Kirjoituksia ja puheita

Merja Eräpolku: Yksi ’oikea’ mielipide (LU 28.6.2018)

Tapaus Aki Ruotsala ja JazzGate oli pelottava ja opettava kokemus. Se kertoi, miten sähköisen median aikana voidaan hetkessä nostattaa osatotuuksilla tunteet ja raivo pintaan. Se kertoi uudenlaisesta, jopa fanaattisesta suvaitsemattomuudesta, jota harrastetaan usein suvaitsevaisuuden naamarien takaa.

Alle kuudessa tunnissa some-ajan toverituomioistuin pääsi tavoitteeseensa ja pää putosi. Some-sylkäisyjen ja -solvausten kohteeksi joutuivat myös monet pikatuomitun puolustajat.

Toimitusjohtajaksi valitun pikapotkut lähtivät liikkeelle ivallisesta verkkokolumnista, sen pohjalta tehdystä tarkoitushakuisesta haastattelusta ja väärinymmärtämisestä. Älykkään, hyväntahtoisen ja sosiaalisen Aki Ruotsalan leimaaminen todellisuuden vastaisilla mielikuvilla on tuntunut meistä hänet tuntevista täysin kohtuuttomalta. Ihmisten lokeroiminen, leimaaminen ja tuomitseminen jonkin taustan perusteella on niin kovin helppoa.

Moni kokee, että Suomi on muuttunut. Ei ole sellaista turvallista ilmapiiriä, jossa aidosti voisi esittää mielipiteensä ja kertoa vakaumuksestaan. Mielipiteitä, joita vielä äskettäin valtaosa väestöstä piti täysin luonnollisina, ei saisi enää olla olemassakaan – ei ainakaan ääneen lausuttuina.

Erilaisten eettisten näkemysten vapaa esittäminen on yksi keskeinen edellytys vapaalle yhteiskunnalle. Tuomitseminen ja leimaaminen sen sijaan johtaa keskustelun tukahtumiseen sekä sanan- ja vakaumuksen vapauden kaventumiseen. Emme saa alistua siihen, että päivä päivältä siirtyisimme enemmän kohti Suomea, jossa tietyistä asioista on vain yksi ”oikea” mielipide. Sellaisen vaarat on historia jo moneen kertaan näyttänyt.

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi äskettäin viisaasti: ”Aidon vuoropuhelun lähtökohtana on eräänlainen luottamuksen minimi, jossa minun on voitava luottaa, että se, mitä sanon, otetaan vastaan sellaisella tulkinnalla, joka edes suurin piirtein vastaa omaa käsitystäni siitä, mitä olen halunnut sanoa. Tietoisesti pahantahtoiset tulkinnat eivät kannusta luottamukseen.”

Suvaitsevaisuus on sydämen sivistystä, jossa ei vain siedetä erilaisia mielipiteitä, vaan myös arvostetaan sellaisten olemassaoloa. Pidetään kiinni valistusfilosofi Voltairen periaatteesta: ”Olen kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä”.

Merja Eräpolku: Nuorten nuuskaamistrendi taltutettava (LU 28.5.2018)

Tupakointi vähenee. Kuitenkin nuuskaaminen lisääntyy ja nikotiiniriippuvuus muuttaa muotoaan. Nuorten kasvava nuuskaamistrendi on saatava taltutettua.

Ammattioppilaitoksissa joka viides poika nuuskaa päivittäin. Tietyissä porukoissa nuuskan käyttäminen saattaa olla pääsääntö: ryhmäpaine kouluissa, urheiluharrastuksissa ja armeija-aikana ajaa aloittamaan ja koukuttaa. Erilaiset nuuskatuotteet houkuttelevat jopa alakouluikäisiä.

Nuuska sisältää lukuisia syöpää aiheuttavaa yhdisteitä ja sen nikotiinimäärät ovat tupakkaa korkeampia. Etenkin syöpäjärjestöt ovat huolissaan siitä, etteivät suomalaiset tunnu tietävän tarpeeksi nuuskan käytön monista haitoista ja terveysvaaroista.

On tärkeää herätä ongelman laajuuteen. Tupakoinnin tavoin myös nuuskan käyttö tulee kieltää kouluissa ja alaikäisten harrastuksissa. Vanhempien ja muiden nuorten parissa toimivien pitäisi olla selvillä siitä, nuuskaavatko omat nuoret ja tarttua asiaan, jos niin on.

Nuuskan myyminen Suomessa on laitonta, mutta sitä tuodaan Ruotsista Haaparannan kautta ja matkustajalaivoilta omaan käyttöön, laittomasti kavereille ja välitykseen. Tulli on arvioinut laittoman nuuskakaupan jopa 50 miljoonan euron arvoiseksi liiketoiminnaksi.

Tulli ja poliisi ovat keskittyneet valvonnassa kovempiin ”aineisiin” ja laiton toiminta on päässyt kasvamaan. Viranomaisvalvonnan tehostamisella pitäisi laittaa entistä useammat nuuskakuriirit vastuuseen, kuten lainsäädäntö edellyttää. Lisääntyvillä tuomioilla olisi epäilemättä ennaltaehkäisevä vaikutus.

Laivayhtiöt on helppo velvoittaa valvomaan, ettei matkustajalle myydä enempää nuuskaa kuin, minkä saa tuoda säännösten mukaisesti maahan. Sallittuja tuontimääriäkin tulisi pienentää. Pidetään nikotiiniton tulevaisuus edelleenkin kirkkaana tavoitteena.

Merja Eräpolku: Tasa-arvotyöhön päivitys (LU 5.4.2018)

Nuorena päädyin ajatukseen, että feministit ovat kitiseviä naisia, jotka kuvittelevat olevansa miehiä heikommassa asemassa. Myönnän, että edelleenkin feminismi ärsyttää ja näyttäytyy eräänlaisena heikkouden merkkinä. Itse kun olen aina kokenut olevani ikäisiini miehiin nähden ennemminkin paremmassa asemassa.

Sen tunnustan, että liian usein itse huomaan kaavamaisesti ajattelevani, millaisia miehet ovat. Yleensä ne ajatukset eivät ole miessukupuolta mairittelevia, vaan ärsyyntyneitä ja vähätteleviä. Kovin usein myös vääriä.

Uskoakseni useimmissa kodeissa työnjohto – niin valta kuin vastuukin – on naisen käsissä. Kuitenkaan tuo rooli ei suomalaisilla naisilla ole jäänyt vain kodin piiriin.

Tasa-arvoajattelu on lähtöisin yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa miehet kiistatta dominoivat. Vaikka nykyisin useimmat asiat ovat aivan toisin kuin naisasialiikkeen syntyvuosina, painottuu edelleen tasa-arvosta puhuttaessa naisten näkökulma. Miesten kokema epätasa-arvo ja kaltoinkohtelu ovat jokseenkin vaiettu asia.

Koulupudokkaista valtaosa on poikia. Useimmilla nuorilla miehillä menee asevelvollisuuden vuoksi vähintään yksi, usein kaksikin opiskeluvuotta ohi. Miehillä on aliedustus korkeakouluissa, mikä on johtamassa pahenevaan koulutuksen sukupuolivääristymään.

Sairauksien, mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmien keskellä naiset osaavat keskimäärin paremmin etsiä ja löytää apua. Huoltajuuskiistoissa miehet ovat helpommin altavastaajia sukupuolensa vuoksi.

Väkivaltaisesti kohdelluksi tai kiusatuksi tullut mies ei helpolla kerro kokemuksistaan kavereilleen, viranomaisille eikä varsinkaan julkisuuteen. Ottaisiko kukaan häntä edes vakavasti?

Miehillä on huomattava yliedustus asunnottomien ja päihdeongelmaisten joukossa. He joutuvat naisia useimmin väkivaltarikosten uhriksi. Vangeista yli 90% miehiä, mikä sekin kertoo miesten ongelmien kasautumisesta. Itsemurhista miehet tekevät valtaosan.

Olisi viisautta pysähtyä pohtimaan, millaiset rakenteelliset syyt ovat johtaneet näihin tilastoihin. Professori Saaren työryhmän tavoin voi päätellä, että tarvitsemme määrätietoista eriarvoisuuden vähentämispolitiikkaa.

Tasa-arvon edistämiseksi on erilaisia syrjiviä rakenteita purettava ja unohdettava stereotyyppiset olettamukset epätasa-arvoisuudesta erityisesti naisten ongelmana.

Merja Eräpolku: Tarvitaan sotu-uudistus, jotta työ kannattaa aina (LU 6.3.2018)

Kristillisdemokraateissa on viime vuodet kehitetty kannustavan perusturvan mallia Ison-Britannian Universal Credit -järjestelmän pohjalta. Se korvaisi nykyisen monimutkaisen perusturvan ja lisäisi työnteon kannustimia. Ideana on yhdistää erit…yyppiset perusturvaetuudet yhdeksi ja panostaa työttömien palveluihin. KD:n puoluesihteeri Asmo Maanselän tästä mallista kirjoittama kirjanen ”Kannustava perusturva” on saanut hyviä arvosteluja alan professoreilta ja innostanut myös muiden puolueiden poliitikkoja.

Viime viikolla OECD ryhtyi suosittamaan samankaltaista mallia Suomelle. OECD:n laskelmien mukaan se nostaisi jopa 90 000 ihmistä köyhyydestä. Sen sijaan hallituksen meneillään olevan kokeilun mukainen perustulo, jota mm. Vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, vain lisäisi köyhyyttä.

Nykyisessä järjestelmässä on kannattavaa työllistyä pääosin työttömyyttä edeltäneelle palkkatasolle. KD:n vuodesta 2015 esittämä kannustava perusturva -malli, joka rakentuu ensi vuonna käyttöön otettavan tulorekisterin pohjalle, tekisi työnteosta aina kannattavaa. Tällöin nykyisen kaltaiset kannustinloukut vähenevät ja työllistymisveroasteet laskevat.

Byrokratialoukut vähenevät, kun etuudet yhdistetään yhdeksi. Näin työmarkkinoille hakeutumista ei estä paperisota tai muut hallinnon luomat esteet. Olosuhdemuutokset on helppoa tehdä netissä, eikä luukulta toiselle ei tarvitse juosta. Harmilliseen takaisinperintään ei jouduta, kun kaikki tuet ja palkat maksetaan samalle kansalaistilille tulorekisterissä.

