävijöitä. Nykyään tasa-arvo taidetaan unohtaa, kun tahdotaan liputtaa vähemmistöjen toivomuksesta heidän omilla lipuillaan julkisen sektorin kuten kunnan- ja kaupungintalojen saloissa – ei Suomen lipulla. Kuntia on vaadittu hankkimaan vähemmistöjen omia lippuja, kuten sateenkaarilippuja, tähän tarkoitukseen. Aika erikoista, vai mitä!

Otetaanpa joita vähemmistöjä, esim. saamelaiset ja romanit. Onko heillä kansallinen oma liputuspäivänsä? Kansallispäivä molemmilla on 6.2. ja 8.4. Ensimmäisillä on viranomaisten suosittelema liputuspäivä myöskin.

Viranomainen eli Sisäministeriö julkaisee vuosittain luettelon liputuspäivistä. On vakiintuneet, viralliset liputuspäivät ja sitten on vähemmän vakiintuneita suositeltavia liputuspäiviä. Näihin kuuluu siis myös saamelaisten kansallispäivä. Saamelaisilla on oma kaunis lippu, mutta halutessaan vedetään salkoon siis Suomen lippu helmikuussa.

Tasa-arvon puolesta voisi liputtaa vaikka joka päivä, mutta tehtäisiinkö sitä harkiten. 19.3. on jo päätetty tarkoitusta varten!

Lappeenrannassa 7.6.2022

Osmo Pylkkö, KD-aktiivi ja Lemin kunnanvaltuutettu 1997-2017 ym.

PETER ÖSTMAN PUHUI MAAKUNNALLISESSA ISRAEL-JUHLASSA 29.11.2020

Kaakkois-Suomen Israelin ystävyysseura ry juhli 20-vuotista taivaltaan Lappeenrannan tiilikirkossa 29.11.2020 klo 14. Juhlapuheen piti eduskunnan Israel ystävyysryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Peter Östman (KD). Juhlassa esiintyi Lappeenrannan seurakunnan kamarikuoro johtajanaan Seija Tapanainen, tilaisuutta juonsi Petri Huopalainen ja yhdistyksen puheenjohtaja Eila Olkkonen puhui myöskin. (teksti: Osmo Pylkkö)

https://www.youtube.com/watch?v=-N_7Umsftyo&feature=youtu.be

—

ILMAISUVAPAUS JA SEN UHAT

KAUNIS VEERA ON TODELLA NIMENSÄ VEROINEN

Lappeenranta sai yli 50 vuoden odotuksen jälkeen Kaunis Veera -patsaan arvoiselleen paikalle kasinopuistoon. Kun kylpylän rouwaswäen uimaseura on yllättäen vailla kylpylää, saavat he puistoon Veeran, joka ilmiselvästi uskoo kaupunginlahden ympäristön tenhoon. Koska Veera taitaa kävelyn lumpeiden lehdillä, viestiin se uskoa ja elinvoimaa erityisesti sataman uudelle nousulle. Kiitos liikemies Ossi Vilhulle, taiteilija Markku Hirvelälle ym. hankkeen toteutukseen osallistuneille.

Uusi linnoituksen isäntä, sarjakeksijä, yrittäjä Ari Piispanen valittiin ansioistaan linnoituksen uudeksi isännäksi. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva ei voi muuta kuin hymyillä, koska väki tuntui olevan hyvin tyytyväinen hänen päätökseensä 25. isännästä ja patsaan tuloon.

Mitä miettii Kaunis Veera, joka katsoo herrojen takaa kuvaajaa kohti; vai katsooko hän kenties Prinsessa Armaadan sijasta sataman myyntikojuihin päin, jotka eivät ulkonäkönsä puolesta häntä lainkaan miellytä. Sekö on syynä siihen, että Veera halusi alun pitäen seisomaan Raatihuoneen puistoon…

Kuvassa vasemmalta Ossi Vilhu, Ari Piispanen, Markku Hirvelä ja Kimmo Jarva

Osmo Pylkkö (KD) Lappeenranta 7.8.2020

SUVEN SULOISUUS JA ELÄMÄN JULMUUS

Olemme saaneet nauttia luonnon ihanuudesta ja kesän lämmöstä Lappeenrannassa ja koko Etelä-Karjalassa. Ei tarvitse omistaa kesämökkiä, luonto on läsnä joka paikassa.

Kesän suloisuus ja alkukesän kukkien värikirjo on suurta Jumalan lahjaa. Sitähän tänä keväänä uuteen suosioon noussut Suvivirsikin ylistää. Kylmän ja pimeän talven jälkeen valoon ja lämpöön heräävä maailma kirvoittaa kiitoslaulun.

Tämän hyvyyden keskellä olemme valitettavasti kuulleet uutisissa väkivallan ja huonovointisuuden lisääntymisestä. Korona-ajan poikkeusolot ja epävarmuus ovat nakertaneet ihmisten luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Jo pitkään on seurattu myös lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin hälyttävää heikkenemistä. Tukitoimia kehitetään ja pyritään korjaamaan tilannetta. Mielestäni ei kuitenkaan riittävästi pysähdystä pohtimaan perussyitä psyykkisten ongelmien lisääntymiseen. Syyt eivät ole vain köyhyydessä, ilmastonmuutoksessa ja sen aiheuttamassa ahdistuksessa, saati epätasa-arvossa.

Yksi syy huonovointisuuteen voisi olla viihteen ylitarjonnassa. Mielessäni olen ruvennut kutsumaan viihdemaailman tuottamia palveluita viihdesaasteeksi. Tältä saasteelta meidän pitäisi lapsiamme ja myös aikuisia suojella. Nykyisin lapset joutuvat osaksi aikuisten maailmaa aivan, aivan liian nuorina. He kuuntelevat vanhempiensa kanssa yhteistä musiikkia, katsovat telkkarista yhteisiä ohjelmia. Musiikkia ja ohjelmia ei todellakaan ole tehty lapsille vaan aikuisille.

Minusta on sydäntä särkevää kuulla viisivuotiaan tytön laulavan ”Mun on pakko tverkkaa, että saisin fyrkkaa…” Eihän hän toki ymmärrä mistä laulaa mutta kuitenkin. Lasten pitää saada olla lapsia.

Kauniin kesän keskellä olen pyöritellyt mielessäni tällaisia aika synkkiä ajatuksia. Joskus synkätkin ajatukset tuottavat uusia ratkaisuja paremman elämän puolesta.

Onneksi me saamme ajatella ennen kaikkea hyvää ja kaunista, totta ja oikeaa.

Hyvää kesän jatkoa!

Marjatta Moilanen (KD) Lappeenranta 18.6.2020

OLENNAISTA

Korona on pysäyttänyt olennaisen äärelle. Kuinka paljon turhaa shoppailua ja rientoja elämässä onkaan. Kun on pysähtynyt ja hiljentynyt kuuntelemaan itseä ja Jumalaa, epäolennainen on saanut jäädä omaan arvoonsa.

Mistä sitten mielestäni rakentuu elämän olennainen?

”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu” (Jes 40:1-2). Kaikki tuo kuuluu myös meille. Jumalan uskollisuus on olennaista.

Me pienet kansat, Suomi ja Israel, olemme selvinneet kohtuudella Covid 19-viruksesta. Molemmissa noin 300 virus -sairauteen kuollutta. Sen talousvaikutuksista ei voi sanoa samaa. Ihan hirvittää nuo Suomen ja EU:n ottamat velat. Niitä sitten lapsemme maksavat. Me Kaakkois-Suomen Israelin Ystävyysseurassa, jonka puheenjohtaja olen, saamme olla siunaamassa itärajan takana olevia juutalaisia. Raja on pysynyt toistaiseksi kiinni. Yhteydet leirilapsiimme olemme pitäneet sähköpostin ja digilinkkien kautta. Onneksi rukouksen näkymättömät aallot saavuttavat heidät siellä, missä he ovat.

Israelin siunaaminen on mielestäni meille kristityille olennaista. Puhutaan suloisesti tuosta maasta ja kansasta, jolta olemme saaneet elämäämme niin monet tukipilarit. Jo Israel-nimen laittaminen lehteen herättää jonkinlaisia ajatuksia. Kun vielä puhumme ystävyydestä, olemme Jumalan puolella vastaan taloussaartoja ja antisemitismiä.

Myös lähimpien huomaaminen ja huolenpito heistä on olennaista. ”Kukaan ei toivottanut tervetulleeksi, kun muutin Lemille, paitsi pappi”, sanoi naapurini. Onneksi pappi. On siis aika olla ihminen toiselle. Ystävyyshän on pieniä eleitä. Jo pieni hymy oikeaan aikaan rohkaisee toista. Se ylittää kaikkia rajoja.

Kysyessäni toiselta tänne muuttaneelta nuorista, hän totesi, että Lemin nuoret voivat suhteellisen hyvin. Se tuntui todella hyvältä kuulla.

Lopuksi vielä kaunis luonto, siitä nauttiminen ja sen äärellä asuminen, on terveen, hyvän elämän olennainen rakennuspalikka. Tänä keväänä luontoarvot ovat nostaneet kurssiaan. Jos maailmalla on kaaosta, luonto kulkee omaa harrasta rataansa, linnut tekevät pesänsä, puut kukkivat, kauneus on ihan iholla. Ei me todellakaan elä Jumalan huolenpidon ulottumattomissa, vaan sisällä siinä! Kaikesta tästä saamme olla kiitollisia.

Eila Olkkonen (KD) Lemi 12.6.2020

METSÄLÄISEN MIETTEITÄ

Yhteiskunnassa vallitsevat teemat; Pandemia. Rajoitukset. Poikkeusajat. Milloin palaamme normaaliin?

Hashtag sitä, hashtag tätä.

Näitä teemoja olen miettinyt täällä metsän keskellä, omassa pienessä ekosysteemissäni, jossa kaikki on vielä kuitenkin hyvin. Lumettomat olosuhteet tekivät metsänhoitotoimenpiteistä perin helppoja ja pesää rakentavat linnut saivat kuin saivatkin lampaasta kerityn villan kotiensa rakennusmateriaaleiksi. Eristäytyminen ei ole pakko vaan oma valinta. Ekosysteemin eläimet voivat hyvin, elinajanodotteensa jo kauan sitten ohittanut vuohi märisee tyytyväisenä kevätauringossa, lääkkeettä.

Välillä mietin kannonnokassa istuessani pitäisikö ahdistua, mutta kun tutkitusti metsässä olo rauhoittaa ihmislajia jo 20 minuutissa, mitä se onkaan tehnyt minun hermorakenteelle, kun käytännössä siellä asun.

Metsässä asiat saavat aina uuden perspektiivin.

Nuorempana ja metsänoviisina menin metsään samoin ajatuksin kuin varmasti moni muukin. Kuulostelemaan metsän tutkittua positiivista vaikutusta. Odotin sen 20 minuuttia ja tarkkailin, rauhoittuuko se syke, joko alan olla zen tai mahdollisesti tuntuuko muutoin metsän tutkitut hyvät vaikutukset. Kokeilin halatakin niitä puita. Mutta metsä vain oli. Ja minä vain olin. Ei muuta. Metsä ei antanut minulle mitään!!

Hävettää.

Onneksi ihminen oppii. Muutamien itkupotkuraivareiden jälkeen ymmärsin, että kyllä, metsä on minua varten, mutta ei minun ehdoillani. Metsään ei mennä kokemaan reaaliaikaa vaan ikiaikaa, mysteeriä jonka äärellä ei voi olla itse iso. Reaaliaikaa voi kokea vain malttamalla mielensä. Voi nähdä miten metsätähden kukka avaa hennot terälehtensä kohti valoa, ryhdistäytyy uuteen päivään. Voi kääntää selällään rimpuloivan koppakuoriaisen oikein päin ja menosuuntaan. Tosin kokemus on, että se on kohta taas selällään. Krooninen autettava.

Metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Vähitellen taivuin näihin metsän ehtoihin, ymmärsin että edessäni on mysteeri, josta minä en ymmärrä juurikaan mitään. Silti sen mysteerin suuruuden voi siellä metsässä aistia, Että kaikki on suuren Luojan upeaa käsityötä, nerokkuutta vailla vertaa.

Metsässä elää mikrokokoisia tekniikan ja teknologian ratkaisuja, joita tutkijat voivat vain ihastella. Pienen linnun, kuningaskalastajan nokkaprofiililla kiitää Kiinan luotijuna, hämähäkin seitti päihittää teräksen kovuuden mennen tullen. On jopa arvioitu, että lyijykynän paksuudella hämähäkin seitti katkaisisi jumbojetin lennon. Puun vuosirenkaat kertovat syy-yhteyksiä. Historiassa koetuista pandemia-ajoista puut kertovat usein poikkeuksellisista ilmasto-oloista. Tällaiseen tapahtumaketjuun on liitetty jopa Rooman valtakunnan tuho.

Luonnon mikrokokoisilla eliöillä ja olioilla on hämmästyttäviä puolustusmekanismeja. Polttomoottorin pumppu kalpenee kateudesta pommikuoriaiselle, jonka myrkkypumppu suihkauttaa tunkeilijan silmille myrkkykaasun.

Ei ole ihme, että näitä ratkaisuja mallinnetaan ihmisen ekotalouteen kaikin keinoin. Tosin kuten minäkin, usein joudutaan toteamaan, että luonto ja metsä antavat vain omilla ehdoillaan. Luonnon puolustusmekanismi toimii ihmistä vastaan, joka surutta käy sieltä hakemassa vain omiin tarpeisiinsa.

Kummalliselta tuntuu se, että ihmislaji, jonka äly ja puolustusmekanismit metsästä katsottuna tuntuvat kovin mitättömiltä, on asetettu kaiken tämän hallitsijaksi. Tosin viljelemään ja varjelemaan. Luoja varmasti tiesi asettaessaan, ettei ihminen tähän kykene. Oliko se huumorintajua? Onko oikeasti ja lohdullisesti niin, että ihminen ei kykene luontoa kaikessa itsekkyydessään kuitenkaan tuhoamaan. Ja Luoja tiesi tämän.

Media kirjoitti, että viruskriisi yllätti EU:n housut nilkoissa, Suomi hosuu toimissaan, miljoonat viuhuvat ja vuorotellen ministerit selvittävät tietokatkoksiaan ja miksi miljoonien tukipaketti ei osunut lainsäädäntörajoitteista johtuen ihan nappiin. Kylläpä metsästä katsottuna tuntuu keskiaikaiselta, että meillä on joka näkökulmalle oma ministeriönsä ja omat erityisasiantuntijansa. Ja lopputulemana odotetaan olevan ihmisen hyvinvointi.

Epidemia käynnisti arvokeskustelun, mennäänkö talous edellä vai mikä edellä. Kenelle niitä suojavarusteita nyt toimitetaankaan ja kuka niitä varastoissaan pihtaa omaksi edukseen. Miten vanhukset ja yksinäiset, yksi suurista innovaatioista tuntuu olevan se, että nuoriso-ohjaaja voi toden totta siirtyä kuljettamaan vanhuksille ruokaa. Milleniaali-ministerit multitaskaavat tässä sivussa vielä sen ilmasto-ohjelman ja oppivelvollisuuden pidentämisen.

Tuliko kriisi yllättäen? Ei tullut, vastaa metsä.

Tarvitsemme tänä päivänä tekoälyä, konenäköä ja robotiikkaa sen ymmärtämiseksi, että ylivelkaantumisen ilmiselvänä seurauksena ovat maksuvaikeudet. Tekoälyn algoritmi laskee sinulle Ojalan laskuopin mukaan; Jos kulutat enemmän kuin sinulla on, sinulta loppuvat varat. Ja vielä rimpuillaan, käännytään taas selälleen niin kuin se metsän kroonisesti autettava koppakuoriainen ja pyydetään tekoälyä laskemaan uudestaan. No, se mitään auta, Ojalan laskuoppi on ja pysyy.

Ylivelkaantumista ei tarkastella enää vain taloudellisesta näkökulmasta. Ihminen on onnistunut lainaamaan ilman takaisinmaksusuunnitelmaa myös luonnonvaroista, luonnon monimuotoisuudesta ja lähimmäisensä osallisuudesta.

Luonnonvarojen osalta velkaantumisesta tiedotti mm. WWF (5.4.2019); Suomalaisten ylikulutuspäivä on tänään perjantaina 5. huhtikuuta. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa.

Luonnon monimuotoisuuden tilasta esitti huolensa Ympäristöhallinto; Lukuun ottamatta rakennettua ympäristöä, uhanalaisten lajien lukumäärä on kasvanut. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen ei onnistunut toimien tarkasteluvuoteen 2010 mennessä, ja tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan vaikeaa myös vuoteen 2020 mennessä.

Tutkimusten mukaan Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Yksinäisiä kurittavat lisäksi mm. muita osallisempia matalampi tulotaso, korkeampi työttömyysaste ja heikompi terveydentila. Tämäkin on vastoin luonnontilaa, jossa kaikille on paikkansa ja osansa. Huomiona, että Norjassa on ns. yksinäisyysministeri. Siinä jos missä olisi meillekin poliittista tavoitetta.

Ihminen etsii ratkaisuja teknologiasta ja digitalisaatiosta. Päivän sana on tietoaltaat, joista louhitaan omiin tarpeisiin niitä sykkeen alentavia ratkaisuja. Tosin se metsässä tutkitusti kuluva 20 minuutin aikajänne on aika pitkä. Pitäisi mieluummin olla nanosekunti.