Työttömyyden suurin syy on työpaikkojen puute ja työelämän rakenteelliset ongelmat. Toinen ongelma on työnteon heikko kannattavuus: liian usein työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Se on järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet enemmän palkkatyötä, ei pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kipeästi sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenrakentamista, sotu-uudistusta.

Merja Eräpolku: Protestien sijaan harkintaa (LU 25.1.2018)

Parissa edellisissä presidentinvaaleissa olin tiiviisti tekemässä KD:n oman ehdokkaan kampanjaa. Tällä kertaa olen seurannut kisaa osallistuen SN-kansanliikkeeseen, joka on koonnut Niinistön jatkokautta toivovia.

Äänestäjien samanlaista voimakasta jakautumista kuin monissa edellisissä presidentinvaaleissa ei olla nyt näkemässä. Kuitenkin negatiivinen kampanjointi on saanut sijaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Mitä oudoimmat väitteet leviävät kaverilta toiselle, kun faktantarkistusta ei haluta eikä osatakaan tehdä. Myös somelle tyypillinen kasvottoman töykeä kommunikointitapa tekee ruohonjuuritason kampanjoinnista rumempaa.

Länsimaissa protestiäänestäminen yleistyy. Monet kanavoivat turhautumistaan kannattamalla vaihtoehtoja, jotka horjuttavat vakiintuneita vallanpitäjiä. Kovat vaatimukset ja keinot houkuttavat. On nähty, kuinka valta voidaan antaa karismaattiseksi koetun muutosjohtajan käsiin, vaikka tämän koko olemus ja henkilöhistoria huutaisivat epäluotettavuutta ja tasapainottomuutta.

Yllättävän helposti kannatusta saavat mustavalkoinen todellisuudentulkinta sekä monimutkaisia asioita ja riippuvuussuhteita yksioikoistavat väitteet. Onko tämä kenties yksi syy siihen, miksi nykyisin varsin vähän politiikassa nähdään perinteisen älymystön, kuten yliopistomaailman edustajia?

Itse politiikassa parikymppisestä asti työskennelleenä olen todennut, ettei politiikka ole läheskään aina reilu laji. Monesti hyvin ääniä saavat osaavimpien puurtajien sijaan räväkimmät ja röyhkeimmät vaatijat, jotka osaavat vetää huomion itseensä.

Demokratian hyvä toimivuus on pitkälti kiinni siitä, millaista työtä ja tyyliä äänestäjät arvostavat. Pätevimmät ja sopivimmat tulevat todennäköisimmin valituiksi, kun punnitaan huolella, millaiseen päätöksentekoelimeen kulloinkin ihmisiä valitaan. Sitä avittaa, jos jokainen argumentoi somessa toisia kunnioittavasti, eikä lähde levittämään kyseenalaisia ”vaihtoehtoisia totuuksia”, jotka ovat usein äänestäjien höynäyttämiseen tarkoitettua silkkaa propagandaa.

Vastakkainasettelu ei johda Suomen menestykseen – ei sata vuotta sitten eikä nykypäivänä. Yhteishengen ja -ymmärryksen rakentaminen sen sijaan koituu parhaaksemme.

Merja Eräpolku: Sukujemme tuntemattomat sotilaat (LU 30.11.2017)

Sankarihaudoissa lepää jälkipolville kovin tuntemattomiksi jääneitä sotilaita. Heitä, joiden haudoille myös Lohjalla valmistellaan kunniavartioita.

Louhimiehen Tuntematon sotilas –elokuva on tuonut sodan (mielettömyyden) koskettavalla tavalla etenkin monen nuoremman tietoisuuteen. Itse havahduin kyselemään perhepiirimme sotakohtaloita.

En ollut tiennyt, että talvisodan viimeisen päivän viimeisenä tuntina oli räjähtänyt taivaan tuuliin isosetäni. Hän oli vapaaehtoisena lähtenyt korsusta viemään haavoittunutta joukkuekaveriaan sidontapaikalle. Mitään haudattavaa ei jäänyt. Tästä jälkipolville tuntemattomaksi jääneestä, perheettömästä sotilaasta kertoo vain muistolaatta sankarihautausmaalla.

Isoisäni oli talvisodassa Kannaksella. Pääsi takaisin ja avioitui. Jatkosodan alussa hän oli Petroskoita valtaamassa ja jälleen Venäjän suurhyökkäyksen aikaan passitettiin rintamalle. Kotiin timpuri tuli ilman vasemman käden nimetöntä. Kotirintamalla parikymppinen mummoni menetti esikoisensa. Myöhemmin sodan keskellä syntyi isäni. Mummon veli jäi vangiksi, mutta pääsi takaisin. Toinen veli oli sodassa autonkuljettajana.

Talvisodan paukkupakkasissa Kannaksella jäätyivät pappani varpaat. Hän ei suostunut ehdotettuun amputointiin – miten olisi sitten viljellyt kotitilaa. Jatkosodassa luoti rikkoi ranteen ja teki hänestä sotainvalidin. Hän avioitui lottana olleen mummini kanssa, sitkeydellä hoidettiin tilan työt. Äitini syntyi heti sodan päätyttyä.

Aion viedä kynttilän kaikkien heidän haudoille. Heidän kokemastaan on jäljellä paljon kysymyksiä, muttei enää vastauksia. Ajoissa emme ymmärtäneet kummemmin kysellä.

Niin Suomen itsenäistymisen kuin talvi- ja jatkosotien aikaan vapautemme puolesta taistelleet eivät saa unohtua, kun veteraanisukupolvi on pian poissa. Sotien tuskallisia muistoja ja jälkipolville kertautuvia traumoja on monissa perheissä käsitelty vaikenemalla ja keskittyen hyvinvoinnin rakentamiseen. Mutta nuo kokemukset ja kohtalot vaikuttavat edelleen eri tavoin, vaiettuinakin. Vielä on mahdollista kysyä ja jopa saada vastauksia.

Suomi 100 -juhla tarjoaa meille hyvän mahdollisuuden etsiä – ja löytää – sukujemme tuntemattomia sotilaita. Niitä nuoria ja myös perheellisiä, jotka menettivät tulevaisuutensa meidän hyväksemme.

Merja Eräpolku: Visio Lohjasta (puheenvuoro valtuustossa 15.11.2017)

Kiitos hyvähenkisestä ja antoisasta työskentelystä strategiaryhmässä. Käsissämme on kelpo kompromissiehdotus Lohjan kaupunkistrategiasta, tiivistelmä eri puolueiden näkemyksistä.

Kaupunki voi yhtä hyvin kuin sen asukkaat. KD:ssa haluamme rakentaa hyvinvoivaa Lohjaa, jossa me kuntalaiset kannamme vastuuta itsestämme ja välitämme naapureista. Olemme yritteliäitä ja aktiivisia.

Koska lapsissa on tulevaisuus, haluamme aidosti lapsiystävällisen Lohjan, joka näkyy hyvinvoivina perheinä ja syntyvyyden paranemisena ilman kunnallisia peitonheilutuspäiviä ja synnytyspalkkioitakin.

Työttömyys, etenkin nuorten osalta, on yksi keskeisistä syistä, miksi väestömäärä on ollut laskussa. Lohjan työpaikkaomavaraisuus tulee saada kasvuun. Päätöksenteon on oltava ehdottoman notkeaa ja ripeää, jotta yritysten investointitarpeisiin voidaan vastata ja uusia hankkeita voitetaan kuntien välisissä kisoissa.

Yhteistyötä tulee kehittää oppilaitosten, yritysten ja kaupungin välillä mm koulutuksen räätälöinnissä. On rakennettava yhteyksiä innovaatio- ja kehitystyötä tekevien organisaatioiden, kuten VTT:n ja Business Finlandin kanssa. Tarvitsemme yrityksiä, jotka ovat teknisen kehityksen eturintamassa tulevaisuuden aloilla – kuten biotekniikassa.

Tunninrata-hanke etenee ja on keskeinen Lohjan tulevaisuuden kannalta. Se on pidettävä mielessä kaikessa infra- ja palvelutuotannon suunnittelussa.

Asuntotuotantoon tarvitaan lisää pieniä ja esteettömiä omistus- ja vuokra-asuntoja. Tämä toivon mukaan muistetaan Hiidensalmen alueen suunnittelussa.

Lohjan laajat maaseutualueet eivät saa muuttua kauriiden ja supikoirien reservaateiksi, joissa kouluja suljetaan oppilaiden loppuessa ja rakentamatta jääneistä, mutta jo kunnallistekniikan piirissä olevista tonteista, kertovat rupuset mainoskyltit.

Maaseututaajamien keskeisimmät peruspalvelut on kyettävä turvaamaan, kuten Ylä-Lohjan ainut terveysasema. Olemattomia julkisen liikenteen vuoroja on kyettävä paikkaamaan kaupungin toimenpitein mm kohtuullisten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi.

Itse muutin nuorena äitinä pääkaupunkiseudun levottomasta kerrostalolähiöstä maalle kaikkien katuvalojen ulottumattomiin. Kaupunkilaiseksi itsensä mieltäminen on ollut haastavaa. Eikä identiteettiongelmaa ole vain meillä maalaisilla, vaan epäilemättä myös täällä keskustassa asuvilla, kun nyky-Lohjan laajuus ja arjen realiteetit haja-asutusalueella voivat olla vaikea hahmottaa.

Lohja tunnetaan järvikaupunkina. Monille ei Uudenmaan isoimmalla järvellä ole mitään erityistä merkitystä yli sadan muun järven joukossa. Onhan jokainen kirkonkylistämme rakennettu jonkun järven kylkeen.

Lohjan pohjoinen portti ei ole Hiidensalmen alue, vaan raja Tammelaan ja Liesjärven kansallispuisto – täältä tunnin ajomatkan päässä. Esimerkiksi Pohjois-Pusulan Keräkankareen upeat suppamaastot voisivat houkutella nykyistä useampia paikallisia ja niitä kaiken maailman kiinalaisia. Ehdottaisinkin siihen suuntaan luottamushenkilöiden yhteistä tutustumisretkeä.

Kaupunki haluaa houkutella vapaa-ajan asukkaita viettämään yhä enemmän aikaa mökillä. Hyvä tavoite, mutta miten tämä tehdään, jää strategiassa pitkälti auki.

Hyvät ystävät, Lohja on monelle maailman paras paikka asua. Lohja on maailman paras Lohja, aivan kuten minä olen maailman kiinnostavin ja kehityskelpoisin Merja Eräpolku.