IBM:n Hannu Löppönen kuvailee Suomi elää älystä -blogissaan tulevaa: Helsingin pörssiin on listattu ensimmäinen virtuaaliyritys, jonka strategia, toiminta ja tavoitteet on simuloitu tietomalliin. Tietomalliin on integroitu ”data catalog”, joka osaa automaattisesti tulkita saatavilla olevat tietolähteet ja datan soveltuvuuden. Tekoäly tutkii suositeltujen tietolähteiden avainmuuttujat ja tekee edelleen ehdotuksia yrityksen markkinoinnille, tuotannolle ja logistiikalle. Analysointirobotit kutsuvat avuksi optimointiratkaisun, joka laskee parametreja uudestaan. Prosessi on iteratiivinen siten, että se jatkuvasti oppii ja kehittää itseään. Tekoäly ohjaa myös alihankintaverkostoa.

Ihmistä tarvitaan edelleen arvovalinnoissa, johtoryhmää eettisissä kysymyksissä ja yllättävien markkinamuutosten vuoksi. Bisnes on kannattavaa, liikevaihto ylitti juuri 300 miljoonan vuositason. Yrityksen henkilöstö (kaikki ne 5 henkilöä) on silti huolissaan, sillä tekoäly on tarvinnut heitä yhä harvemmin. Itse asiassa tekoäly ehdotti yt-neuvottelujen aloittamista työntekijöiden vähentyneen tarpeen vuoksi, mutta paljasti ehdotuksen pian aprillipilaksi. Toimitusjohtaja tuumi, että olikohan virhe kehittää mainostensuunnittelualgoritmiin huumorintajua.

Niin. Ja huokaus. Ehkä minä nyt taas menen metsään. Ja ehkä tänään olen tarpeeksi pieni näkemään sen mikrokokoisen koppakuoriaisen, joka kantaa selässään koodia globaaliin talouskriisiin, tasa-arvoiseen sote-malliin, ilmastonmuutoksen torjumiseen, osattomuuden poistamiseen tai puolustusmekanismia koronavirusta vastaan. Metsässä on nyt siis todistetusti nähty tämä selälleen kääntyjä -malli ja tehokkaasti ja tomerasti porhaltava, sammalta mennessään pöllyttävä ekoihme, joka ei kuusia kumartele eikä käpyjä ihastele. Sieltä lajivalikoiman keskivaiheilta se ratkaisu varmaan löytyy.

Pysykää terveinä ja nauttikaa luonnosta!

Tarja Kohonen (KD) Lemi 28.4.2020

ELÄMÄ KORONA -VIRUKSEN JÄLKEEN

Kevät 2020 jää maailman historiaan erikoisena aikana. Eurooppa, jota on pidetty kaikenlaisen vakauden ja hyvinvoinnin tyyssijana, on joutunut jopa sotatilaan verrattuun myllerrykseen. Olisitko uskonut tämän tammikuussa?

Myös Suomessa on tehty historiallisia päätöksiä. Tuntuu mielikuvitukselliselta ajatella, että Uudellemaalle johtavia liikenneväyliä vartioivat poliisit ja mahdollisesti myös sotilaat saatuaan virka-apupyynnön. Maan poliittisen johdon ja virkamiesten energia on ymmärrettävästi mennyt päällä olevan tilanteen hoitamiseen. Kriisin vaikutukset on minimoitava. Tulipalo pitää sammuttaa mahdollisimman nopeasti.

Valoa on kuitenkin alkanut pilkottaa siellä, missä Korona -pandemia alkoi. Kuukausien kuluttua kriisi on toivottavasti myös meillä historiaa. Kaikissa skenaarioissa ja toipumisaikatauluissa taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan raskaat.

Kannan henkilökohtaisesti huolta myös monenlaisista psyykkisistä, fyysisistä ja sosiaalisista vaikutuksista, joita esim. riskiryhmien viikkoja kestävä karanteeni tulee väistämättä aiheuttamaan. Meidän pitää huolehtia, ettei karanteeni ”jää päälle”. Pitkän kotona olemisen jälkeen kaikille ei ehkä ole yksinkertaista palata normaaliin elämään. Syyt voivat olla fyysisiä, sosiaalisia tai psyykkisiä.Kun karanteeni loppuu, pitää omissa oloissaan kuukausia oleilleet ihmiset toivottaa näyttävästi ja julkisesti tervetulleiksi tavalliseen arkipäivään.

Olemme nyt opettelemassa vahvaa yhteisöllistä toimintaa esim. paikallisten yritysten tukemisessa. Jatketaan samalla moodilla, kun toivotamme toisemme takaisin normaaliin elämään.

Marjatta Moilanen (KD) Lappeenranta 27.3.2020

puh. 050 3863184

MERKKIPÄIVIEN RUUHKAA

Maaliskuun lopulla vietetään monissa perheissä syntymäpäiviä. Olemme
hyvinkin juhannuslapsia. Juhannuksesta maaliskuun lopulle on noin 9 kuukautta.

Vuoteen 1954 asti Marianpäivä oli taas tasan 9 kuukautta ennen joulupäivää.
Ehkä nämä 9 kuukauden jaksot kertovat siitä, että ihmisen lapsi saatuaan
alkunsa kehittyy äitinsä kohdussa sen suurinpiirtein 9 kuukautta. Hyvä niin.
Marianpäivän jälkeinen päivä on Immanuelin nimipäivä. Eikä sekään ihan
sattumalta. Kun noin inhimillisesti ajateltuna Jeesus lapsi oli saanut syntynsä
kuten lausumme uskontunnustuksessakin ”… syntyi neitsyt Mariasta..” niin jo
seuraavana päivänä nimipäiväkalenterimmekin julistaa sitä, että Jumala on
meidän kanssamme. Juuri niin käännetään sana Immanuel suomeksi. Huomaa se
nimen loppu El – Jumala. Se esiintyy niin monissa muissakin nimissä, kuten Elia,
Joel, Samuel.

Jumala meidän kanssamme vaiko Korona meidän kanssamme. Eräässä lehdessä
kirjoitettiin maailman taloudesta ja todettiin, että nyt olemme niin huonossa
jamassa, että meitä voi auttaa vain Jumala.

Kyllä korona on kanssamme emmekä tiedä kuinka kauan korona on kanssamme
ja mitä kaikkea korona voikaan aiheuttaa ja saada aikaan.
Yhtä totta on myös Immanuel – Jumala meidän kanssamme. Psalmien kirjassa
sanotaan myös ”… kun Herra on minun paimeneni ei minulta mitään puutu…” ja
sitten kerrotaan erilaisia asioita.

Joskus miellämme nuo sanat siten, että niiden mukaan elämä olisi yhtä
auringonpaistetta ja vain onnea ja iloa tai menestystä ja ajallisia onnistumisia.
Kun Herra on minun paimeneni niin silloin elämästä ei puutu mitään. Elämässä
on myös vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. On myös sairautta ja on kuolemaa.
Oleellista kuitenkin on se, että Jumala on niissäkin meidän kanssamme.
Viime sunnuntaina lauloimme Lappeenrannan kirkossa Jaakkiman kristillisen
opiston opistovirren, 310.

Hyväksi lopuksi yritän liittää sen virren sekä Esa Ruuttusen laulun.

Kahden maan kansalainen: https://www.youtube.com/watch?v=_TDpEPAu5QE

Virsi 310: https://www.youtube.com/watch?v=JeYcUfNx2Jg

Hyvää tulevaa tai hyvää mennyttä Immanuelin päivää sinulle ja meille kaikille!

Reijo Moilanen 19.3.2020
Rovasti

RIKAS, RAKAS KALEVALA

On tullut tavaksi, että joka vuosi kevättalvella vietän noin kuukauden perehtymällä varhaiseen suomenkieliseen kirjallisuuteen. Tänä talvena otin varaslähdön ja luin jo adventin aikaan Johannes Linnankosken Pakolaiset. Löysin siitä Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen kertomuksen kuvattuna Joosefin näkökulmasta. Minulle se oli kasvutarina siitä, miten suomalaisen miehen sydän taistelee kipeästä loukatuksi tulemisen tunteesta anteeksiantavan armon lämpöön. Kalevalan viideskymmenes runo kertoo jouluevankeliumin kuviot Marian näkökulmasta. Neiti Marjatta synnyttää pojan, jonka yhteisö olisi valmis tuhoamaan, mutta: ” Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti Karjalan kuninkaaksi, kaiken vallan vartijaksi.” (50:475-478)

Käytössäni olevassa laitoksessa huomioni kiintyi Elias Lönnrotin Laukaassa 17. huhtikuuta 1849 kirjoittamaan esipuheeseen, ”Alkulauseeseen”. Sen kuudennessa pykälässä ”Vanhojen runojen pelätystä häviämisestä” Lönnrot pohtii, että kun ”Venäjän Karjalassa vanhoja runoja ja niiden laulajoita näihin aikoihin asti on kunniassa pidetty, voisi päättää laulajien ei unohtaneen, vaan ennemmin niitä parannelleen ja kaunistelleen nykyiseen muotoonsa monilukuisissa toisinnoissa.” Toisaalla hän on maininnut, että etenkin naisilta runoja keränneet kuulivat laulajien usein valittelevan, että olisittepa tulleet keräämään silloin, kun he olivat nuoria, olisi ollut paljon enemmän kerättävää. Ilmeisesti runonlaulussa elettiin taitekohtaa Karjalassakin. Läntisemmässä Suomessa muutamia Savon paikkakuntia lukuun ottamatta ei laulettuja runoja muistiinmerkittäviksi enää ollut.

Ensimmäinen Kalevalan laitos painettiin v. 1835. Sen jälkeen kerättiin runoja vielä 14 vuotta, niin että toisessa laitoksessa runojen luku kasvoi 32:sta 50:en ja ”värssyjen” määrä oli 12 100:sta kasvanut 22 800:an. Tässä vuoden 1849 laitoksen esipuheessa pykälässä 12 heltiää Lönnrotilta kiitos Savitaipaleelta lähteneelle D.E.D. Europaeukselle: ”Erittäin onnistui Europaeukselle paljo sekä uusia runoja että toisintoja entisiin, vuosina 1845, 1846 ja 1848 kerätyksi saada.” Vielä alaviitteessä maininta: ” Hän (Europaeus) on myös kirjaansa: Pieni Runonseppä, Hels.1847 liitetyssä johdatuksessa runon tekoon laatinut osaavasti runojen mitteellisestä rakennuksesta ja antanut hyviä neuvoja siitä asiasta tarkempia tietoja haluaville.”

Tutulta tuntuu Lönnrotin arvelut siitä, että nyt ” kun ken ikänänsä tahtoo, saapi ne (runot) valmiina kirjana käteensä, ja täydellisempänä, kuin minkä kenen erinäinen muisto (=muisti) kannattaisi, niin katoaa muistolta (=muistilta) laulamisen arvo ja arvon kadottua itse muistolta (=muistilta, ulkomuistilta) laulaminenkin.” – Niin, mitä kannattelee tänä päivänä elävän ihmisen muisti? Kaiken voi googlettaa, tarkistaa netistä, harva muistaa edes oman puhelinnumeronsa. Toisaalta, mihin me Oulun Siika Pyhä Kala jne -rimpsumme ja monia muita isojakin kokonaisuuksia ulkoa oppinut sukupolvemme olemme siten oppimaamme tarvinneet? Kertotaulusta nyt ainakin on ollut hyötyä.

Miten runot opittiin? Kuulemalla. Kalevala vastaa, ensimmäinen runo: ”Niit´ ennen isoni lauloi, kirvesvartta vuollessansa, niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä, minun lasna lattialla eessä polven pyöriessä, maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna.” Missä oppiminen tapahtui? Pirtissä, tuvassa. Kylmänä vuodenaikana ihmisten oli pysyteltävä yhdessä saman katon alla ja hengissä selviämisen vuoksi myös edelliset sukupolvet ja muut muiden hoitoa tarvitsevat olivat mukana. Sekä miesten että naisten työrupeamat olivat pitkiä ja olisivat yksin tehtyinä olleet ikävystyttäviäkin. Pirtissä otettiin vastaan vieraat ja oltiin vieraanvaraisia. Yhdessä syödessä ja juodessa kuultiin sitten uutisia muualta maailmasta. Pirtti tai tupa oli sosiaalisen vuorovaikutuksen kehto. Viihdekin oli keksittävä itse, kun ei ollut radiota eikä telkkaria. Lapsi sai kuulla aikuisten puhetta ja laulua, ja kehityksensä otollisessa vaiheessa oppi ne helposti ulkoa ja nuorena opittu säilyi muistissa.

Kalevalan runojen tyypillisin piirre on alkusointu, siis ensimmäiset äänteet toistuvat peräkkäisissä sanoissa, esimerkkinä 1:1-10: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäkseni laulamahan, saaáni sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puheét putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.”

Nykyihmisellekin tekisi hyvää antaa runon viedä. Toistele vaikka tuota yllä olevaa runon pätkää muutaman kerran, rupea sitten itse luomaan samanlaista alkutavujen leikkiä. Ota sana, anna aivojesi löytää sille kätköistään pari. Huomaat, että sanoja alkaa tulla, uudissanojakin sellaisiakin, joita suomenkielessä ei olekaan. Ei se mitään, anna mennä. Ota mukaan rytmi, lisää sävel ja liiku sen tahdissa. Hyvän ystävän kanssa tämä on todella hauskaa. Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilla www.karuse.info/runot/runoniekat listan alimmaisen Kauko Virtasen runossa ” Kissamme keväinen kaiho” jokainen sana alkaa k-kirjaimella. Hurmaavaa!

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 2020 toivottaen Eija Haiko (KD) Lappeenranta 27.2.2020

P.S. Meillä kristityillä on Raamattu ja virret. Voisimme opetella näitä aarteita mahdollisimman hyvin niitä päiviä varten, jolloin emme enää jaksa edes kirjaa käteemme nostaa. Toivon hartaasti, että perustettaisiin kristillisiä hoivakoteja, joissa ruokittaisiin myös asukkaiden hengellisiä tarpeita, mieluiten päivittäin.

EMME SAA VAIETA ANTISEMITISMISTÄ

Juutalaisia ja kristittyjä on vainottu, eikä vainoamiselle näy loppua. Antisemitismi on kasvussa. Holokausti voi tapahtua uudelleen.

19.02. sai kantaesityksensä Hitler ja Blondi Tampereen Työväenteatterin näyttämöllä. Ei ole aivan tavanomaista, että 83-vuotias juutalaisnainen Seela Sella esittää Hitleriä, tuota koditonta kuljeskelijaa, katkeroitunut wannabe-taiteilijaa, kokonaisia armeijoita liikutteleva korpraalia, bestseller-kirjailijaa, tuhatvuotisen Valtakunnan Johtajaa, alakuloinen sekakäyttäjää, antisemiittiä, fasistia, vegetaristia, absolutistia ja sosiaalidarwinistia, eläin- joskaan ei ihmisystävää, käsiään hurjasti huitovien, kirkuvien ihmisjoukkojen lemmikkiä ja mahtipontisiin unelmiinsa takertunut mammanpoikaa. Näin ilmaisee asiataan näytelmän käsikirjoittaja Michael Baran. Seela Sella kertoi Ylen uutisissa, että Holokausti voi tapahtua tänäkin päivän, kun äärioikeisto on saanut jalansijaa Euroopassa.

Holokaustia ja antisemitismiä on tutkinut paljon Tohtori Susanna Kokkonen. Hän on asunut pitkään Israelissa ja perehtynyt laajasti juutalaisvainoihin. Hän on tunnettu puhujavieras, ja matkustaa ympäri maailmaa opettamassa juutalaisvainoista, antisemitismistä ja vainojen kehittymisestä niin historiassa kuin omana aikanamme. Hän puhuu myös Israelin valtion merkityksestä sekä raamatullisista aiheista.
Susanna Kokkonen haluaa levittää tietoisuutta ja vaikuttaa aktiivisesti päättäjiin. Tätä tarkoitusta varten hän perusti viime vuoden marraskuussa Hope for Persecuted Peoples -järjestön Yhdysvalloissa. Järjestö antaa myös materiaalista apua vainotuille.

Juutalaiset ja kristityt ovat saman uhan alla, toteaa Kokkonen

– Molemmat ryhmät edustavat Jumalan antamaa ilmoitusta ihmiskunnalle. Jumalaa vastaa on vaikea toimia konkreettisesti – kohteeksi valitaan siis ilmoituksen välittäjät, juutalaiset ja kristityt.

– Kaikkein tärkeintä on toimia vainottujen puolesta. Lisäksi valtionhallintaan ja poliitikkoihin pitää vaikuttaa.

Kokkonen muistuttaa, että holokausti on maailman dokumentoiduin kansanmurha. Silti on ihmisiä, jotka kiistävät sen tapahtuneen – Suomessakin.
– että kansanmurhiin ei päädytä saman tien, vaan sitä edeltää ”vihan kolmio” eli ensin asenteet muuttuvat jotain kansanryhmää kohtaan, sitten nähdään pieniä tekoja sitä vastaan ja syrjintää. Lainsäädäntöä muutetaan. Esim. Kristalliyö 1938 oli piste, jonka jälkeen tapahtumia ei voitu enää pysäyttää. Näiden askelien jälkeen alkavat väkivalta ja murhat. Yhteiskunta kyetään tempaamaan monin eri tavoin kansanmurhaan.
– Suurin osa antisemitismistä tapahtuu työpaikoilla eivätkä tapahtumat päädy viranomaisten tietoon.
– Viranomaisetkaan eivät tiedä, miten hallita antisemitismiä. Synagogiin on asetettu tiukka vartiointi, mutta se ei aina auta.