Valitettavasti strategiaehdotuksen viimeiseen versioon ilmestynyt visio ”Suomen mielenkiintoisin ja kehittyvin kaupunki” tuntuu liian superlatiiviselta, sellaiselta pikkuisen naiivisti uhoavalta – eikä siksi houkuttelevalta.

Kristillisdemokraattien visiossa Lohja vuonna 2025 on houkutteleva ja yritteliäs hyvinvointikaupunki. Se houkuttelee uusia asukkaita välittämisen kulttuuriin ja kelpo palveluiden piiriin. Hyvinvoiva Lohja houkuttelee myös ennakkoluulottomia yrittäjiä ja uteliaita matkailijoita.

Esitänkin, että hyväksymme esityksen strategiaksi yhdellä muutoksella. Ehdotan Lohjan visioksi: Lohja – houkutteleva hyvinvointikaupunki.

KD valtuustoryhmän ryhmäpuhe Lohjan kaupunginvaltuuston käsitellessä Lohjan kaupunkistrategiaa 2017-2025

Merja Eräpolku: Sukupuolettomuuden kampanjointi menossa överiksi (28.10.)

LU 23.10. uutisoi, kuinka Vantaan varhaiskasvatuksessa tyttöjen ja poikien leikit halutaan historiaan. Samaa tavoitetta on mm. naisten ja miesten nimien sekä sukupuolen ilmaisevien sosiaaliturvatunnusten osalta. Sukupuolettomuuden kampanjointi saa jo käsittämättömiä piirteitä.

Sukupuolitietoisuus ja -neutraalius ovat muotikäsitteitä. Sukupuolineutraalit ilmaisut ovat ”in” jopa naurettavuuksiin asti. Muunsukupuolinen on uusi termi, jota on alettu käyttää erilaisissa yhteyksissä ja eri tarkoituksissa.

On oikein, että jompaa kumpaa sukupuolta syrjiviä rakenteita pyritään poistamaan. Työelämä on jakautunut voimakkaasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Kasvatuksen, opetuksen ja oppimateriaalien sisällön tulee vahvistaa eri mahdollisuuksia ammatinvalinnassa ja auttaa opettajia tukemaan erilaisia taitoja ja mieltymyksiä sitomatta niitä mitenkään sukupuoleen.

Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, kuten Opetushallituksen eräiltä osin käsittämätön ”Tasa-arvo on taitolaji” –opas toteaa. Jokaiseen tulee suhtautua yksilönä, ketään ei saa syrjiä eikä kiusata.

Sukupuolia on kaksi biologisesta perimästä johtuen. Biologisia poikkeavuuksia, jolloin sukupuolen määrittäminen ei ole ongelmatonta, on erittäin harvoin. Sukupuoli-identiteetti kehittyy pitkälti kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa ja tavat ilmaista sitä vaihtelevat. Eri ikäkausina lapsi ja nuori voi haluta ilmentää vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia ja tämä tulee ymmärtää luonnollisena kehitysvaiheeseen kuuluvana.

Kasvavan lapsen ja nuoren sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista ei pidä ryhtyä määrittämään oletuksesta poikkeavaksi, niin kuin valitettavasti tapahtuu toisinaan traumaattisin seurauksin. Pelkästään tyttöjen seurassa ja harrastuksissa viihtyvää poikaa voidaan herkästi ”homotella” jne. Pieni poika prinsessamekossa ei merkitse lapsen transsukupuolisuutta.

Suomessa – toisin kuin monessa muussa maassa – vauvat ovat käyttäneet äitiyspakkausten unisex-vaatteita jo vuosikymmeniä, päätöksenteossa on poikkeuksellisen runsaasti naisia, eikä kielessä ole kahta eri sukupuolta merkitsevää ”hän” sanaa. Mutta minusta on hienoa, että meillä on nuoremman sukupolven naiskansanedustaja eduskunnan puheMIEHENÄ. Ja pian syntyvälle perheemme toiselle lapsenlapselle ostan varmasti jotain vaaleanpunaista tai –sinistä, ihan hänen sukupuolensa perusteella valittuna.

Merja Eräpolku

Merja Eräpolku: Taaperobonuksella joustoa perhearkeen (26.9.2017)

Syntyvyyden romahtaminen Suomessa on ollut niin rajua, että jopa tutkijat epäilivät lukuja. Vauvojen määrä uhkaa jäädä ensimmäisen kerran alle 50000:n sitten nälkävuoden.
Sama kehitys näkyy myös Lohjalla. 2010 syntyi 555 lasta, 2015 416 ja tämän vuoden ennuste on 340 lasta. Lapsimäärän väheneminen heijastuu mm. kouluverkkopäätöksiin. Päivähoidossa kehitys ei vielä näy samalla tavoin, koska aiempaa useampi lapsi on kunnallisessa päivähoidossa.
Usein lasten puuttumisen syynä on pysyvän parisuhteen tai työpaikan puute tai se, ettei lasta onnistuta saamaan. Jos lapsimäärään tahdottaisiin vaikuttaa, kannattaisi kohdistaa toimenpiteet nuoriin pareihin, jotka lykkäävät ensimmäisen lapsen hankintaa ja niihin, jotka pohtivat kolmatta tai neljättä lasta. Perhebarometreissä vanhemmat kaipaavat eniten joustoa elämäänsä.
Keskustelu perhevapaiden ja lastenhoidon tukien uudistamisesta on pyörinyt naisten työmarkkina-aseman ja palkkatasa-arvon ympärillä. Yhä useampi tekee töitä epätyypillisissä työsuhteissa. Tämä on otettava huomioon, kun lastenhoidon malleja luodaan. Mitä monimuotoisempi on työelämä ja perhemuodot, sen vaikeammaksi käyvät joustamattomat kiintiömallit, kuten ns. 6+6+6-malli, jonka variaatioita ovat monet muut perhereformimallit.
Kristillisdemokraattien taaperobonusmalli korostaa perheiden valinnanvapautta. Se tarkoittaa, että erilaisia hoitomuotoja tuetaan tasaveroisesti ja vanhempainvapaisiin lisätään joustoja. KD:n mallissa ehdotetaan lapsikohtaista kuukausittaista hoitorahaa sen jälkeen, kun ansiosidonnaiset vanhempainpäivärahat päättyvät. Ajatuksena on, että raha seuraa lasta. Perhe voisi käyttää tuen joustavasti joko hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Uudistuksella vahvistettaisiin valinnanvapautta kunnallisen päivähoidon, yksityisen hoidon tai itse kotona toteutetun lastenhoidon välillä. KD:n malli on kustannusneutraali rakenneuudistus.
Hyötyjinä olisivat erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevat ja pätkätöitä tekevät sekä itse lapsen hoidon järjestävät ja monilapsiset perheet.  Keikkatöiden vastaanottaminen sekä osa-aikatyön tekeminen helpottuisi. Perheet tuntevat lapsensa parhaiten, annetaan siis vanhempien päättää.

Merja Eräpolku

Esa Erävalo: Karuja tilastoja lohjalaisten hyvinvoinnista

Lohjan istuva valtuusto teki erinomaisen päätöksen, kun viime  se kautensa alussa teki laajan hyvinvointikertomuksen valtuustokaudelta 2009-12 ja hyvinvointisuunnitelman valtuustokaudelle 2013-16. Hyvinvointikertomus perustui THL tilastoihin, jotka ovat päivitettyinä kaikkien tutkittavissa nettiosoitteessa www.sotkanet.fi.

Tosin petymme, kun vertaamme hyvinvointisuunnitelman tavoitteita ja toteutunutta kehitystä keskenään: keskeisiä tavoitteita ei ole saavutettu. Työpaikkaomavaraisuusaste on yhä vain 80%, kun tavoite oli yli 83% ja muissa Suomen kunnissa lukema on keskimäärin 89%. Väestön kasvu on taittunut, vaikka tavoite oli 1% kasvu vuodessa. Tasapainoinen talous on siksi yhä kaukainen tavoite.

Huolestuttavasti THL:n hyvinvointimittarit kertovat mm. seuraavien ongelmien kasvaneen:

Lohjalla huumausaineiden käyttörikokset ovat kasvussa ja huumekokeilut ovat kasvaneet myös parina viime vuonna. Painetekijät päihteiden käyttöön ovat kasvaneet, samoin päihteiden käytön seuraukset, kuten lasten huostaanotot ja henkeen kohdistuvat rikokset sekä päihdehuollon nettokustannukset.

Valitettavasti teollisuuden työpaikoissa on vähenevä suunta. Pitkäaikaistyöttömien osuus kasvaa ja kunnan osarahoittama työttömyystuki kasvaa jyrkästi. Nuorten toimeentulotuet ovat kasvussa.

Avioerot ovat kasvussa, ja sen seurauksena myös yksinhuoltajaperheiden osuus. Syntyneiden määrä vähenee, lapsiperheiden ja työikäisten osuus vähenee ja eläkeikäisten osuus kasvaa, joten huoltosuhde heikkenee nopeasti.

Aivan lyhyen aikavälin tilastoissa vuosilta 2014-15 tyytymättömyys elämänlaatuun on kasvanut, samoin velkajärjestelyt, yksinäisyys ja turvattomuus sekä psyykkinen kuormittuneisuus. ja vaikkapa liikuntaa harrastamattomien osuus. Vastaavasti luottamus kunnan päätöksentekoon on vähentynyt.

Näihin ongelmiin on tartuttava. Uusi hyvinvointikertomus on tehtävä heti uuden valtuustokauden alussa. Siinä on erityisesti pureuduttava mainittujen kielteisten kehityskulkujen syihin ja reivattava suunta hyvinvointiin. On tärkeää, että hyvinvointimittareilla jatkossa seurataan miten uusi valtuusto selviytyy tehtävästään.

Esa Erävalo, dipl.ins., Ph.D.

Aira Palomäki: Lapsiperheissä kasvaa Lohjan tulevaisuus (7.4.2017)

Lohja haluaa olla lapsiystävällinen kunta. Ensimmäiseksi sen tulisi tarkoittaa sitä, että perheen perustaminen helpottuisi, että lapsia myös syntyisi.  Usein lapsia varten tarvitaan isompi asunto. Sen myötä nuori pari saa isot velat tai kalliit vuokrat.  Kun lapset syntyvät, tulotaso laskee ainakin joksikin aikaa ja nykyään mahdollisesti vanhemmat jäävät työttömiksi. Tällainen riski ei suuresti houkuttele.