Kokkonen on puhunut holokaustista selvinneiden vanhusten kanssa: Vanhukset kertovat, että Euroopan ilmapiiri muistuttaa 1930-lukua. Juutalaisvastaisuutta ei enää piiloteta.

(lähteenä: https://www.avainmedia.org/susanna_kokkonen/)

27.1. Susanna Kokkonen puhui myös eduskuntatalossa järjestetyssä Holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaarissa.

Mitä voidaan tehdä, vaikuttaa? Nyt on huono hetki mennä piiloon ja vaieta. Emme voi vaatia, että koko yhteiskunnassa on samat arvot vallalla kuin meillä, ja ihmiset ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin me. Kuitenkin perinteisten kristillisten arvojen kunnioittaminen pitää sallia edelleenkin yhteiskunnassa, ja että niiden arvojen mukaan voi jokainen pelotta elää.

Osmo Pylkkö (KD) 21.2.2020 Lappeenranta

Hoitotyön monille ratkaisuille on perusteensa

Etelä-Saimaan mielipideosastolla kirjoitettiin vanhustenhoidosta 21.3 ja oltiin harmistuneita oman omaisen hoitoon liittyvistä asioista. Aihetta on myös sivuttu estareissa. Mielestäni jokaisen vanhuksen kuuluu saada mahdollisimman hyvää hoitoa. Monille hoitotyössä tehdyille ratkaisuille on kuitenkin perusteensa.

Tehostetussa hoidon yöhoidossa on vain yksi hoitaja per kerros tai esimerkiksi vain yksi hoitaja koko hoitokodissa. Suurin osa vanhuksista nukkuu yönsä ja mitä enemmän yövuorossa on vahvuutta, sitä useammin yhden hoitajan kohdalle tulee väsyttävä yövuoro. Osa työntekijöistä ei halua yövuoroja, koska ne mm. sekoittavat unirytmin. Koko yön valvominen sekoittaa unirytmiä paljon enemmän kuin esimerkiksi nyt kritisoitu kellojen kääntäminen. On myös tilanteita, joissa henkilökunta toivoisi toista yöhoitajaa, mutta työnantaja ei sellaiseen suostu.

Vanhuksilla on käytössään hälytysranneke, jolla voi hälyttää tarvittaessa apua. Jotkut vanhukset soittavat hälytysranneketta jatkuvasti, vaikka ei ole mikään hätä tai muutakaan asiaa. Tämä on toki inhimillistä, kun on ikää siunautunut, mahdollisesti muistisairautta ja muuta vastaavaa. Tilanne on kuitenkin henkilökunnalle niin työläs, että moni haluaisi tällaiselta vanhukselta rannekkeen pois. Monilla työpaikoilla on ohje, että ranneke on kuitenkin oltava. Myös tälle vanhukselle voi joskus tulla oikea hätä, jolloin apua tarvitaan.

Vanhusten hoitokodissa suoritetaan aamutoimet, joihin kuuluu mm. vaippojen vaihto. Nimimerkki harmistunut oli huomauttanut hoitokodille kello kahdeksan vaihtamatta olleista vaipoista, jonka jälkeen hoitajat muuttivat kiertoa ja vaitoivat vaipat aikaisemmin. Käytännön hoitotyössä ne vanhukset, joilla on elossa olevia, aktiivisia omaisia, saavat joissain tilanteissa parempaa hoitoa kuin ne, joiden omaiset ovat kuolleet tai passiivisia. Nimimerkin työ paremman hoidon puolesta ei ole mennyt hukkaan oman vanhuksen kohdalla.

Estareissa on kritisoitu hygieniahaalaria. Hygieniahaalari päällä ei voi käsiä laittaa mihin sattuu, esimerkiksi vaippoihin. Ihminen muuttuu riittävästi vanhetessaan jonkin verran takaisin lapseksi. Voi tulla eteen tilanteita, joissa hyvä hoito edellyttää tällaisia ratkaisuita. Toisinaan omaiset kritisoivat myös hoidon ratkaisuita, jotka ovat oikeita ja välttämättömiä. Toivon, että meidän ikäihmiset saavat mahdollisiman hyvää hoitoa. Olen keski-ikäinen ja työikää on vielä reilusti jäljellä ja sen jälkeen toivottavasti hyviä eläkepäiviä. Ja sitten joskus, kun se aika koittaa. Toivon saavani mahdollisimman hyvää hoitoa.

Jarmo Asikainen kuntavaaliehdokas (KD) 5.4.2017

Osa lääkäriasemista rahastaa työterveysasiakkaita tarpeettomilla tutkimuksilla

Julkisuudessa arvostellaan usein julkista terveydenhoitoa ja hoitoonpääsyä. Ne, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa eivät sinne pääse tai joutuvat ainakin jonottamaan pitkään. Kunnallinen terveydenhoitomme painii suuren työtaakan alla vähällä henkilökunnalla. Koska rahasta on tiukkaa, osa tarpeellisistakin tutkimuksista saattaa jäädä tekemättä. Mielestäni julkinen terveydenhoito on yksi yhteiskuntamme peruspilareita ja se on pidettävä hyvässä kunnossa.

Yksityisessä terveydenhoidossa tilanne on päinvastainen. Henkilökunnalla on painetta saada myyntiä aikaan. Asiakkaista iso osa on perusterveitä, jotka tulevat lääkäriasemalle esimerkiksi suorittamaan määrävälein toistuvaa työterveystarkastusta. Näitä asiakkaita rahastetaan ja pelotellaan surutta. Heillä teetetään lisätutkimuksia, joita ei teetettäisi julkisella puolella. Tutkimusten tarkoituksena ei useinkaan ole potilaan terveydentilan varmistaminen, vaan saada lääkäriasemalle lisää myyntiä.

Esimerkiksi. Perusterve aikuinen mies, treenaa voimaa, on jonkin verran lihaksikas. Kreatiniinin eli munuaisarvon tulos verikokeessa on 128, viitearvo 60-100, eli menee hieman yli rajan. Yksityinen työterveyslääkäri haluaisi ottaa veriarvot säännölliseen seurantaan. Kun asiakas kieltäytyy, pelotellaan sairauksilla, jotka saattavat vaatia hoitoa. Uhkakuvat löytyvät myös työpaikalta, jonka olosuhteet lääkärin mukaan saattavat aiheuttaa veriarvojen muutoksia.

Ylläolevassa tilanteessa soitto tutulle lääkärille, kd kuntavaaliehdokkaita sekin. Tämä sanoo, että arvot ovat normaaleja, jos on jonkin verran lihasvoimaa. Lääkäreissä on ihmisiä laidasta laitaan. Kaupallisuus on pahinta, mitä terveydenhoidolle on koskaan tapahtunut. Huonot kokemukset karkottavat ihmiset pois lääkärin luota. Osa jää kotiin ja on siellä silloinkin, kun on oikeasti hätä ja tarvittaisiin lääkärin apua.

Jokaisella terveysasemalla on potilasasiamies, jonka tehtävänä on antaa tietoa potilaan oikeuksista ja toimia hänen oikeuksiensa edistämiseksi. Mielestäni potilasasiamiehen yhteystiedot tulisi olla näkyvällä paikalla lääkäriasemalla ja internetsivuilla. Valviran on tätä valvottava ja vaadittava.

Jarmo Asikainen Kuntavaaliehdokas 2017 (KD). Lappeenranta 5.4.2017

Julkisuosikkia ei saa maksattaa sosiaalihuollon työntekijöillä

Julkiterhikki ja julkisuosikki ovat tietojärjestelmiä, joista asiakas voi tarkastaa sosiaalihuollon työntekijän ammattipätevyyden. Työntekijät maksavat järjestelmän kulut. Jos työntekijä ei maksa Valviran vaatimaa maksua, hän ei voi olla töissä.

Mielestäni työntekijöiden ei kuulu maksaa tietojärjestelmän kuluja. Tietojärjestelmän kulut tulee kerätä muulla tavalla. Muilla toimialoilla valvonnan kulut katetaan esimerkiksi toimenpidemaksuilla, joita maksetaan sitä enemmän, mitä suurempaa on valvottava toiminta. Kuluja ei vaadita työntekijöiltä.

On käsittämätöntä, että tällainen järjestelmä on saatu luotua ilman työntekijöiden ja heitä edustavien ammattiliittojen vahvaa vastustusta. Työntekijöiden on jatkossa oltava hereillä ja vaadittava samoja oikeuksia kuin muillakin on.

Työntekijä joutui maksamaan Valviralle valmistuessaan ammattihenkilöksi. Nyt maksua vaaditaan uudestaan. Maksu voi olla suuruusluokkaa 40-100e per työntekijä. Sen lisäksi, että maksu on perusteiltaan kestämätön, on sen suuruus korkea. Työntekijä syöttää itse tiedot järjestelmään, eikä toimenpide ole vaivalloinen kenellekään muulle kuin työntekijälle, joka maksaa kulut.

Pyydän, että asiakkaat kiinnittävät huomioita ongelmiin ja vaativat työntekijöille asiallista kohtelua.

Jarmo Asikainen (KD) Lappeenranta 12.3.2017

Tehostetun palveluasumisen yksiköitä ei saa vähentää.

Viime viikkojen aikana on lehdissä uutisoitu parikin kertaa vanhusten hoidosta ja erityisesti laitoshoidosta kotihoitoon siirtymisestä. Myös Juhani Lehtinen Imatralta puuttui tähän tärkeään asiaan omassa mielipidekirjoituksessaan.
EKSOTE on tehnyt hyvää tulosta. Etelä-Karjalassa sosiaali- ja terveydenhoidossa on kehitelty monia innovatiivisia toimintatapoja, jotka ovat saaneet kiitosta valtakunnallisestikin.
Kaiken hyvän keskellä kuullaan myös soraääniä kiitosten joukossa. Yksi huolta ja purnausta herättänyt aihe on vanhuspalvelut.
Yksi hyväksi koettu muutos vanhuspalveluissa on ollut se, että monien vuosien ajan on pyritty eroon sairaalanomaisista vuodeosastoista. Niilla on todettu olevan passivoiva vaikutus. On siirrytty entistä enemmän palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen yksiköihin. Siellä asukkaat saavat tukea ja hoitoa omien tarpeittensa mukaan. Pyritään päivärytmin säilyttämiseen. Yhteiset ruokailu- ja toimintahetket tuovat asukkaat yhteen. Aikaa vietetään yhteistiloissa. Vaikkei toimintakyky riittäisikään keskusteluun tai yhteydenpitoon muiden kanssa, voi seurata työntekijöiden ja toisten asukkaiden touhuja. Tehostetun palveluasumisenyksikköihin on pitkät jonot.

Nyt EKSOTEn strategiassa pyritään tehostettujen palveluasumisyksiköiden vähentämiseen. Tavoite on, että vanhukset asuvat kodissaan entistä pitempään.
Mielestäni tämä asia pitää harkita uudelleen.
Jos vanhus ei pysty enää pitämään yllä kodin ulkopuolisia yhteyksiä esim puhelimitse, ulkoilemaan tai edes liikkumaan kotonaan, muodostuu kodista vanhukselle kultainen häkki. Jos ihmisen ainoat kontaktit vuorokaudessa ovat kodinhoitajien neljä pistäytymistä, ateriapalvelun noin minuutin tai parin pyrähdys ja yöpartion varmistuskäynti yöllä, ei elämän laatu ole enää arvokasta. Omaisten runsaatkaan tervehdyskäynnit eivät tässä vaiheessa pelasta tilannetta.
Mielessäni kauhuskenaario on se, että muistisairas ihminen kyselee kotonaan noin 80 % valveilla olemisen ajasta Missä mie oon? Missä kaikki muut on? Mitä miun pitäis tehhä?
Yksinäisyys voi olla viiltävää ja ahdistavaa jos missään ei ole ketään.
Tehostetun palveluasumisen yksiköissä on aina läsnä toisia ihmisiä.

Monilla ihmisillä elämän loppuvaiheessa ei ole niinkään kyse siitä,

kuinka nopeasti ja helposti pääsen nauttimaan laadukkaasta hoidosta

ja muista palveluista. Monien kohdalla kyse on siitä, kuinka minä

vanhuudessani selviän yksinäisyyteni kanssa.

Koti on hyvä paikka mutta kuinka kauan.

Marjatta Moilanen (KD)
Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen 10.3.2017

Kunnallisvaalit 2017

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin ja hoidetaan niitä. On tärkeätä millaisia valtuutettuja kuntalaiset valitsee. Valitseeko se sosiaalliseti taitavia vai uhmakkaita riidan ja omanedun tavoittelijoita. Kuntalaisten välinpitämättömyys tai aktiivinen osallistuminen kunnallisvaaleihin ratkaisee taas neljäksi vuodeksi kaupunkimme kehityksen tai taantumisen.

Sosiaalisesti taitava ihminen (poliitikko) pystyy ottaman huomioon kaikki ihmisryhmät ja asettamaan tavoitteensa realistisiin tavoitteisiin. Uhmakas omanedun tavoittelija ei pysty kuuntelemaan ja ymmärtämään toisten näkemyksiä, vaan ainoastaan ajaa jääräpäisesti omia tai etupiirinsä tavoitteita, eikä kykene yhteistyöhön toisenlaista näkökulmaa tuovien poliittistenryhmien kanssa.

Nyt tarvitaan ihmisiä kuntapolitiikkaan joilla on oikeasti visioita sekä realistinen näkemys kaupungin tulevaisuudesta ja mihin kohdennetaan hupenevia verorahoja koska kotikuntamme on hyvin isojen haasteiden edessä joita lisää hallitukselta tulevat uudet SOTE säädökset sekä valtionosuuksien vähentäminen.

En tarkoita tällä että olisi aina joustettava omista tavoitteista, vaan taitava kuntapoliitikko osaa olla myös jämäkkä ( assertiivinen). Jämäkkyys perustuu hyvään itsetuntoon, tasa-arvoon sekä toisten oikeuksien tunnustamiseen. Hän voi ilmaista myös erimielisyytensä ja oman näkemyksensä, sekä pystyy olemaan kriittinen sekä asiallinen tarvittaessa eikä ole toisten mielipiteiden vietävissä. Hänen sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös päättäväisyys, varmuus, luotettavuus sekä taito välttää purevaa loukkaavaa kriittisyyttä. Olen varma että näitä ehdokkaita löytyy jokaisesta puolueesta heidät on vaan siitä ryhmästä tunnistettava ja äänestettävä.

Jouko Korhonen (KD) 5.2.2017

Vuoden 2017 johtokunta esittelyssä

Lappeenrannan seudun KD osaston johtokunta piti tällä viikolla ensimmäisen kokouksensa. Samassa yhteydessä jäsenet asettuivat yhteiskuvaan. Johtokunnan puheenjohtajana jatkaa Tarja Turunen, varapuheenjohtajaksi valittiin vuosikokouksessa Laura Peuhkuri. Paikallisosaston sihteerinä jatkaa Juha Rantalainen ja taloudenhoitajana Heikki Turunen. Ensimmäinen kokous oli järjestäytymiskokous, mutta näin kuntavaalikeväänä merkittävä rooli oli myös kevään tapahtumien ja kuntavaalikampanjan läpikäynnissä. Johtokunnan jäseniä osallistuu myös puolueen valtakunnalliseen kuntavaaliavaukseen Jyväskylän Laajavuoressa 27.-29.1.2017.

Valokuvassa vasemmalta Eija Haiko, Tarja Turunen, Juha Rantalainen, Jouko Korhonen, Osmo Pylkkö ja Laura Peuhkuri. Kuvasta puuttuvat Timo Iivarinen, Aure Niiva sekä Antti Taipale. Johtokunnassa on edustus kaikkien osaston kuntien alueelta Lappeenrannasta, Lemiltä ja Taipalsaarelta.

KD Paikallisosasto johtokunta 15.1.2017

Lappeenrannan seudun kristillisdemokraatit nimesivät kuntavaaliehdokkaita

Kristillisdemokraateilla on valtakunnallisesti yli 1000 ehdokasta tuleviin kuntavaaleihin. Ehdokashankinta jatkuu aktiivisena.

Lappeenrannan seudun paikallisosasto on asettanut ensimmäiset 20 kuntavaaliehdokasta, joista 18 Lappeenrantaan ja 2 Lemille.

Lappeenrannan ehdokkaat ovat katsastusmies Jarmo Asikainen, FM, diplomivyöhyketerapeutti Eija Haiko, security expert Petri Huopalainen, DI Timo Iivarinen, FM Asja Jaarmo, lääkäri Antti Jarva, palveluohjaaja Jouko Korhonen, kuljettaja, DI Samuli Kotajärvi, lehtori Marjatta Moilanen, sähköasentaja, nuortenjohtaja Roni Ovaska, innovaatioasiantuntija, DI Laura Peuhkuri, lääkäri, lehtori Juha Rantalainen, piirijohtaja Jukka Repo (sit), terveydenhoitaja Tiina Simola (sit), musiikin lehtori Antti Taipale, luokanopettaja, evp Ilpo Talikka (sit), lehtori Lasse Teräväinen (sit), ja huolitsija Tarja Turunen.

Lemin ehdokkaat ovat diakoni Eila Olkkonen ja ympäristöinsinööri Helena Kaittola (sit).

Lappeenrannan seudun kristillisdemokraatit haluavat kehittää kotikuntiansa aktiivisesti ja tehdä vastuullista sekä avointa kuntapolitiikkaa.