Taloudellisen uhkan poistamiseksi Lohjalle pitäisi järjestää alueita, joissa olisi edullisia, riittävän kokoisia vuokra-asuntoja lapsiperheille. Myös päivähoitopaikka ja ala-aste pitäisi olla lähellä. Yläasteelle voi mennä jo kauemmaksikin. Ryhmäkoot pitäisi olla riittävän pieniä kaikissa hoito- ja opiskelupaikoissa.  Kaupungin tulisi varata resursseja tukemaan tarvittaessa lapsiperheiden arkea. Joskus myös taloudellinen tuki on tarpeen.

Vanhemmilla tulisi olla mahdollisimman laaja valinnan vapaus päättää lastensa hoitoon, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen liittyvistä asioista. Perheiden arvot ja näkemykset tulisi ottaa huomioon kasvatuksessa ja koulutuksessa. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät tulisi säilyttää. Uskon, että tällaiset asiat houkuttelisivat lapsiperheitä muualtakin muuttamaan Lohjalle.

Aira Palomäki
(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 7.4.2017)

Marja-Liisa Kokkonen: Bussien yhteisaikataulu – hyvää palvelua asiakkaille (11.3.2017)

Viime syksystä lähtien Lohjan kaupunki ei enää teettänyt bussiliikenteen yhteisaikataulua. Se oli surullinen menetys, ja sitä on moni asiakas ihmetellyt ja tuskaillut. Yhteisaikataulusta oli helppo katsoa, milloin ja mistä bussi lähtee, mitä kautta ja minä päivinä se kulkee.

Nyt ohjataan nettiin ja jälleen nettiin. Ei kaikilla iäkkäimmillä henkilöillä ole nettiä ja toisekseen, vaikka itselläni on netti, niin eipä tuo ole niin yksinkertaista hakea sitä ko. aikataulua netistä, sillä siinä pitää tietää, miltä pysäkiltä se kulkee ja siitä saat vain yhden päivän aikataulut kerrallaan. Plaraa sitten arjen, lauantain ja sunnuntain meno-paluu aikataulut, jotta jollakin lailla pysyisit kärryillä. Tosi monimutkaista ja aikaa vievää touhua! Olen jäänyt viime syksyn jälkeen pysäkille lehdellä soittelemaan, kun bussi kulkikin toista reittiä, vaikka otin netistä Virkkala-Helsinki reitin. Usein minulla on vielä vaihto Helsingissä pitkänlinjan bussiin, niin jännitystä on riittänyt, että ehdinkö siihen.

Kannatan todella yhteisaikataulun monistamista kopiona, niin siitä ei tule silloin suuria kustannuksia. Me, asiakkaat voimme siitä myös maksaa, niin kustannukset tulevat katettua. Kopiota olisi saatavilla esim. Monkolassa tai Lohjan matkahuollossa. Tässä ehdotus Lohjan kaupungille ja tuleville päättäjille.

Toivon, että tämä tulee toteutumaan nyt kevään aikana. Kiitos!

Marja-Liisa Kokkonen
(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 11.3.2017)

Aira Palomäki: Mitä tekemistä sukupuolten lukumäärällä on tasa-arvon kanssa? (3.3. ja 22.3.2017)

Olen lukemassa koulujen tasa-arvo-opasta ”Tasa-arvotyö on taitolaji” ja siihen liittyvää lisäteosta ”Opitaan yhdessä”. Teksteistä löytyy runsaasti uusia termejä sukupuoleen liittyen. Löytyy myös tuttuja sanoja, joille on annettu uusi merkitys. Perinteinen konkreettisiin tosiasioihin perustuva määritelmä sukupuolesta näyttää puuttuvan.

Mistä on kysymys? Tarkemmin tekstiin perehdyttyäni huomaan, että tasa-arvo-oppaissa sukupuolta käsitellään ns. gender-ideologian mukaisesti. Tämä ideologia on syntynyt joidenkin ”tutkijoiden” yli ymmärryksen käyvästä oivalluksesta, että sukupuolella ei ole mitään tekemistä ihmiskehon fyysisten  sukupuoliominaisuuksien  kanssa. Jako kahteen sukupuoleen on heidän mielestään täysin mielivaltainen rajaus, vailla mitään todellista perustetta. Siispä todellinen sukupuoli perustuu jokaisen omaan kokemukseen ja se voi vaihdellakin. Sukupuolia on siten lukematon määrä.

Tähän asti sanalla sukupuoli on tarkoitettu sitä, että toisella sukupuolella on siittiöt ja toisella munasolut. Se on biologinen tosiasia. Myös Suomen lainsäädäntö on yhdenmukainen tämän kanssa. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.

Nyt uusi opas esittää, että voidaan erotella erikseen mm. biologinen tai juridinen näkökulma sukupuoleen. Nämä näkökulmat ovat eri asia kuin varsinainen sukupuoli.  Näin saadaan näyttämään ”loogiselta”, että sukupuolia on  monia, vaikka  biologia ja Suomen laki kertovat, että sukupuolia on kaksi.

Näyttää kovasti siltä, että sukupuoli-sanan monenlainen selittely ja uudet käsitteet  on tehty vain sen vuoksi, että sukupuolten lukumäärä ja määrittelyperuste on saatu muutettua. Tämä on sitten upotettu pakolliseen tasa-arvo-opetukseen, jota pitää opettaa jokaisen oppiaineen yhteydessä.  Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei tässä oikeasti ole kyse. Mutta se markkinoidaan tasa-arvon nimikkeellä, koska tasa-arvoa  ei kukaan saa kyseenalaistaa.

Oppaissa on hyviä ohjeita kiusaamisen ehkäisemiseksi ja jokaisen lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimiseksi. Nämä hyvät ohjeet voidaan kuitenkin toteuttaa kahden sukupuolen mallilla.

Minun mielestäni tämä ”ideologialoikka” on paljon suurempi muutos opetuksessa kuin ”digiloikka”. Useimmille vanhemmille tämä ns. gender-ideologia  on vakaumuksen tai  katsomuksen vastaista opetusta.  Kuntapäättäjien tulee huomioida, että  vanhemmilla on ”perusteltujen odotusten suoja”  sen suhteen,  että uusia ideologioita ei pakkosyötetä heidän lapsilleen heidän tietämättään. Tasa-arvo-opas itsessään tuo esiin, että vanhempien vakaumus tai katsomus tulee huomioida opetuksessa.  Uudessa opettajien valassa opettaja lupaa tukea kaikkien oikeutta muodostaa itse katsomukselliset ja poliittiset vakaumuksensa.  Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa 2 sanotaan, että ”missä tahansa koulutukseen ja opetukseen liittyvissä toiminnoissa valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa koulutuksen tai opetuksen yhteensopivuus vanhempien uskonnon ja vakaumuksen kanssa”.

Pidän tärkeänä, että Lohjan kaupungissa toimitaan rehellisesti sukupuoliin liittyvässä opetuksessa.  Lapsille  ei saa opettaa  tätä uutta ideologiaa ilman vanhempien suostumusta.

Aira Palomäki
(Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaassa 3.3.2017)

Mikäli haluat, että lastesi opetus perustuu perinteiseen, biologiseen, sukupuolen määritykseen (sukupuolia on kaksi), kerro siitä Lohjan opetustoimelle.  Minä haluan tukea tätä nykyisen lainsäädännön mukaista opetusta.

Myös poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa kouluopetukseen Lohjalla. Varmista, että kuntavaaliehdokkaasi puolustaa sinun näkemystäsi tässä asiassa. Sukupuolten lukumäärästä on nykyään tehty poliittisesti päätettävä asia.

Aira Palomäki
(Länsi-Uusimaassa 22.3.2017)

Merja Eräpolku: Biokaasutuotantoa maatiloille (29.2.2017)

Teimme viime kesänä pitkään toivelistalla olleen hankinnan. Vaihdoimme omakotitalon avotakaksi rakennetun tulisijan varaavaan vuolukivitakkaan. Puuliiterissä pitkään maanneet polttopuut ovat päässeet käyttöön ja jatkossa pihapiirin puujäte löytää tiensä lämmöksi.

Taloon kuluu vähemmän lämmitysöljyä, mutta perheen autot litkivät fossiilista polttoainetta. Nyt isäntä haaveilee biokaasuautosta, mutta valittelee tankkausasemien vähyyttä. Kaasuntankkauspaikkoja on Suomessa tällä hetkellä yhteensä 26. Yksi niistä löytyy Lohjalta.

Monella maatilalla lämmitetään puuenergialla, mutta hurjat määrät bioenergiaa jää silti hyödyntämättä. Nimittäin suojavyöhykenurmet, oljet, lanta, jopa järvien ruovikot kannattaisi muuttaa biokaasuksi. Laukaalla on alan suomalaisen edelläkävijän Erkki Kalmarin tila, jossa voi käydä tutustumassa biokaasun tuotantomenetelmään. Siellä on kaksi eristettyä vaakasiiloa, jotka kaksi kertaa vuodessa ladataan täyteen biomassaa. Biokaasua tuottavat bakteerit hapettomassa tilassa kesät talvet. Siiloon jäljelle jäävä massa käy lannoitteeksi pelloille.

Raakabiokaasu puhdistetaan liikennebiokaasuksi, jolla maatilan autot, kuorma-auto ja traktorit sekä oma sähkögeneraattori toimivat. Kaasua riittää myös yli sadalle Jyväskylän seudun autolle maatilan tankkausasemalta.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi 50.000 kaasuautoa vuonna 2030. Ilmaston kannalta biokaasuautoilu on sähköautoilua paljon järkevämpää, sillä biokaasuun tuotantoon käytettävä orgaaninen aine mätänisi joka tapauksessa ja tuottaisi ilmastokaasuja.

Gasumin asemilta voi tankata niin maa- kuin biokaasuakin, jota pääosin tuotetaan jäteasemilla. Järkevintä olisi tuottaa biokaasu maatiloilla, joilla biomassakin on. Maatiloille kaikki lisätulot olisivat tarpeen. Biokaasulaitokseen pitäisi saada samalla tasolla investointitukea kuin navetan rakentamiseen. Kunnon veroporkkanoita tulisi antaa myös kaasuauton hankkijoille ja käyttäjille.

Kun kotimainen uusiutuva energia korvaa fossiilisen energian tuontia, parannetaan kauppatasetta ja huoltovarmuutta sekä suoriudutaan EU:n edellyttämistä uusiutuvan energian lisäämisen tavoitteista. Ympäristöystävällisen biokaasun tuotantomahdollisuuksissa on satojen miljoonien eurojen käyttämätön potentiaali. Tässä asiassa Suomi on paljon jäljessä Keski-Eurooppaa.

Merja Eräpolku (Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 29.2.2017)

Esa Erävalo: Rkp, Kok, Sdp ja Vihreät ajavat harppausta liittovaltioksi (28.2.2017)

Euroopan parlamentti esittää kolmessa päätöslauselmassaan suurta harppausta liittovaltion suuntaan.

Rkp:n, Kokoomuksen, Sdp:n ja Vihreiden mepit äänestivät Euroopan unionia harppauksilla liittovaltioistavien esitysten puolesta viime Strasbourgin istunnossa 16.2. Vasemmistoliiton Kyllönen ei tiennyt mitä mieltä oli ja äänesti tyhjää. Kokoomuksen Sarvamaa oli ainoana suomalaismeppinä pois äänestyksistä.

Kolmella hyväksytyksi tulleella päätöslauselmalla parlamentti haluaa suunnata EU:n tulevaisuutta. Niiden mukaan:

•Neuvosto siirtyisi kokonaan määräenemmistöpäätöksiin, eikä jäsenmaiden yksimielisyyttä enää vaadittaisi monivuotisessa rahoituskehyksessä, ulko- ja puolustusasioissa, veroasioissa ja sosiaalipolitiikkaa koskevissa asioissa.
•Komissiosta tehtäisiin EU:n hallitus ja komission puheenjohtajasta äänestettäisiin suoraan vaaleissa. EU:n korkeasta edustajasta tehtäisiin EU:n ulkoministeri, joka voi nimittää poliittisia apulaisulkoministereitä.
•Siirryttäisiin yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja ”mahdollisesti yhteiseen puolustukseen”. Perustettaisiin EU:n puolustusunioni, puolustusministeri ja pysyvä puolustusministerien neuvosto ja komissioon puolustuksen pääosasto. ”Jotkut puolustusvoimavarat” yhdistettäisiin lähinnä naapurialueiden vakauttamiseksi. Perustettaisiin Euroopan tiedusteluvirasto ja EU:n ja Naton välinen kumppanuus.
•Perustettaisiin Euroopan valtiovarainministeriö, ja yhteistä talouspolitiikkaa johtaisi EU:n valtiovarainministeri. Perustettaisiin euroalueen oma budjetti, jolla olisi ”aidot omat varat” ja kyky lainanottoon. Budjettikapasiteetin olisi oltava ”riittävän suuri” vastaamaan talouskriiseihin.
•Yhteinen rahoituskapasiteetti sisältäisi myös Euroopan vakausmekanismi EVM:n, joka muutettaisiin Euroopan valuuttarahastoksi ratkaisemaan talouskriisejä ja antamaan hätärahoitusta pankeille.
•Siirrettäisiin vero- ja talouspolitiikka jaettuun toimivaltaan. Yhteisen talouspolitiikan pohjaksi perustettaisiin ”lähestymistä koskeva säännöstö”, joka koskisi verotusta, työmarkkinoita, investointeja, tuottavuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja valtiontaloutta ja -hallintoa. Säännöstön noudattaminen asetettaisiin ehdoksi osallisuudelle yhteisistä rahastoista.
•Perustettaisiin yhteinen laillista muuttoliikettä koskeva järjestelmä, yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, jossa jaettaisiin turvapaikanhakijat jäsenmaiden kesken. Euroopan raja- ja merivartiovirastoa voitaisiin tukea sotilaallisilla välineillä, kuten Euroopan merivoimilla ja tehostetulla euroarmeijakunnalla.
•Europolille ja Eurojustille annettaisiin tutkintaa, tiedustelua ja syytteeseenpanoa koskevat valtuudet muuttamalla ne tiedustelu- ja terrorismintorjuntavirastoksi. Annettaisiin unionin tuomioistuimelle täysi tuomiovalta kaikissa oikeudellisissa kysymyksissä kaikilla EU:n politiikan aloilla.
•Perussopimusta olisi muutettava ”kattavasti ja syvällisesti”, mutta ensin mentäisiin niin pitkälle kuin nykyinen perussopimus venyy, keinona joidenkin jäsenmaiden tiiviimpi yhteistyö. Samalla yritettäisiin helpottaa perussopimusten muuttamista niin, että jäsenmaista neljän viidesosan ratifiointi riittäisi.

Kaikki nämä esitetyt toimet vievät unionia liittovaltion suuntaan, lisäävät Suomen nettomaksuosuutta ja ovat paitsi Suomelle epäedullisia, myös vastoin sitä, mitä Rkp, Kok, Sdp ja Vihreät ovat antaneet äänestäjille ymmärtää.

Esa Erävalo (Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 28.2.2017)

Aira Palomäki: Pitääkö meidän kaikkien olla feministejä? (9.2.2017)

Opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana hankkeessa, joka lahjoittaa kaikille Suomen 9-luokkalaisille kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä”-teoksen.  (keväällä  2017).  Opetushallitus on todennut, että kirja toteuttaa lakisääteistä velvollisuutta edistää tasa-arvoa.

Esittelytekstistä päätellen kirja edustaa vanhempaa feminismiaaltoa, joka puolustaa naisten oikeuksia miesten ylivaltaa vastaan. Ihmetystä herättää, miksi Opetusministeriön toimesta pidetään esillä naisten sorrettua asemaa tasa-arvon nimissä, kun se ei enää ole Suomen kouluissa ajankohtainen. Opetusministerikin tietää, että nykyään pojat syrjäytyvät Suomen kouluissa. Tytöillä ei ole tasa-arvovajetta.

Nyt Lohjan kaupungin koulutoimessa tulisi panostaa siihen, että poikia tuetaan kasvamaan tulevaisuuden miehiksi.  Suomella ei ole varaa hukata enempää poikia-miehiä, eikä sitä kapasiteettia ja energiaa, jota heidän erilaisiin persooniinsa kätkeytyy.  Se ei ole kenenkään tasa-arvosta pois, jos pojille kasvaa vahva miehinen identiteetti.

Aira Palomäki
(Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.2.3017)

Merja Eräpolku: Hollannin ja Belgian eutanasiaesimerkit pelottavia (7.2.2017)

LU 4.2. käsitteli eduskuntaan pian tulossa olevaa kansalaisaloitetta eutanasian laillistamisesta. On surullista, että kunnioitus elämää kohtaan on murentumassa aikana, jolloin kivunlievitys on kehittyneempää kuin koskaan. Käytössä on myös sedaatio, potilaan nukuttaminen, jos muut keinot eivät toimi. Potilaalla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta. Eutanasian laillistamisen myötä into ja resurssit saattohoidon kehittämiseksi vähenisivät.

Vaikka ensin säädettäisiin tiukasti rajattu laki, käy helposti samoin kuin Hollannissa ja Belgiassa, jossa käytäntöjä on laajennettu. Hollannissa eutanasia on kyseessä 4% kuolemista. Niiden tapausten määrä, joissa kyse ei ole kuolemaan johtavasta sairaudesta vaan esimerkiksi mielenterveysongelmista tai dementiasta, on räjähdysmäisesti kasvanut. Nyt lainsäädäntöä kaavaillaan laajennettavan vanhuksiin yleisimminkin. Potilaalle voidaan jopa esittää eutanasiaa vaihtoehtona. Vaikka laki pitää eutanasiaa poikkeuksena, yleinen mielipide on alkanut tulkita sitä oikeutena, jonka toteuttamiseen lääkäreillä olisi velvollisuus.

Kansalaisaloite esittää lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista. Suomen lainsäädäntö ei nykyisin takaa terveydenhuollon henkilöstölle oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta. Eduskunta äänesti asiasta vuosi sitten ja kansanedustajien selkeä enemmistö päätti olla omantunnonvapautta antamatta. Tällä hetkellä tämä koskee käytännössä vain raskaudenkeskeytyksiä, mutta jos potilaalle tulee oikeus vaatia eutanasiaa, on vaarana, että sama velvollisuus ulottuu ainakin vähitellen myös siihen.

Terveyden- ja sairaanhoidon perusajatus on parantaa ja ennaltaehkäistä. Eutanasia ei ole hoitomuoto, vaan elämän lopettamista.

Merja Eräpolku
Eduskuntaryhmän pääsihteeri, KD
(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 7.2.2017)

Maija Kokkonen: Ollaan yhdessä! (25.1.2017)

Yhdessä oleminen on hauskaa! Se on myös tärkeää! Voit olla yhdessä monella eri tavalla. Kotona ruokapöydässä on ollut perinteinen tapa olla yhdessä. Harmi, että se tapa on monelta perheeltä jäänyt pois. Hyvä on ollut aloittaa ja lopettaa ruokailu hiljentymällä ja ristimällä kätensä kiitokseksi tämän päivän ruoasta. Se, että kaikille on ruokaa ei ole ollut itsestäänselvyys enää vuosikymmeniin. On hyvä joskus pysähtyä ajattelemaan niitä lapsia ja aikuisia, jotka ovat aina nälissään, kun ei ole ruokaa eikä vettä. Monet kuolevat ruoan puutteesta.

Ystävien kanssa on joskus tosi virkistävää päästä nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta ja vielä paremmalta ruoka maistuu, kun läsnä on joku yksinäinen, syrjäytymisvaarassa oleva henkilö, sellainen jolta ei voi odottaa kutsua vastavierailulle. Hyvän mielen takia kannattaa joskus kutsua yllätysvieras lounaalle. Pakolaisista on tullut uusi paljon apua tarvitseva ryhmä. Onko naapurissasi maahanmuuttajaperhe?

Olla yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa piristää jokaista. Se vaikuttaa mielialaan, positiivisesti, saa kokea kuuluvansa joukkoon ja olevansa hyväksytty. Yksi ihmisen perustarpeista. Siinä itsetuntokin paranee. Pelko, turvattomuus ja ahdistus yksinäisyydestä katoaa ja tietoisuus ympärillä tapahtuvasta lisääntyy vaihtamalla ajatuksia avoimesti jonkun muun kanssa.