Lisätietoja antavat:

Tarja Turunen, Paikallisosaston puheenjohtaja, 040-419 5060

Juha Rantalainen, Paikallisosaston sihteeri, 040-734 1541

Joulutervehdys 2015

Kuluvana vuonna olemme saaneet nauttia kahdesta merkittävästä tapahtumasta. Maaliskuussa naapurimaamme Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Lappeenrannassa tutustuen mm. ortodoksiseen kirkkoon ja Raatihuoneeseen. Huhtikuussa järjestettiin eduskuntavaalit, jossa valittiin uudet kansanedustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle. Kenties näitäkin vielä merkittävämpi juhla, joulu, on tänä vuonna vielä odotettavissa. Edellä mainitut tapahtumat osuvat kohdalle harvoin, mutta joulu on hengelliseen traditioomme kuuluva juhla, joka toistuu vuodesta toiseen, aina uutena, aina yhtä odotettuna.

Kristillisen uskon tunnusmerkkinä joulu täyttää paikkansa sananvapauden puoltajana, ihmisten yhteen kokoajana, konserttien ja tapahtumien järjestämisen ajankohtana ja ennenkaikkea ihmiskunnan ihmeellisimmän kertomuksen muistuttajana. Se, että uskomme tärkeän henkilön luottaneen vaatimattomiin oloihin jo syntymähetkellä, osoittaa että olosuhteilla ja ulkoisilla puitteilla on vähemmän merkitystä kuin sillä mitä on ajatuksissa ja sydämessä.

Ajatuksillamme on merkitystä, ihan jokaisella niistä. Vaatimattominkin ajatus, joka osoitetaan lähimmäiselle, tai huomaavainen teko, jonka kohteena saamme olla, voi olla seurausta siitä että meistä on ensin välitetty ja meille on osoitettu huomiota. Jatketaan näitä lämpimien ajatusten ketjuja ja toimitaan ihmiskunnan pieninä kanavina kohti suurempaa yhteistä hyvää. Robert Kajanusta lainatakseni: kenties eräänä päivänä kohdallemme osuu ”mahtava kevätvirta syöksyen valtavalla kohinalla esiin erämaasta”.

Tarja Turunen
puheenjohtaja

Kohti lähimmäisyhteiskuntaa

Kovat arvot ja maksimoidun voiton tavoittelu ovat tulleet osaksi suomalaista arkipäivää. Käsitykset siitä, mikä on omaa ja mikä yhteistä, ovat eriytymässä nopeaa vauhtia. Lappeenrannan seudun kristillisdemokraattien teema kuluvalle vaalikaudelle on ”Rakennetaan Lappeenrannasta hyvä koti”. Työ on vielä kesken, ja paljon on tehtävää. Kovien arvojen vaikutuspiirissä ihmisten mieliin piirtyy luokkayhteiskunta, jossa jokainen on vastuussa onnestaan ja heikommat sortuvat liian kovien paineiden ja vaatimusten alle. Kristillisdemokraattien mielestä arkisissa ratkaisuissa tulee tavoitella yhteistä visiota, joka on lähimmäisyhteiskunta. Maksimaalisen voitontavoittelun sijaan tulee kiinnittää huomiota yhteisiin etuihin. Kuten vanha sananlasku sanoo: Anteliaisuutta on antaa enemmän kuin voi, ja ylpeyttä on ottaa vähemmän kuin tarvitsee.

Tarja Turunen, puheenjohtaja, Lappeenrannan seudun kristillisdemokraatit
7.12.2015

Postimerkki on liian kallis

Joulun aika lähestyy ja moni haluaa muistaa läheistään joulutervehdyksellä. Helpoiten se onnistuu postin välityksellä, jos ystävä asuu satojen kilometrien päässä. Postimerkki on kuitenkin tänä päivänä kallis hankinta, 1. luokan merkki maksaa 1,10e ja 2. luokan merkki 1,00e. Joulupostimerkki maksaa tänä vuonna 0,80e. Esimerkiksi vähävaraiselle eläkeläiselle, joka haluaa muistaa 40:ä ystäväänsä, joulupostimerkit maksavat yhteensä 32,00 euroa. Onko eläkeläisen valittava viikon ruokaostosten ja ystävien joulumuistamisen välillä? Kolmen postimerkin hinnalla saa jo yhden kokonaisen leivän. Postimerkki on arvonlisäverosta vapautettu tuote, jonka tuottaa valtio-omisteinen Posti Group Oyj. Postilaissa määrätään, että postipalvelujen hintojen on oltava kohtuulliset. Lappeenrannan seudun kristillisdemokraattien johtokunta edellyttää, että Liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa toimiva Posti ryhtyy etsimään keinoja postimerkin hinnan kohtuullistamiseksi.

Tarja Turunen, Johtokunnan puheenjohtaja
Lappeenrannan seudun kristillisdemokraatit
26.11.2015

Terveiset teknisen toimen työmaakierrokselta

Kaupungin päättäjät tekivät 16.9.2015 perinteisen työmaakierroksen. Kristillisdemokraateista kierrokselle osallistuivat kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Marjatta Moilanen ja teknisen lautakunnan jäsen Laura Peuhkuri. Tällä kertaa kohteena olivat keskustan isot hankkeet, joita on käynnissä useita. Täydellisen liikuntakuukauden (syyskuu) hengessä työmaakierros toteutettiin jalkaisin. Työmaakierrosta johti ja opasti Williparkki Oy:n ja Lappeenrannan Teatterikiinteistö Oy:n toimitusjohtaja Mikko Hietamies.

Keskusta-alueella on yleisenä tavoitteena saada siirrettyä pysäköintiä maan pinnalta maan alle. Tällä hetkellä merkittävä työmaa on Marian kirkon edusta-aukion ns. P-City parkkihalli. Työn alla on myös Vapauden aukiolta keskustan suuntaan ulottuva Pormestarin parkin laajennus. Työmaakierros kävi katsomassa Vapauden aukion puistikkoa, joka on maisemoitu kumpuilevaksi. Pormestarin parkista on mahdollisuus vuokrata pitkäaikaiseen pysäköintiin paikkoja, sekä myös väliaikaiseen pysäköintiin.

Työmaakierroksella siirryttiin parkkihallin jälkeen uuden Iso Kristiina kauppakeskuksen yläkerroksiin. Lappeenrannan Teatterikiinteistö Oy on rakennuttanut sinne uutta kaupunginteatteria kaksi ja puoli vuotta. Luovutus rakennuttajalle on jo muutaman viikon kuluttua, mutta kalustaminen ja esitystekniikan rakentaminen jatkuvat vielä syksyn aikana. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 21.11.2015 ja suurella näyttämöllä 16.1.2016. Teatterin pääsuunnittelija Ala Arkkitehdit Oy on hiljattain valittu myös Helsingin keskustakirjaston pääsuunnittelijaksi. Kaupunginteatterin tiloja voidaan käyttää jatkossa myös muuhun kuin teatteritarkoitukseen.

Kaupunkikonsernin tilojen lisäksi kierroksella on mahdollisuus tutustua myös kauppakeskuksen yhteydessä kuun lopussa avautuvaan elokuvateatterikokonaisuuteen.

Kaupunkikeskustan liikennejärjestelyt jatkuvat toistaiseksi poikkeuksellisina monien rakennustyömaiden takia. Odotamme kuitenkin, että Lappeenrannan kaupunkikeskustasta tulee entistä ehompi kun hankkeet valmistuvat!

Laura Peuhkuri
28.9.2015

Terveisiä Savonlinnan puoluekokouksesta!

Savonlinnan kaupunki ja sen kaunis järvimaisema olivat vastassa lähes seitsemääsataa kristillisdemokraattien puoluekokoukseen osallistujaa viikonloppuna. Savonlinnassa asuva Etelä-Savon piirin puheenjohtaja Jouni Koskela ihasteleekin, että työmatkankin voi taittaa melomalla. Saimaan yhteinen markkinointi hyödyttää Savonlinnan ohella muitakin Suomen suurimman järven rantakaupunkeja.

Kristillisdemokraattien 31:n sääntömääräisen puoluekokouksen suurimmat hetket liittyivät kymmenen vuotta puolueen puheenjohtajana toimineen Päivi Räsäsen jäähyväispuheeseen ja uudeksi puheenjohtajaksi valitun Sari Essayahin tunnelmaa nostaneeseen linjapuheeseen. Moni kertoi liikuttuneensa Päivin ja Sarin tunteisiin vedonneista puheista.
BR> ”Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme.” Päivi Räsänen totesi.