Ihminen syrjäytyy helposti ja erakoituu yksin ollessaan.   Ei tarvitse olla yksin. Esteenä ei ole huonokuuloisuus, sairaus tai jokin muu syy olla lähtemättä mukaan.  Voi mennä rohkeasti tutustumaan juuri sellaiseen ryhmään jota tarvitse. Harrasteryhmiä ja mahdollisuuksia on paljon erilaisia. On käsityö- ja taide kerhoja niille, jotka osaavat harrastaa käsillään, on vammaisyhdistyksiä, on nuorekkaita eläkeläisyhdistyksiä, seurakuntien kerhoja, marttakerhoja, kuntosaliryhmiä, sauvakävelyporukoita ja vaikka mitä.

Eri ikäpolvien kohtaaminen on mielenkiintoista. Monien mielestä lasten ja lastenlasten kanssa on mukava olla tekemisissä, mutta ehkä heitä näkee niin harvoin. Omalla paikkakunnalla on nuoria ja lapsia joita voi tukea olemalla varamummona tai varapappana heille. Olen kohdannut vaikeuksissa olevia teinejä ja todella hyvin käyttäytyviä nuoria. Oma asenteemme vaikuttaa niin paljon myös toinen toistemme kohtaamisessa.

Saatat pian huomata olevasi tärkeä jollekin toiselle, kuuntelijana, ulkoiluttajana tai vaan seurana istumassa siinä kahvikupposen äärellä. Elämänlaatusi on parantunut lyhyessä ajassa. Ystävyys on sitä, että sen ajatteleminenkin saa hyvälle tuulelle! Olla yhdessä jonkun kanssa jossakin voisi olla tämän vuoden uusi juttu juuri sinulle. Yhdessä meillä on hyvä olla, vuorotellen ilon antajina tai vastaanottajina, arjen enkeleinä tässä ajassa. Iloa ja valoa elämääsi !

Maija Kokkonen, Krell/Lohja pj.
(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 25.1.2017)

Eräpolku&Piippo: Alkoholilain vastuuton muutosesitys

Hallituksen esitysluonnos alkoholilainsäädännön uudistamiseksi on vastuuton ja ristiriitainen. Esityksen vaikutusarvioinnissa todetaan mm., että ”koska alkoholijuomien kokonaiskulutus lisääntyisi, empiirisen ja teoreettisen tiedon perusteella on varmaa, että muutos vaikuttaisi negatiivisesti väestön sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen”. Miksei tämä vaikuttanut esityksen sisältöön?

Kuten LU 18.1. kertoi, nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt Suomessa. THL:n tilastojen mukaan näin on tapahtunut myös Lohjalla, vaikka nuorten juominen on edelleen maan keskiarvoa suurempaa ja huumeidenkäyttö lisääntynyt. Nyt ruokakauppoihin tuotaisiin vahvojen oluet ja siiderit. Limuviinojen myötä nuorten alkoholinkäyttö kääntyisi taas nousuun.

Muutosten myönteiset vaikutukset työllisyyteen tai kotimaisen alan tuotantoon ovat hyvin epävarmoja. Lisääntyvät alkoholiverotulot menettävät merkityksensä, kun huomioidaan kasvavat välittömät ja välilliset kustannukset, joita syntyy muun muassa terveys- ja sosiaaliongelmien lisääntymisestä, työurien lyhentymisestä ja tuottavuuden alentumisesta.

Esityksen myötä ”työllisyys” paranee siinä mielessä, että jo ylityöllistetyt poliisit ja sote-puolen väki saavat kyllä lisää hommia, tuskin kuitenkaan uusia virkoja. Päihdehuollon menojen kasvu Lohjalla on ollut jyrkkää, kunnes parina viime vuotena säästöt iskivät. Tälläkään hetkellä ei siis riitä rahaa päihdehoitoon. Jo nykyisellään poliisin työstä noin 70 prosenttia menee alkoholin aiheuttamiin turvallisuusuhkiin.

Esimerkiksi Ruotsi on jo aikoja sitten laskenut ruokakaupoissa myytävien oluiden alkoholipitoisuuksia ja Viro on reilusti kiristämässä alkoholiverotustaan. On käsittämätöntä, että hallitus menee päinvastaiseen suuntaan ja on tekemässä tyhjiksi ne toimenpiteet, joiden myötä kokonaiskulutus ja alkoholikuolemat ovat vihdoin laskeneet.

Ollaanko siis hallitusryhmissä tyhmempiä kuin kansalaisten enemmistö, joka ei alkoholin saatavuuden laajentumista ja lisääntyviä alkoholihaittoja elämänpiiriinsä kaipaa? Toivottavasti moni vetoaa, että hallitus kertaa vielä omat tavoitteensa kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä ja päätyy säilyttämään kansanterveyden alkoholipolitiikan lähtökohtana.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri
Ari Piippo, Päihdetukihenkilö

Merja Eräpolku: Ei kuolinpiikkiä ihmiselle (9.1.2017)

Sekunnin murto-osan havainto ryntäävästä eläimestä ja tömähdys keskelle autoni puskuria. Ojassa kituva peura tuntui ahdistavalta, mutta pääsi pian tuskistaan. Eläinsuojelulaki velvoittaa lopettamaan kolarieläimen, sairas lemmikki saa kuolinpiikin. Miksi ihminen joutuu kärsimään, kysyvät eutanasian puolestapuhujat.

Ihmisarvon kunnioituksen vuoksi ihmiselämän puolesta taistellaan aina, myös tapaturmissa pahimmin vammautuneiden, itsemurhaa yrittäneiden ja heikoimpien keskosten kohdalla. Ajatus siitä, että sairaanhoidossa tulisi myös edistää kuolemaa, on etiikan vastaista ja vain harva lääkäri olisi siihen valmis. Valitettavasti eutanasia-aloitteella tähän ajetaan muutosta, jotta ihminen voisi vaatia toista päättämään elämänsä.

Usein unohdetaan, että potilas voi aina kieltäytyä hoidosta eikä kärsimysten pitkittäminen ole hoidon tarkoitus. Hoitotestamentin voi tehdä niitä tilanteita varten, joissa tahtoa ei pysty ilmaisemaan. Vaikeimpia kipuja voidaan lievittää palliatiivisella sedaatiolla, nukuttamalla. Hyvässä saattohoidossa ei kivunlievityksestä pihdata, ja monelle elämän viime hetket ovat tärkeitä.

Jos potilaan surmaamisen rangaistavuus poistetaan, on rajojen määrittäminen todella hankalaa. Kenellä on oikeus vaatia kuolemaa? Jo nyt on vedottu esimerkiksi pikkulapsen kärsimysten lyhentämiseen vanhemman toiveesta, vaikka esitetty eutanasia-aloite lähtee oikeustoimikelpoisen aikuisen omasta pyynnöstä.

Euroopassa eutanasia on sallittu vain Benelux-maissa, joiden alun perin tiukkoja säädöksiä on jatkuvasti laajennettu. Enää kyse ei ole vain terminaalihoidon potilaista, vaan mukana on mielenterveysongelmaisia, alaikäisiä, vammaisia sekä Alzheimer- ja dementiapotilaita. Hollannissa yli 5500 eutanasiapäätöstä vuosittain on paljon aikana, jolloin kivunlievitykseen on historian parhaat menetelmät.

Niukkojen resurssien aikana eutanasiasta saattaisi tulla houkutteleva ”hoitomuoto”. En halua, että tulevaisuuden Suomessa ikäihmiset tekevät ennakolta eutanasiahakemuksen, jotta sitten kun ovat liian muistamattomia ja vaivaisia saavat hoitopaikan sijaan kuolinpiikin tai että elämän pelastamisen ammattilaiset patistetaan moderneiksi pyöveleiksi.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri (Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 9.1.2017)

Ari Piippo: Anna itsellesi ja läheisillesi raitis joulu lahjaksi (9.12.2016)

Vapahtajamme syntymäjuhlan lähestyessä voisimme miettiä, millaista joulua vietämme tänä vuonna. Rauhaisa juhla perheen kanssa on antoisin selvin päin juhlittuna. Miksi joulun iloa ja tunnelmaa paetaan alkoholiin? Miksi poliisi ja sairaaloiden ensiapuosastot ovat täystyöllistettyjä jouluisin? Voitaisiinko parhaat juhlatarjottavat hakea konvehtihyllystä ja lihatiskiltä Alkon ja Tallinnan-risteilyn sijaan?

Yhteisöllisyys ja päihdeongelmien ennaltaehkäisy kulkevat käsikkäin. Yksin on vaikea taistella ongelmiaan vastaan. Mittavaan alkoholinkulutukseen kotonaan tottunut nuori on altis “jatkamaan perinnettä”, minkä takia esimerkiksi KD ajaa nuorison päihdevalistusta koulujen terveyskasvatuksen kiinteäksi osaksi. Jokaisella tarvitsevalla tulisi olla mahdollisuus vierotushoitoon ja kuntoutukseen iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Pulloon tarttuminen on aina ihmisen oma valinta. Voi myös valita toisin. Jos raittius on hankalaa, ei ongelman kanssa tarvitse taistella yksin. Lähimmäisiä voivat olla oman perheen jäsenet, asukasyhdistykset, kyläyhteisöt, kansalaisjärjestöt ja seurakunnat. Avun hakeminen on ensimmäinen askel täyteen elämään.

Erityisesti joulun alla on hyvä miettiä, haluaako täyden elämän tarjota myös lähimmäisilleen – olemalla itse läsnä heidän elämässään. Raittiista joulusta nauttivat kaikki. Sopisiko tänä vuonna tällainen motto:

ANNA raitis joulu itsellesi ja läheisillesi. SAAT iloa, rauhaa ja rakkautta. Siunattua joulun aikaa,

Ari Piippo, päihdetukihenkilö, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.12.2016.

Sonja Plagens: Inhimillisempi Lohja välittämällä

Olin niin iloinen, kun perjantain lehdessä (LU 18.11) kerrottiin, että Lohjan synnytysosastolla syntyneiden lasten lukumäärä saavuttaa pian päivystysasetuksen edellyttämän tuhannen rajan. Synnytysosaston säilyminen on merkittävää myös siksi, että se osaltaan turvaa leikkausosaston jatkon ja laajemmat sairaalapalvelut Lohjalla.

Perheiden hyvinvointi ja kunnioittaminen on tärkeää, sillä lapsissa kasvaa maamme tulevaisuus. Lapsilisien leikkaaminen on väärä tapa säästää. Myös vanhusväestölle pitäisi antaa välittävämpi asenneilmapiiri, sillä jokaisella vanhuksella on oikeus saada kokea olevansa arvostettu. Ihmiselämää pitää suojella kaikin tavoin hedelmöityksestä luonnolliseen loppuun asti.

Eräänä sateisena marraskuun päivänä kävin työpäivän jälkeen pikaisesti lähikaupassa. Maitohyllyn luona oli märkätakkinen, rollaattoriin nojaava henkilö. Seisoimme siinä hiljaa vierekkäin ja pohdimme mitä tarvitsimme. Hänen kumara ryhtinsä ja ryppyiset kasvonsa kertoivat pitkästä elämänhistoriasta, joka iloineen ja suruineen on arvokas ja ainutlaatuinen. Olin jo kotona, kun tajusin, että tämän rollaattorin avulla kulkevan henkilön oli käveltävä ostoksiensa kanssa kotiin vesisateessa. Miksi en aikaisemmin ajatellut asiaa, olisin voinut auttaa häntä!

Lohjan tavoitteena on olla Suomen asukaslähtöisin kunta, joka tarkoittaa meitä kaikkia kaupunkilaisia. Emme voi vain sivusta seurata, vaan meidän on myös itse huomioitava toinen toisiamme ja otettava vastuuta yhteisistä asioista. Ollaan inhimillisiä, autetaan ja kunnioitetaan toinen toistamme – ulkonäköön, titteliin ja ikään katsomatta kaupassa, töissä, koulussa, kotona perheen kesken ja missä ikinä kuljemmekaan.

Helposti sorrumme arvottamaan toisiamme. Millä tavalla arvioimme, että toinen on parempi toista ihmistä? Onko se suku, johon olemme syntyneet tai kenties ammattinimike hienoine titteleineen? Vanhan sanonnan mukaan ”millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”. Yhdessä voimme nostaa Lohjan aivan uuteen loistoon, kunhan huomioimme ja arvostamme toisiamme.

Sonja Plagens, Lohja (Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä marraskuun lopulla 2016)

Aira Palomäki: Saako lapsia koulussa kutsua tytöiksi ja pojiksi? (10.11.2016)

Opetushallituksen tekemään tasa-arvo-oppaaseen liittyen on mediassa muutama viikko sitten nostettu esiin kysymys, saako lapsia koulussa kutsua tytöiksi ja pojiksi.  Asia oli esillä jo keväällä, jolloin opetusministerille esitettiin kirjallinen kysymys kyseisestä oppaasta. Oppaassa todetaan mm. mitenkään perustelematta, että ”… sukupuolia on enemmän kuin kaksi”.

Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (KKV 236/2016 vp) 18.5 2016 opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa:” Suomessa jokaiselle rekisteröidään syntymässä henkilötunnus, josta ilmenee henkilön virallinen juridinen sukupuoli. Rekisterissä kaikki ovat miehiä tai naisia. Suomessa ei ole käytössä käsitettä ”kolmas sukupuoli””. Suomen lain mukaan Suomessa siis kaikki ovat miehiä tai naisia ja lapset tyttöjä tai poikia.  Lisäksi väestöstä löytyy pieni joukko henkilöitä, joilla on sukupuolen kehityksen häiriö – aivan samoin kuin missä tahansa elimessä voi olla kehityksen häiriö. Tämä ei luo uutta sukupuolta.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan sukupuoli seuraavasti: ” Sukupuoli on eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä ( koiras, mies ) vai hedelmöittyvä ( naaras, nainen ); miehistä tai naisista ryhmänä.”  Asia voidaan ilmaista myös niin, että ihmisistä toisella sukupuolella on siittiöt ja toisella munasolut.  Määritelmä pohjautuu täysin biologiaan.

Nyt useat tahot tuovat esiin väitettä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Mihin tämä perustuu?  Biologiasta ei löydy perusteita. Vastauksen antaa ns gender-ideologia, joka esittää, että sukupuolen määritys tehdään pelkästään yksilön oman kokemuksen perusteella. Sukupuolia voi siis olla yhtä paljon, kuin ihmisiä on maapallolla ja sukupuoli voi myös muuttua ja vaihdella. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen on blogissaan esittänyt, että ”sukupuolia on 7 miljardia ja risat”.

Opetushallitus näyttää olevan vähitellen liukumassa sukupuolen biologisesta määrityksestä kokemuksen perusteella tehtävään määritykseen. Tällaiseen määritykseen jako tyttöihin ja poikiin ei sovi, koska jokaisella olisi oma sukupuoli, jonka hän saisi itse määritellä ja valita.  Opetushallitus ei ole tähän mennessä antanut yksiselitteistä vastausta kysymykseen siitä, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on.

Kyseessä ei siis ole harmiton pieni väärinkäsitys, kuten median kautta annettiin ymmärtää. Kyseessä on iso ihmiskuvan muutos, jota ollaan pienin askelin tuomassa yhteiskuntaan ja lasten opetus on tärkeä osa tätä muutosta. Jos opetuksen perustaksi otetaan biologian ja tieteen sijaan uskomusrakennelma (gender-ideologia), se vaatii oppilaiden vanhempien hyväksynnän, koska kyseessä on vakaumukseen, ei tietoon, liittyvä asia.

Pidän tärkeänä, että Lohjan kaupungin toiminnoissa koulussa, varhaiskasvatuksessa, oppilashuollossa ja harrastuksissa toteutetaan Suomen lainsäädännön mukaista opetusta ja käytäntöjä jatkossakin.   Tämän mukaisesti lapset, oppilaat tai harrastajat voidaan jakaa tyttö- ja poikaryhmiin ja kutsua heitä tytöiksi ja pojiksi niissä tilanteissa, joissa opettajat tai ohjaajat sen hyödylliseksi näkevät.

Aira Palomäki, KD:n kuntavaaliehdokas, Lohja
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 10.11.2016.

Vuosikokous: Eutanasian sallimisen sijaan tarjottava korkealaatuista saattohoitoa (7.11.2016)

Kristillisdemokraattien Lohjan seudun paikallisosasto ei kannata parhaillaan puuhattavaa kansalaisaloitetta eutanasian sallimisesta. Sen sijaan tulee kehittää korkealaatuista saattohoitoa, jossa kuolevan ihmisen tarpeet voidaan kohdata parhaiten. Kehittynyt kipulääkitys sekä henkinen ja sosiaalinen tuki auttavat ihmisen viimeisinä kuukausina. Vanhustenhuoltoon on turvattava riittävät hoitajaresurssit.

Potilas voi kieltäytyä hoidosta eikä ihmisen kärsimysten pitkittäminen ole hoidon tarkoitus. Sen sijaan ajatus siitä, että lääkärin tulee edesauttaa kuolemista, on lääkärin etiikan vastaista ja vain harva lääkäri olisi siihen kyselyiden mukaan valmis.

Eutanasian sallimisessa ajauduttaisiin kaltevalle pinnalle. Kärsivä ihminen voisi tuntea olevansa taakka muille ja kokea hiljaista sosiaalista painetta pyytää itselleen eutanasiaa. Belgiassa ja Hollannissa on nähty, että eutanasian mahdollistaminen lainsäädännössä on johtanut eutanasian sallimiseen myöhemmin myös alaikäisille parantumattomasti sairaille ja mielenterveysongelmista kärsiville.

Saattohoitoa on edelleen kehitettävä Suomessa ja myös Länsi-Uusimaa tarvitsee oman saattohoitoyksikön sekä riittävästi saattohoitoon erikoistunutta henkilöstöä, vaati Kristillisdemokraattien Lohjan seudun paikallisosasto vuosikokouksessaan 7.11.

Sonja Plagens: Perhetukikeskustelun keskiöön lasten hyvinvointi ja vanhempien jaksaminen (26.10.2016)

Olin 23-vuotias ja kolmannella kuulla raskaana, kun pomoni kutsui palaveriin ja sen päätteeksi kysyi, olenko raskaana, mihin tietysti vastasin olevani. Hän ilmoitti vaihtoehdoiksi joko irtisanotuksi tulemisen tai sen, että itse irtisanoutuisin. Olin nuori, enkä täysin ymmärtänyt laillisia oikeuksiani. Mutta kannoin sisälläni uutta elämää, jota suojelin kaikella mitä minussa oli. Jäin työttömäksi.
Lapseni synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi. Sain seurata esikoiseni kasvua ja kehitystä. Vaikka kolmen vuoden kotona olo oli rahallisesti tiukkaa, päätin että jos ikinä saan toisen lapsen, vietän myös hänen kanssaan kolme vuotta kotona – ja niin tein! Nämä kuusi vuotta, jotka vietin kotona lapsieni kanssa, olivat elämäni parhaimpia, enkä kadu niistä hetkeäkään. Sain olla läsnä omille lapsilleni.

Kotihoidontuki ja joustava hoitoraha mahdollistivat sen, että sain hoitaa omat lapseni kotona siihen asti, että heidän oma kasvukehitys tarvitsi ikäisiään kavereita ympärilleen. Tuolloin olin myös itse valmis siirtymään työelämään takaisin.

Tämän päivän puheenaiheeksi on noussut kotiäitien patistaminen takaisin työmarkkinoille mahdollisimman pian lapsen synnyttyä. Onko niin, että naisten työmarkkina-asema ja eläkekertymä tuo paineita perheisiin, jotka menevät lasten hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen edelle? Nopea siirtyminen työelämään saattaa lisätä äitien väsymistä ja loppuun palamista, kun taas lapsen nopea siirtyminen isoihin päivähoitoryhmiin lisää sairastumisia ja infektioita: väsynyt äiti, isä, ja kipeä lapsi ja lisääntyneet poissaolot töistä – oravanpyörä on valmis rullaamaan.

Lapsiperheiden tukeminen ja kannustaminen aivan neuvolasta asti tukee koko perheen hyvinvointia. Myös työpaikkojen joustava ilmapiiri luo äideille ja toki myös isille turvallisen olon jäädä kotiin hoitamaan lastaan, vaikkei se olekaan taloudellisesti kannattava. Siitä ei pidä heitä moittia, päinvastoin.

Syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin, aivan nälkävuosien tasolle. Lapsia halutaan entistä vähemmän ja lastenhankintaa lykätään. On pelkästään hienoa, että löytyy naisia, jotka tahtovat saada lapsia ja hoitaa heitä itse. Ei pakoteta perheitä muottiin, vaan pikemminkin lisätään joustavuutta ja vaihtoehtoja.