”Kaikkialla ja kaikissa historian vaiheissa ihmisen keskeinen tarve on tulla rakastetuksi. Valtio ei voi ihmistä rakastaa, mutta yhteiskunta voi rakentaa puitteet, joissa kansalaisyhteiskunta, lähiyhteisöt ja ennen muuta perheet saavat tilaa, aikaa ja puitteita rakastaa ja hoivata. Siksi kristillisdemokraatit ovat kamppailleet perheiden ja kotien hyvinvoinnin sekä omaishoivan puolesta. Aloitteestamme hyväksyttiin aikoinaan kotihoidontuki ja me kristillisdemokraatit pelastimme viime vaalikaudella kotihoidontuen keston, tason ja perheiden oman valinnanvapauden periaatteen.” Päivin kanta yhteiskunnan perusteisiin oli selkeä ja hän toi esille kristillisdemokraattien saavuttamia tavoitteita.

Uudeksi puheenjohtajaksi yksimielisesti valittu Sari Essayah jatkoi linjapuheessaan Päivin aloittamasta aiheesta: ”Olen siitä ylpeä että logossamme on sydän. Se ei saa jäädä kylmäksi, kylmien sydämien tai sydämettömien kristillisdemokraattien puolueeksi. Meidän on aika tehdä sitä politiikkaa joka vie Kristillisdemokraatit takaisin kansan sydämeen. Puoluekokouksemme teema «Uuden aika» haastaa meitä puolueena uudistumaan organisaationa ja toimintatavoiltamme sekä myös tekemään uudenlaisia poliittisia avauksia, joilla saavutamme nykyistä suurempia määriä tukijoita politiikallemme.”

”Pitää luoda ilmapiiriä, jossa on hyvä olla. Kun työpaikat viedään, se johtaa osattomuuden kokemukseen, jota on helppo käyttää polttoaineena niin perinteiseen herravihaan kuin kiihottamisena maahanmuuttajia vastaan tai ääriliikkeisiin liittymiseen usuttamisena. Monet ryhmät saavat tästä kyynisyydestä polttoaineensa. Meidän tulee myös uskoa itseemme. Meillä on annettavana eväitä siihen, millä Suomi selviää lamasta. Millä kyynisyys voitetaan. Meidän pitää saada uusi valtakirja äänestäjiltämme toteuttaa näitä visioita. Kristilliset arvot merkitsevät armoa, lähimmäisyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, heikoimmistakin huolehtimista. Vastuuttomuus, kyynisyys, ihmisviha ja välinpitämättömyys ovat aikamme suurimmat synnit, joita vastaan meidän tulee taistella.”

Puoluekokouksen henkilövalinnat uudistivat lähes koko puheenjohtajiston. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin kaksivuotiskaudelle Sari Essayah, 1. varapuheenjohtajaksi Tommy Björkskog, 2. varapuheenjohtajaksi Sauli Ahvenjärvi ja 3. varapuheenjohtajaksi Sari Tanus. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Aki Ruotsala ja varapuheenjohtajaksi Marika Visakorpi.

Lappeenrannan seudun paikallisosaston jäsenistä paikallisosaston varapuheenjohtaja Ilpo Sientola valittiin puoluehallituksen jäseneksi, paikallisosaston sihteeri Juha Rantalainen valittiin puoluevaltuuston jäseneksi ja paikallisosaston puheenjohtaja Tarja Turunen puoluevaltuuston varajäseneksi. Puoluevaltuustossa on yhteensä 60 jäsentä, joiden varsinaisista jäsenistä 26 (43 %) on naisia. Kaksivuotiskaudella 2013-2015 puolueen kolmantena varapuheenjohtajana toiminut Laura Peuhkuri oli ehdokkaana varapuheenjohtajavaalissa, johon osallistui yhteensä 10 ehdokasta.

Puoluekokous hyväksyi kolme aloitetta. Ne koskivat työryhmän perustamista maahanmuuttopoliittista ohjelmaa varten, toimenpiteitä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi sekä seksin ostamisen kriminalisointia Suomessa. Aloitteiden pohjalta pyydettiin useita puheenvuoroja ja ne herättivät keskustelua. Joistakin aloitteista äänestettiin ennen hyväksymistä.

Julkilausumissaan puoluekokouksen äänivaltaiset jäsenet toivat esille mm. huolensa ihmisarvoisesta saattohoidosta Suomessa, lasten liikenneturvallisuudesta ja koulutussäästöistä. Yrittäjien starttirahoista, kehitysyhteistyön painopisteestä ja liikeaikalain romuttamisen seurauksista käytiin myös keskustelua. Kokous otti kantaa euromaiden suunnitelmiin yhteisten talousvastuiden lisäämiseen ja liittovaltiokehityksen edistämiseen. Suomalaisten kannalta on parempi pysyttää päätösvalta kotimaassa.

Tarja Turunen, puoluekokousedustaja
Lappeenrannan seudun paikallisosaston puheenjohtaja
31.8.2015

Asokotien noudatettava kuluttajariitalautakunnan päätöksiä

Uutistietojen mukaan asoasukkaat valmistelevat oikeudenkäyntiä, jossa vaaditaan vuokravastikkeiden laskemista lain mukaiselle tasolle. Lain mukaan vastikkeiden tulisi olla omakustannustasolla, kun taas käytännössä vastikkeet ovat paljon korkeampia.

Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja Jukka Kilpi perustelee oikeudenkäyntiä Kuluttajariitalautakunnan päätöksellä, jonka mukaan Asokotien vastikkeet ovat laittoman korkeita. Yhtiö ei ole noudattanut lautakunnan ratkaisusuositusta.

Mielestäni Asokotien tulee laskea vastikkeensa lain vaatimalle tasolle ja noudattaa Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuositusta. Ei ole kohtuullista rahastaa asukkaita kohtuuttomasti asunnoissa, jotka on rahoitettu veronmaksajien rahoittamalla korkotuella.

Ylikorkeiden vuokrien vastineeksi asukas ei saa mitään, vaan asuntojen hoito on vaatimattomalla tasolla. Talven lumitöitä tehdään vain sen verran, että loskan keskellä näyttää, että jotakin on tehty. Asukkaille varattuja varastotiloja on otettu pois asukkailta. Asukkaiden ilmoitustaulu on isännöinnin viestejä täynnä, joissa uhkaillaan asukkaita ja moititaan milloin mistäkin asiasta.

Etelä-Karjalan asoasukkaiden on harkittava osallistumista Asumisoikeusasukkaat ry:n oikeudenkäyntiin ja mahdollisuuksien mukaan muuhun toimintaan, jolla pyritään parantamaan asukkaiden asemaa.

Jarmo Asikainen
22.7.2015

Sote-uudistuksessa huolehdittava hyvästä hoitoonpääsystä ja vanhustenhuollosta

Lappeenrannan seudun kristillisdemokraattien kokouksessa oltiin huolestuneita tulevaisuudessa toteutettavasta vanhustenhuollosta. Kun vanhusten laitoshoitoa vähennetään ylinopeudella eikä kotihoidossa ole riittävästi palvelutaloja eikä henkilökuntaa, ovat kuntalaiset ymmällään. Tosin tämä kehitys huomataan vasta sitten, kun vanhus ei pärjää omassa kodissaan eikä saa sinne riittävää palvelua.

Eksotea kiitetään valtakunnallisesti taloudellisesta menestyksestä, mutta täällä Eksoten omalla alueella palvelut eivät vielä ole kunnossa. Erikoissairaanhoitoon otettu potilas näyttää pärjäävän paremmin, mutta avohuollosta tuleva henkilö ei tahdo päästä lääkäriin eikä lääkäristä asialliseen jatkohoitoon. Kaikkein omituisinta kehitystä on palveluiden siirtäminen autoihin. On Mallu-autoa ja Malla-autoa. Pahimmissa tilanteissa potilaat ja varsinkin rokotusasiakkaat ovat jonottaneet hoitoa ulkosalla. Onko henkilöstönkään mukava toimia jatkuvasti autossa?

Me kristillisdemokraatit haluamme, että säästövoittoisesta taloudesta huolimatta asiallisista peruspalveluista huolehditaan avosairaanhoidossa ja vanhustenhuollossa. Haluamme , että laitoshoidon olemassaoloa jatketaan niin kauan, että kotihoidon palvelut ovat kunnossa paikkojen ja henkilöiden osalta. Haluamme myös, että vanhuksen hoitopaikka on omassa kunnassa tai ainakin lähellä omaisia. Muistetaan, että vanhuspalvelulaki velvoittaa riittävää henkilöstöä vanhusten hoitopaikkoihin. Meillä ei ole varaa sellaisin kuntiin, jotka eivät pysty tähän.

Hyvän kunnan tunnus on se, että se huolehtii heikoimmistaan ja eniten apua tarvitsevista. Joidenkin muiden palvelujen toteutumista voidaan maksattaa käyttäjillä tai siirtää parempaan aikaan. On myös tarkoin harkittava investointien kiireellisyyttä. Onko esimerkiksi Armilan sairaalan lakkauttamisessa yleensäkään mitään järkeä? Palvelujen järjestämistä venäläisille potilaille ei tässä vaiheessa ole tarpeen lisätä. Lama ei ole vielä koskaan jäänyt päälle.

Juha Rantalainen (KD)
13.2.2015