Synnytysten säilyminen Lohjan aluesairaalassa on vaakalaudalla. Vaikka pientä määrien lisääntymistä on ollut, olisi syntyvyyden paraneminen Länsi-Uudellamaalla jo tuonkin vuoksi hieno asia. Tarvitsemme lapsimyönteistä kulttuurimuutosta, taloudellisten ja henkisten voimavarojen suuntaamista lapsiin ja perheisiin, ei uusia säästötoimia eikä lisäsääntelyä pienten lasten hoidon järjestämiseen. Tuetaan ja kannustetaan lapsiperheitä.

Sonja Plagens,  Lohja, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 25.10.2016.

Ari Piippo: Päihderiippuvaisten kuntoutus on kunnan tärkeä tehtävä (17.10.2016)

Hallituksen valitsemaa linjaa alkoholilain uudistukseen ja siitä aiheutuvia lisähaittoja ovat arvostelleet monet terveyden- ja sosiaalihuollon asiantuntijat sekä puolueista Kristillisdemokraatit. On tilastojen osoittama totuus, että alkoholin saatavuuden parantaminen väitämättä lisää myös kulutusta ja sen myötä monenlaisia haittoja.
Näen, että erityisesti alaikäiset ja nuoret ovat tässä vaarassa syrjäytyä. Alkoholilain uudistus ajaa alkoholin kulutuksen siirtymistä koteihin ja kaduille. EHYT ry (Ehkäisevä päihdetyö) on tutkinut, että nuorten naisten alkoholinkäyttö ja humalahakuisen juomisen hyväksyminen ovat lisääntyneet. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kristiina Hannula on myös peräänkuuluttanut alkoholin kulutuksen kehityssuunnan seuraamista. Nämä ovat tärkeitä näkökohtia.

Mielestäni kuntien tulisi ottaa enemmän vastuuta päihderiipuvaisten hoidossa. Myös päihdeongelmaisten ihmisten läheiset ja heidän hoidontarpeensa tulisi ottaa kuntatasolla huomioon. Tällä hetkellä kuntien päihdehuolto ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla, ja varoja säästetään väärästä paikasta, kun päihdeongelmaisten hoitoon ei sitouduta riittävällä vakavuudella.

Kokemukseni mukaan erityisesti kristillinen päihdetyö on tärkeä taho ongelmien ratkaisussa. Se ottaa ihmisen huomioon fyysisenä, psyykkisenä ja hengellisenä kokonaisuutena. Päihdeongelmaisten pitkäaikaista ja lopullista toipumista seurattaessa on huomattu, että kristillinen päihdetyö on jopa tehokkain hoitomuoto.

Päihderiippuvuus vaikuttaa itse riippuvaisen henkilön lisäksi suureen joukkoon läheisiä, perhettä ja työyhteisön jäseniä. Päihdetyö ja -kuntoutus ovatkin sijoituksia tulevaisuuteen: Sijoitus onnellisiin perheisiin ja toimivaan työelämään, sijoitus ihmisarvoiseen elämään.

Ari Piippo, Päihdetukihenkilö, Kirjoitus on julkaistu 17.10.2016 Länsi-Uusimaa -lehdessä

Merja Eräpolku: Lapsen oikeutta isään tulisi vahvistaa, ei päinvastoin (4.10.2016)

Eduskunnan käsittelyyn tuli viime viikolla äitiyslain uudistamiseen tähtäävä kansalaisaloite, joka koskee myös kuutta muuta lakia. Edellinen hallitus ei vastaavaa esitystä antanut Kristillisdemokraattien sitä vastustaessa, eikä myöskään Sipilän hallitus ole eduskunnalle sitä tuonut esityksen monien heikkouksien vuoksi. Aloitteessa yritetään sovittaa isyyslakia äidiksi tunnustamiseen.

Aloitteella halutaan tuoda suomalaiseen lainsäädäntöön tunnustamisen kautta tapahtuva äitiys silloin, kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Yli 50-sivuinen aloite kertoo siitä, miten monimutkaista on sovittaa sukupuolineutraaliuteen pyrkivään lainsäädäntöön se tosiasia, että jokainen lapsi saa aina alkunsa yhdestä biologisesta äidistä ja yhdestä biologisesta isästä.

Nykylainsäädännön mukaan äitiys perustuu joko synnyttämiseen tai adoptioon. Lisäksi on sijaisäitejä ja sosiaalisia vanhempia. Aloitteella halutaan, että synnyttävän äidin naiskumppani tunnustetaan äidiksi jo ennen synnytystä äitiysneuvolassa, jolloin adoptioprosessi voidaan välttää. Käsitteellisesti ei tehtäisi eroa synnyttäneen biologisen äidin ja toisen äidin välillä – toisin kuin niissä muutamassa muussa maassa, jossa äidin naispuoliselle kumppanille annetaan vanhemmuutta vahvistettaessa eri nimi kuin ”äiti”. Kuitenkin biologisen äidin osoittaminen olisi tärkeää erityisesti terveydenhuollossa.

Äitiyden selvittämistä voi vaatia se, joka ”katsoo olevansa lapsen äiti”. Miten toimitaan, jos tunnustamalla äidiksi tullut henkilö haluaa myöhemmin perua tunnustuksensa esimerkiksi parisuhteen kariuduttua tai äitiyttä kokevia kumppaneita on useampia? Äitiyden tunnustamisen peruminen on todella hankalaa verrattuna siihen, että isyys on mahdollista perua geenitestin tulosten toimiessa todisteena.

Aloitteen mukaan äitiyden toteaminen ei edellyttäisi sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen, vaan myös mies voisi olla äiti. Tämä on ristiriidassa nykyisen translain kanssa ja tähtää siihen, että jatkossa henkilön, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa toiseksi, ei olisi enää oltava lisääntymiskyvytön. Nämä esitykset menevät huomattavan paljon pidemmälle kuin ensi maaliskuussa voimaan tuleva sukupuolineutraali avioliittolaki edellyttäisi.

Puolet lapsen perimästä on isältä ja biologisten juurten tunteminen on tärkeä osa ihmisen minuutta. Mielestäni äidin seksuaalisesta suuntautumisesta tai parisuhteen muodosta riippumatta jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oltava oikeus myös isään. Sosiaalisten vanhempien ja lapselle tärkeiden muiden aikuisten merkitys ei vähene sillä, että lapselle pyritään kaikin keinoin turvaamaan mahdollisuus biologiseen, tunnustettuun isään.

Siksi jos hedelmöityshoitolakia avataan, tulee lapsen oikeutta isään vahvistaa eikä päinvastoin. Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeudet, ei aikuisten oikeus lapseen.

Merja Eräpolku,  Puheenjohtaja,  Lohjan seudun Kristillisdemokraatit, Kirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaassa 4.10.2016

Vanhusten hoitajamitoitusta ei saa leikata, tarve päinvastainen (20.9.2016)

Lohjan seudun kristillisdemokraatit moittii maan hallituksen aikeita pienentää hoitajamitoitusta ja esittää Lohjan kaupungin perusturvatoimelle linjausta vanhustenhoidon hoitajamitoituksen säilyttämisestä vähintään nykyisellään ehdotetusta lakiuudistuksesta huolimatta. Lakimuutos toteutuessaan loukkaa vanhusten oikeutta inhimilliseen ja hyvään hoitoon ja hoivaan. Arvokkaan vanhuuden turvaaminen on päättäjien tärkeimpiä tehtäviä.

Valvira raportoi, että vanhusten sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä peräti 93 prosenttia on havainnut vanhusten kaltoin kohtelua. Kattavaan kyselyyn vastasi yli 7000 alan työntekijää. Julkisuudessa esiintuodut tapaukset eivät siis valitettavasti ole yksittäistapauksia. Myös aluehallintovirastoihin tehdyistä kanteluista suuri osa koskee vanhustenhoidon laiminlyöntejä. Valviran mukaan uusilla mitoituksilla oikeus hyvään hoitoon ei toteudu. Lisäksi hoitohenkilöstön uupuminen lisääntyy.

Hoitajamäärä koheni viime hallituskaudella hiukan, mutta nykyinen hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Tämän seurauksena 18 asukkaan yksikössä olisi aamuvuorossa kaksi hoitajaa sekä ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei myöskään yllätys, jos vanhusten ylilääkintä ja muu kaltoin kohtelu lisääntyy näissä olosuhteissa. Laitoksissa asuvien toimintakyky on merkittävästi alentunut ja hoidontarve on aiempaa suurempi. Hoitajien suhteellista määrää laitoksissa ei voida vähentää, kun tarve on päinvastainen. Myös työtapoja hoitotyössä tulee monipuolisesti kehittää.

Lohjan seudun Kristillisdemokraatit ry
Johtokunta

Merja Eräpolku: Hallitus hukkaa perustulokokeilussa 20 miljoonaa euroa (9.9.2016)

Sipilän hallitus päätti toteuttaa perustulokokeen ja tuhlata 20 miljoonaa euroa kokeeseen, jossa on mukana 2000 satunnaisesti valittua työtöntä. Valitettavasti lähtöasetelman vuoksi on selvää, että mallilla ei kunnolla voida selvittää perustulon työllisyysvaikutuksia. Laajasti toteutettuna valittu epärealistinen malli toisi 11 miljardia euron alijäämän. Kokeiluun käytettävän rahan voisi käyttää paremmin esimerkiksi joidenkin indeksileikkausten perumiseen. Tuntuu, että projektiin on lähdetty vain sen vuoksi, ettei hallitus menettäisi kasvojaan, kun kansainvälisestikin ennakkomainetta saanutta kokeilua lykättäisiin.
Kristillisdemokraatit ovat esittäneet kannustinloukkujen purkamiseksi tarjolla olevista parasta kannustavan perusturvan mallia, joka on sovellutus Iso-Britannian Universal Credit –mallista. Malli edistää työllisyyttä, koska se purkaa viiveet maksatuksissa ja tekee matalapalkkaisenkin työn vastaanottamisen kannattavaksi. Siinä verotus, sosiaaliturva, palkka ja muut tulot sovitetaan yhteen reaaliaikaisesti kansallisessa tulorekisterissä. Perustulokokeilu kannattaisi toteuttaa vasta kansallisen tulorekisterin toteutumisen jälkeen, eikä nyt hukata 20 miljoonaa euroa näennäiskokeeseen.

Merja Eräpolku, KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeri, Lohja, (Mielipide julkaistu Länsi-Uusimaassa 9.9.2016)